Uusi viikko on lähtenyt taas käyntiin ja minä ainakin olen täynnä energiaa!
Tämä postaus on toivottavasti täynnä positiivisuutta ja ajatuksia sekä pohdintoja joita sinäkin voit omaan elämääsi peilata.
Täytyy alkuun sanoa, että opiskelut (AMK sosionomi) saavat minut kyllä stressaantumaan, todella kiireiseksi ja ehkä joskus jopa menetän hermoni. Mutta yritän kovasti ajatella niin, että opiskelun tuomat paineet eivät vaikuttaisi muuhun elämään sillä en halua olla tikittävä pommi, joka räjähtää minä hetkenä hyvänsä ja on naama mutrussa. Mutta kyllä niistä opiskeluista selviää! Tämä on vain hyvin paljon tasapainoilua sekä aikatauluttamista tällä hetkellä ja sehän vaan lisää painetta ja stressiä. Tätä tää elämä kuitenkin on! Aina kaikki ei ole upeeta ja mahtavaa, täynnä iloa ja naurua, mutta omalla asenteella kaikesta voi tehdä miellyttävämpää!
Nyt kuitenkin asiaan eli Unelma Itsestä valmennukseen sekä ajatuksiin, joita ensimmäisen neljän viikon aikana on noussut esiin. Ja tämä ei ole pakotettu maksullinen postaus vaan rehellisesti mun suusta.
Ensimmäisenä sanon, että tämä valmennus on hyvin erilainen ja todella kokonaisvaltainen! Jos mietit mukaantuloa, mutta et tullutkaan, uskon että jäit jostain paitsi. Yksinkertaisesti siis antaa avaimia ihanaa, terveelliseen ja positiiviseen elämään <3
Ehdoton plussapuoli tässä valmennuksessa on se, että se on hyvin kokonaisvaltainen ja kaiken kattava. Kyse ei todellakaan ole vain siitä, että tänä aamuna syöt 60g kaurahiutaleita, 200g marjoja ja 250g rahkaa ja iltapäivällä muistat käydä salilla. Kyse on siitä, että me pidämme huolen itsestämme niin fyysisesti kuin henkisesti. Emme elä elämää pelkkien paperiohjeiden mukaan vaan pohdimme asioita ja annamme omalle elämälle paremman, itselle sopivan suunnan. Valmennuksessa toki on saatavilla paljonkin ruokaohjeita/esimerkkejä sekä myöskin treenisuunnitelma, mutta pääpaino ei ole niissä. Pääpaino on saavuttaa kokonaisvaltainen hyvinvointi niin, että se tuntuu meistä hyvältä.
Kun ajatellaan elämän muuttamista parempaan niin yksinään ei riitä se, että syöt tarkkaan ja terveellisesti + liikut, mutta ei myöskään se, että ajatuksesi ovat positiivisia ja eteenpäin vieviä. Tarvitaan molempia. Tarvitaan sitä toimintaa eli pidetään huolta sitä, että ravinto on meidän keholle sopivaa sekä kroppamme saa mielekästä liikuntaa sillä se on kuitenkin tarkoitettu liikkumaan. Tähän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös se ajatusmaailman muokkaantuminen. Ajatellaan enemmän positiivisesti, puhutaan itsellekkin kauniimmin, uskalletaan unelmoida ja mennä niitä unelmia kohti sekä oikeasti uskotaan itseemme sekä siihen mitä ollaan tekemässä. Rakennetaan jo päänsisällä sellaista maailmaa, jossa halutaan elää, sellaista ihmistä minkälainen haluaa olla ja toteutetaan näitä sitten erilaisilla toimilla.
Kun valmennus alkoi meidän piti kirjoittaa ylös työkirjaan meidän kolme suurinta tavoitetta valmennuksen ajaksi. Kirjoitin näin:
1. Pitää yllä jo saavutettua hyvinvointia
2. Päästä eteenpäin unelmissa
3. Saavuttaa -50kg
Valmennuksen aikana käsitellään hyvin monenlaisia asioita ja palasimme myös näihin kolmeen kohtaan. Omalla kohdallani nämä sujuu ihan hyvin paitsi painonpudotustavoite on vielä aika kaukana. Mutta tämä aina muistuttaa siitä, mitä mä haluan ja sinne on päästävä! Kirjoitinkin itselleni tsemppiviestin tuleviin viikkoihin: "Kyllä sä jaksat! Pitkällä ollaan jo, mutta haluat enemmän joten nyt töihin! Jaksa tämä vuosi täysillä niin ensi vuonna odottaa aivan uudet tuulet."
Valmennuksen aika on noussut muutamia asioita erityisen paljon esiin. Ensimmäinen niistä on kiitollisuus. Mietin yhtenä iltana sitä kuinka mulla oikeasti menee todella hyvin. Tajusin kuinka nopeasti pienetkin asiat vaikuttaa liikaa ja nimenomaan negatiivisesti, sitten mukamas koko päivä/viikko/elämä on pilalla. Kaikki on pilalla heti jos lempikengät ovat menneet rikki tai ostokset levähtää rappukäytävään, kun pussi rikkoutuu. Mutta eihän nämä ole niin suuria asioita? Omien ajatusten kanssa painiminen on hyvinhyvin hankalaa, teistäkin varmasti jokainen sen tietää.
Mietin myös, että miksi ihmiset, minä myös, on kiitollisia vasta sitten, kun tapahtuu jotakin todella upeaa/erikoista? Kuinka moni oikeasti on kiitollinen "pienistäkin" asioista? Uskon, että kovin moni ei muista niitä arkisia asioita sillä niistä on tullut itsestäänselvyyksiä. Vai kuinka moni oikeasti tuntee kiitollisuutta siitä, kun lapsi tulee turvallisesti kotiin, saa nukahtaa oman rakkaan viereen, on työpaikka tai saa hyvää ruokaa omaan mahaan? Moni varmasti on ihan oikeastikkin kiitollinen tällaisistakin asioista joka päivä, mutta moni taas ei. Kiitollisuus näkyy sitten, kun joku tekee jotakin todella upeaa meitä varten tai voitan vaikka arvonnassa todella halutun palkinnon. Tähän on pitänyt itsekkin panostaa ja rehellisesti parin viikon aikana olen huomioinut monta ihanaa juttua joita mun elämässä on.
"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!" Eikös se näin mene? Minusta ainakin, mahtava ajatus!
Kiitollisuuden hyvä ystävä on positiivisuus. Valmennuksen aikana toki on tullut esiin, niin minulla kuin muillakin, jotakin negativiista elämässä. Mutta mä uskon täysin siihen, kun etsii positiivisia puolia/asioita niin se negatiivisuus ei pääse liikaa valloilleen. Kaiken ei aina tarvitse olla yksisarvisia ja sateenkaaria, mutta enemmän niitä kuin myrskypilviä ja ankeuttajia.
 |
| Tää on niin loistava! |
Asenteella pääsee pitkälle jos se asenne on positiivinen. Ihmisten pitäisi enemmän pohtia asioita positiivisesti kuin negatiivisesti. Valmennuksessa tuli ilmi, että keskimäärin 85% ajatuksista on negatiivisia. Siis aivan kamalaa... Mieti sun viimeisimpä ajatuksia/niitä asioita joita pohdit, minkälainen sävy niissä oli? Viime viikolla joidenkin kanssa juttelin tällaisesta asiasta ja syntyi mielenkiintoisia ajatuksia. Kuvittele tilanne, että olet hyvin väsynyt, on ollut kiireinen viikko töissä, mutta nyt on pakko silti siivota kotona. Pari tuntia ja olet saanut lähes lattiasta kattoon siivottua perheesi asunnon. Olen aivan poikki ja onnellinen, että se on nyt tehty, katsotaan uudestaan joskus ensi viikolla, kun taas kerkeää. Sitten lapsesi tulevat kotiin kuraisina ja märkinä, juuri siivoamasi eteinen on aivan likainen. Miten reakoit?
A) Mielessäni kiroan ja ärsyynnyn ja/tai näytän sen myös lapsille
B) Ilahdun siitä, että lapset ovat turvallisesti kotona
Monilla A on varmasti ensimmäinen reaktio enkä sano, että olisi helppoa toimia B:n mukaan, mutta kannattaa kokeilla. Taas on kyse kiitollisuudesta sekä positiivisesta ajattelusta. Ja tämä oli vain yksi esimerkki.
Positiivisuus tuppaa jakamaan ihmisiä moneen ryhmään. On heitä, jotka oikeasti ovat positiivisia, sillä ovat harjoittaneet päätään, on heitä ketkä haluavat olla positiivisia, joten usein vetää sen yli, on heitä, jotka elävät suurilta osin negatiivisesti ja positiivisuus ei kuulu arkeen kovinkaan usein ja heitä ketkä eivät vain tykkää positiivisuudesta tai sellaisista ihmisistä. (Näitä en kyllä ymmärrä?)
Mitä ihanempaa elämää sä haluat elää, sitä enemmän sun pitää näyttää kiitollisuutta sekä ajatella positiivisesti, löytää sitä iloa ihan pienistäkin asioista. Tai näin mä uskon.
Valmennukseen kuuluu ryhmä naisia ja meillä on oma facebookryhmä jossa jaamme tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Musta se on mahtavaa! Ryhmä on täynnä naisia, jotka luovat elämänhaluista, iloista ja positiivista kuvaa. Joskus tulee hyvin vahva tunne siitä, että he tulevat saamaan itselleen hyvin ihanan ja ainutlaatuisen elämän, sillä he ottavat vastaan sen mitä elämällä on tarjota ja kulkevat rohkeasti omia polkuja. Lisäksi valmennukseen kuuluu yhteiset webinaarit, jotka ovat siis tietokoneen välityksellä tehtäviä livevideoita joihin osallistuu he ketkä haluavat. Olen ollut mukana yhdessä sellaisessa (menen niihin mihin kerkeän) ja se avasi kyllä lisää omia ajatuksia.
Keräsin yhteen valmennukseen liittyen muutamia ajatuksia joita ryhmäläiset kertoivat:
Elämännälkä -se, että minulla on kaikki eväät luoda just sitä unelmaelämää, joka ruokkii mun sielua ja kaikintavoin saa mut voimaan hyvin <3
Parasta todellakin on tää yhteys teidän kaikkien kanssa (ryhmäläisten), parasta voimaa ikinä <3
Uusi sivu, uusi puhdas alku <3
Uusi alku, halu tavoitella sitä just mulle parasta elämää <3
Ryhmän tuki ja positiivinen fiilis kaikessa tekemisessä -> valtava omaa mieltä ja kehoa liikuttava voima <3
Nyt kun näitä katsoo niin itsellä on hyvin samanlaisia ajatuksia. Ja kyllä, kaikki laittoivat sydämen loppuun. Musta näistä naisista sekä valmennuksesta saa hyvin voimaa ja energiaa itselleen <3
Valmennusta on siis takana neljä viikkoa ja edessä on vielä 12. Aivan huikeeta! Valmennus tarjosi avaimia ravintoon ja liikuntaan sekä lepoonkin, mutta eniten se antaa henkisesti. Se on täynnä voimaa, energiaa, uskallusta, rohkeutta ja positiivisuutta. Vielä päälimmäisiä ajatuksia on se, että mä elän täällä kuitenkin itselleni ja itseäni varten. Vaikka mulla on/olisi mies, vaimo, lapsia, koiria... niin silti mun pitää rakentaa sellaista elämää, josta juuri minä pidän ja jossa mä haluan elää! Aina se ei vaadi edes mitään suurta. joskus riittää vaan usko itseen ja positiivisia ajatuksia sinne ja tänne. Lisäksi olen miettinyt hyvin paljon sitä, kuinka on tärkeää pitää itsestään. Mulla on kokemusta myös siitä inhosta ja häpeästä, joten tällä hetkellä hyvinvoinnin kannalta laitan ehdottomasti ykköseksi sen, että pidän itsestäni. Jos et pidä itsestäsi niin elämä on hyvin vaikeaa. Tiettyjä asioita voi muuttaa, mutta tiettyjä ei. Vaatii taas sitä ajatustyötä.
Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Elämä on juuri niin ihanaa, ku me teemme siitä!
Elämällä on kuitenkin tarjota meille vaikka mitä upeaa, se vain odottaa, että me otamme kopin niistä asioista <3
-krista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti