Mun vuosi 2016

Ensinnäkin mä oon niin KIITOLLINEN!

Mun vuosi 2016 oli paras ehkä koskaan. Oikeasti. 

Mä oon muutaman päivän vaan miettinyt sitä miten paljon mä oikeasti sainkaan aikaan tänä vuonna. Mua jo pelottaa se mitä 2017 tuo tullessaan, mutta sitähän sanotaan, että unelmat ovat tarpeeksi isoja vasta sitten kun ne pelottaa!

Mä haluan kiittää niin paljon teitä kaikkia ketkä on ollut jotenkin osa mun vuotta. 

Kiitos erityisesti omalle miehelle, vanhemmille, siskolle, parhaille ystäville, jokaiselle teistä joka näitä kirjoituksia lukee sekä kaikille ketkä seuraa mun matkaa oli kanava mikä hyvänsä! Kiitos kaikista lukukerroista, viesteistä, kommenteista, tykkäyksistä. Kaikki tämä merkkaa niin paljon <3

Lisäksi haluan toki kiittää kaikkia keheen olen päässyt tutustumaan tänä vuonna sekä kaikkia yhteistyöprojekteja; kiitos Delight Finland ja sen väki, Tomi Takamaa, Eevsku, Jerita Miettinen, Fitverstas, Unelma Itsestä ja Tuuli Kaunisluonto, I love me -messut ja järjestäjät, Fitnesstukku, Iltalehti/Ilona/Yle/Voice... Nämä kaikki ja moni muu on vienyt eteenpäin mun matkaa kohti hyvinvointia! Nää on vienyt eteenpäin mun omaa panosta, uskoa itseen sekä palkinnut mua kovasta työstä. Näiden avulla olen saanut rakennuspalikoita itselleni sekä jaettua mun omaa esimerkkiä teille muille. Me ollaan yhdessä myös motivoitu teitä muita. Ja mä olen elänyt aivan upeita päiviä koko vuoden ajan! Kiitos <3

Vuonna 2016:

Opin pitämään itsestäni. Rakastan itseäni enemmän kuin koskaan.

Opin tekemään asioita rakkaudesta itseäni kohtaan enkä vihan kautta.

Olen onnellisempi kuin koskaan.

Hymyilen aitoa hymyä joka päivä! Positiivisuus on astunut mun elämään, kun taas kiukuttelu ja negatiivisuus on siirtynyt reilusti taka-alalle.

Olen hyväksynyt myös vieläkin löllyvät paikkani sekä raskauskiloni.

Kävin julkisella uimarannalla BIKINEISSÄ! Ja se tuntui hyvältä.

Jukka on näyttänyt mulle entistä enemmän rakkautta. Jaan kaiken toisen kanssa ja se on upeaa.

Muutimme uuteen ihanaan kotiin.

Kävimme upealla lomareissulla.

Valmistuin ensimmäiseen ammattiini koulunkäynninohjaajaksi.

Aloitin opiskelut AMK Sosionomiksi, ainainen haave jonka en uskonut toteutuvan.

Olen vienyt ansiokkaasti eteenpäin omaa blogia ja saanut sille paljon seuraajia.

Olen alkanut oikeasti uskomaan itseeni sekä mahdollisuuksiini toteuttaa mitä vain. 

Olen onnistunut päästämään irti menneisyyden tuskista, kuten petetyksi tulemisesta sekä kiusaamisesta.

Olen saanut painoa pois sekä lihaksia näkyviin.

Olen jaksanut liikkua enemmän kuin koskaan. 

Olen opetellut terveellisen ravitsemuksen saloja.

Olen saanut kannustusta, tsemppiä ja tukea tuhansilta ihmisiltä! 

Treenasin Tomi Takamaan, Jerita Miettisen sekä Eevskun kanssa. En voi vieläkään uskoa tätä!

Pääsin mukaan Fitverstaan promotiimiin ja olen saanut lisävinkkejä treeniin.

Olin mukana Unelma Itsestä valmennuksesta ja tutustuin Tuuliin. Tämä on antanut paljon henkiseen hyvinvointiin <3

Fitnesstukku laittoi tsemppiviestiä ja halusi muistaa minua isolla tuotepaketilla.

Monet uutiskanavat/lehdet ovat kirjoittaneet minusta isojakin juttuja heidän sivuilleen. Pääsin jopa ihan lehteen sekä radioon. Ja nämä taas on antanut näkyvyyttä mikä on johtanut monien motivoitumiseen minun kautta sekä tsemppiviestien saamiseen <3

Olen todistanut etenkin itselleni mihin mä pystyn.

Kohta on vuosi takana ilman alkoholia ja herkkuja. Olen niin ylpeä etenkin siitä, että olen pysynyt näin kauan erossa niistä herkuista, mitkä mulle tuotti ennen hankaluuksia ja oli osana jokapäiväistä elämää. 

Olen todistetusti motivoinut kymmeniä ellen satoja ihmisiä kohti hyvinvointia.

Olen jaksanut painaa aivan älyttömästi töitä jokaisella elämän osa-alueella.

Olen viettänyt paljon upeita hetkiä.

Huonot päivät on hyvin vähissä ja tästä olen onnellinen.

Olen ollut hyvä tyttöystävä. 

Olen ollut hyvä tytär.

Olen löytänyt itseni ja sen mitä mä haluan elämässä tehdä.

Olen vakuuttuunut jo tästä listasta. Eikä tässä varmasti ole kaikki mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään. Ensi vuonna siihen tulee paljon uusia asioita, ihmisiä ja tapahtumia. Sitä seuraavina vuosina taas jotakin uutta. Ainakin toivon niin!

Mun vuoteen 2016 mahtui siis aivan huima määrä kaikenlaisia yhteistöitä, ihmisiä, kehitystä, muutosta ja unelmien tavoittelua. 

Vuodesta 2017 tulee vielä parempi! Mulla on paljon unelmia ja niitä mä lähden toteuttamaan. En tiedä, koska ne toteutuu, mutta aivan varmasti joskus. Toivon, että te kaikki pysytte mun mukana edelleen ja saan tehdä tätä blogiakin teille. 

Kiitos kaikesta vuosi 2016!

Tervetuloa vuosi 2017!

Toivottavasti olet valmis tekemään mun kanssa mun unelmista totta <3

Ihanaa juhlapäivää. Muistetaan kaikki tavoitella omia unelmia, olla positiivisia ja uskoa siihen, että vuodella 2017 on meille kaikille paljon annettavaa!

- Krista 

Uusi vuosi, uusi sinä?

Eletään taas aikaa jolloin ihmiset laittavat elämänsä kuntoon. Mä kannustan täältä kaikkia ketkä aikovat elämälleen/itselleen/elämäntavoilleen tehdä jotakin positiivista muutosta! 

Mutta olen silti miettinyt koko tätä uusi vuosi, uusi minä -juttua ihmetellenkin. 

Jotenkin on hassua, että kohta seuraavat viikot joka paikassa tuputetaan kaikkea mikä liittyy hyvinvointiin, salit täyttyy pullolleen uusista ja vanhoistakin asiakkaista ja tuhansilla alkaa tipaton tai karkiton tammikuu, mutta sitten tämä kaikki haihtuu isolta osin viimeistään maaliskuuhun mennessä. Vai onko tää vaan median luomaa kuvaa? Ehkä sitäkin, mutta kyllä väitän, että useiden alkuinnostus loppuu viikkojen tai ensimmäisten kuukausien jälkeen. 

Mutta miksi? 

Oliko se vain kiva ajatus, että ensi vuosi tulee olemaan se vuosi kun kaikki muuttuu?

Otetaanko me jo etukäteen stressiä ja paineita siitä, että vuosi 2017 vaatii meiltä jotakin? Nyt on pakko tehdä joku lupaus kuinka parantaa omaa elämäänsä? 

Musta tuntuu, että monet asettaa todella suuria lupauksia ja sellaisiakin mitä ei ole loppuun asti mietitty. Ajatellaan vain, että olishan se hyvä tehdä näin ja näin ja sitten sovitaankin, että ollaan herkkulakossa tai paino saa luvan pudota ensi vuoden aikana 25kg. Mutta onko näitä mietitty sen syvemmin? Mitä se oikeasti sitten vaatii? Onko motivaatio yhtä korkealla kuin tavoitteet? Sillä se on selvä jos ei ole sen ihmeellisemmin asioita pohtinut niin eka paha paikka voi tulla jo ensimmäisellä viikolla jolloin koko lupaus meni pöntöstä alas. Tai jos motivaatio on hyvin alhaalla siihen asiaan mitä haluaisit toteuttaa niin miten ihmeessä sen toteutat? Mieti ihmeessä jos olet jo itsellesi jonkun lupauksen tehnyt, että onko se varmasti sopiva juuri sinulle? Onko se kuitenkin oikeasti aivan liian suuren tavoittelua verrattuna siihen motivaation määrään?

Vuosi sitten mä pohdin sitä, että aloitanko herkkulakon sekä alkoholittomuuden vuoden ajaksi. Se pohtiminen silloin kesti kuukauden! Ei siis ollut päähänpisto eikä päivän asia. Käsittelin näitä lupauksia etukäteen. Miten juhlat? Entäs lomamatkat? Entäs ne huonot hetket kun mä haluan vaan syödä karkkia? Entäs kun muut on ympärikännissä ja mä oon selvinpäin? Mitäs kun mä tykkään leipoa niin sitten en itse saa syödä? Mä pyörittelin päässäni kaikkia ajatuksia ja tilanteita mitä eteen voisi tulla. Sitten lopulta päätin, että jos en voi vuotta olla ilman alkoholia niin jo on kumma. Ja herkut (etenkin valkoinen sokeri) on mun oikea ongelma, joka täytyy nyt selvittää jotenkin. Joten mä aloitin mun lakot 11.1.2016 eli kohta on vuosi kulunut. Tein vielä tätä ennen itseni kanssa selväksi mitkä kaikki kuuluu herkkulakkoon. 

En siis missään nimessä vastusta lakkoja, toisille ne on jopa hyödyksi, vaan kehoitan pohtimaan sitä, mikä on itselleen oleellista ja hyödyksi sekä pyörittelemään ajatuksissa sitä juttua mihin on ryhtymässä.

Tuli kyllä mieleen näistä lakoista, että olisiko parempi tehdä itselleen jotain positiivisia lupauksia ensi vuodelle? Lakot on hieman negatiivissävytteisiä eikä senkään takia sovi kaikille. Ne vaikuttaa paljon isommilta koettelemuksilta kuin esim seuraavat:

Lupaan vuonna 2017...

..kehua itseäni enemmän

..liikkua ja syödä omaa kehoani rakastaen enkä sitä vihaten

..vähentää someaikaa

 ..kokeilla uutta liikuntaharrastusta

 ..lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni

..ajatella enemmän positiviisia asioita

..olla läsnä läheisilleni

..tehdä asioita jotka tekevät minusta onnellisen

..panostaa hyviin yöuniin

..ottaa kuukauteen yhden päivän joka on VAIN minun omaa aikaa rentoutumiseen

..hymyillä enemmän

..tehdä jotakin mistä olen haaveillut

..opetella syömään aamupalan

..tarkastella omaa suhdettani ruokaan ja käsitellä ne tunteet mitä syömiseen liittyy

..panostaa kehonhuoltoon

..vähentää makean syöntiä

Eikö kuulostaisikin paremmalta?

Niin kuin sanoin, kannustan kaikkia niihin valintoihin mitkä ajaa sun omaa hyvinvointia ja terveyttä. Mutta onko siihen pakko tehdä lupausta? Entä jos vaan menee päivä kerrallaan ilman mitään paineita.  Teet joka päivä valintoja, jotka on sulle hyödyksi. Käsittelet asioita niin, että ne ajaa sun henkistä hyvinvointia. Mutta ilman jyskytystä takaraviossa kielloista tai liioista paineista. Tavoitteena on kuitenkin varmasti koko elämän kestävä muutos eikä sellainen mikä loppuu alkuinnostuksen jälkeen tai loppuvuodesta 2017?

Mutta jos jonkin asian lakkoonlaitto tai jonkun lupauksen teko on käsitelty ja olet sitä mieltä, että se on sun juttu niin tee ihmeessä niin! Niin mäkin tein esim herkkujen kanssa ja mulla se kannatti. Ja toki ylhäällä kirjaamani lupaukset ensi vuodelle on sellaisia mitkä sopii kaikille eivätkä luo liian suuria paineita.

Mä en aio ensi vuodelle varsinaisesti tehdä mitään lupauksia. Enkä varsinkaan lakkoja! Sillä ne omat vuoden 2016 lakot on muutaman viikon päästä ohitse. Mutta aion pitää huolta siitä hyvinvoinnista minkä olen saavuttanut, raataa entistä enemmän unelmieni eteen ja yksinkertaisesti nauttia elämästä niin, että mulla olisi mahdollisimman usein aito hymy kasvoilla! 

Tätä mä haluan vuodelta 2017. Rakkautta, lämpöä, iloa, naurua, hyvinvointia, onnea, unelmia.

Mitä syödä jouluna?

Joulukalenteri luukku 22.

Monet miettii ja osa tuskailee sen kanssa miten syödä jouluna. Vuoden suurin juhla on kohta täällä ja meidän juhliimmehan kuuluu vahvasti aina ruoka.

Meneekö se painonpudotus nyt jouluna pilalle? Saako jouluna syödä jouluruokaa? Entäs ne piparit, tortut ja konvehdit?

Mä olen edelleen sitä mieltä, että joulu, kuten mikään muukaan juhlapyhä, ei ole SYY syödä ylenpalttisesti tai herkutella vaan se on mahdollisuus siihen. Jokainen sitten itse päättäköön kuinka toimii ruokailuiden suhteen. Kukaan ei jouluna pakota syömään jouluruokaa tai joulun herkkuja eikä kukaan kiellä syömästä kanaa ja riisiä. Päätökset teet sinä aivan itse niin kuin muinakin päivinä vuodessa.

Tärkeintä on, että teet itse sen päätöksen, jonka kanssa sulla on hyvä olla.

No voiko jouluna sitten syödä mitä haluaa jos muuten yrittää elää terveellisesti ja/tai tavoitella painonpudotusta? Mun vastaus on, että joo ja ei. Tee niin kuin sulle on paras. Jos haluat syödä jouluruokaa ja niitä torttuja niin syö! Jos kuitenkin susta tuntuu paremmalle syödä jotakin aivan muuta (oli syy mikä tahansa) niin jätä se jouluruoka muille.

Kenenkään painonpudotus tai terveys ei koe suuria vahinkoja jos yhden tai kahden päivän ajan jouluna syö vähän sitä mitä mieli tekee. Siinä ajassa ei kukaan kerkeä kerryttämään valtavia rasvamääriä kroppaan, turvotusta varmasti monille kyllä tulee senkin edestä. Mun mielestä olisi silti hyvä muistaa se yksi sana eli KOHTUUS. Se pitäisi pitää mielessä kyllä muutenkin. Vaikka parin päivän holtittomatkin syömiset ei sua varsinaisesti lihota niin en usko, että kenelläkään on oikeasti hyvä olla niin, että tuntuu mahan repeävän tai on jopa huono olo. Jos olet jo pidempään ollut tiukemmalla ruokavaliolla tai herkuttomalla niin suuret ruokamäärät ja herkut saattaa koitua hetkelliseksi kohtaloksi. Muistan itsekkin sen, kun on joskus vetänyt navan täyteen yhden päivän ajan niin seuraavana päivänä vessa on kaveri ja tuntuu jopa krapulalle. Toki nämä on yksilöllisiäkin asioita, mutta kannattaa pohtia.

 Jos antaa itselleen luvan ihan vapaasti syödä kaikkea mitä on tarjolla, niin tarvitseeko silti syödä oikeasti aivan kaikkea? Voisiko kohtuudella syödä kaikkea mitä mieli tekee ilman sitä oloa jolloin ajattelet "Ei olisi ehkä pitänyt syödä kaikkea näin paljon..."

Ja jos taas jouluruoka ei jostain syystä kuulu sun jouluun niin mikäs siinä! Syö sitä mitä haluat, vaikka se toisten mielestä olisikin outoa, että jouluruoka ei maistu. Eikä kukaan kiellä sitä etteikö joulupöydässä saisi olla jotain uutta ja vaikka superterveellistä! Ja kyllä ne joulutortutkin voi korvata vaikka raakakakulla jos haluaa tai tehdä jotakin muuta terveellisempää herkkua.

Voiko jouluna syödä terveellisesti? Toki! Jokainenhan saa kuitenkin vapaasti valita mitä suuhun laittaa. Toteutetaanko se sitten niin, että tehdään ihan tavallista ruokaa, otetaan kylään mukaan eväät vai tehdäänkö järkeviä valintoja joulupöydässä? Meidän joulupöydässä ainakin saisi syötyä monipuolisesti ja myös terveellisesti jos niin tahtoisin.

Mä syön tänä vuonna jouluruokaa ja useamman päivän. Mun elämäntapamuutos ei siihen kaadu enkä sen aikana tule lihomaan. Tiedän sen, että turvotus on hyvin mahdollinen, mutta ei haittaa. Koitan kuitenkin pysyä kohtuudessa eli ei niin, että santsaan yhdellä ruokailu kerralla kuusi kertaa, sillä muuten mulle tulee huono olo. Tiedän sen jo valmiiksi, joten en aio laittaa kroppaani niin kovalle koetukselle, vaikka se ruoka onkin hyvää. Kyllä siitä nauttii, vaikka ei viiden ihmisen edestä syökkään. Ja aion myös pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä, ihan tavalliset aamupalat varmasti tulee syötyä. Kuuntelen paljon omaa kroppaa, koska en halua kuitenkaan seuraavana päivänä kärsiä siitä, että en pysynyt kohtuudessa.

Omia herkkuja olen ostanut itselleni, sillä tortut, piparit, juustokakut, konvehdit... jää muille. Ja tämä johtuu siis täysin siitä lupauksesta itselleni, mutta jos en olisi sitä tehnyt söisin niitäkin, mutta kohtuudella.

Jouluna kuten muinakin päivinä jokainen saa siis ihan itse valita kuinka toimii syömisten kanssa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että yhden tai kahden päivän suurempi syöminen ja herkuttelu ei kenenkään elämää pilaa (ellei siis ole kyse joistakin ruokarajoitteista, noudattakaa toki niitä.) Keskustele tästä itsesi kanssa. Sovi miten aiot toimia. Älä kiellä itseltäsi kaikkea, jos tiedät jo etukäteen, että se on aivan mahdotonta ja sorrut sitten viikon syömisputkeen. Jotkut tarvitsevat pelisäännöt itselleen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se kohtuus, milloin olisi oikeasti hyvä aika lopettaa, jotta vältytään pahalta ololta ja ehkä jopa siltä herkuttelukierteeltä mikä toisilla juhlina alkaa. 

Ja kun teet tietoisen päätöksen itsesi kanssa niin kyseessä ei ole mikään repsahdus. Eikä silloin joulun jälkeen tarvitse taas ottaa itseään niskasta kiinni, kun meni aivan överiksi jouluna. Tee itsellesi sopivia päätöksiä, yritä pysyä siinä ja jatka elämää ihan tavalliseen tapaan joulun jälkeen ilman morkkiksia, pahaa oloa tai dieettiä sen takia, että tuli syötyä aivan överisti.

Mä lähden nyt viimeistelemään joulua. Ihanaa joulun aikaa!

-krista

Pitäisikö se vaaka laittaa piiloon?

Joulukalenteri luukku 18.

Olen pohtinut omaa suhdettani vaakaan nyt muutaman kuukauden. Miksikö? Siksi, että tuntui painon sanelevan sen miten mun pitää toimia ja koska voin olla tyytyväinen.

Mullahan oli tavoitteena tämän vuoden lopulla se -50kg. No se ei toteudu ja rehellisesti en edes tiedä mitä se vaaka näyttää nyt, sillä en ole astunut siihen ainakaan kuukauteen. Jossain -40 tienoilla se on.

Aloin miettimään tätä painolukema asiaa jo lokakuun alussa. Siinähän olisi ollut vielä hyvin aikaa pudottaa painoa ja päästä helpostikkin tavoitteeseen. Jokin mun päässä sai kuitenkin miettimään asiaa monelta kannalta ja kun sitten lokakuun lopulla juttelin ammattilaisen kanssa asiasta niin tajusin, että eihän siinä ole enää järkeä jahdata jotakin tiettyä painolukemaa. Etenkään sillä uhalla, että seurauksena menetän lihasmassaa, nahka alkaa roikkumaan tai en vaan pidä siitä tekemisestä mitä siihen pääseminen edellyttää. En kuitenkaan halua elää joka päivä ankeaa elämää ja kun terveydestä, hyvinvoinnista sekä painostaakin voi pitää huolta niin, että elämä on oikeasti ihanaa! Toki joskus joutuu tekemään jotakin ikävää, sillä ei muakaan nyt aina huvita esim. lähteä salille. Joskus siis on tehtävä sitäkin mistä ei ehkä juuri sillä hetkellä pidä. 

Kysyin itseltäni miksi se tietty painomäärä on tärkeä enkä osannut vastata siihen. Joten jätin sen lukeman taakse.

Olenko epäonnistuja? Omasta mielestä en. Olen saanut kuitenkin terveyteni takaisin aikoja sitten, joten sitäkään varten painonpudotus ei ole enää niin oleellista. Mä oon niin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä olen saanut aikaan! Niin fyysisesti kuin etenkin henkisesti.

Nyt mä tiedän mitä tavoitteita mulla seuraavaksi on. Painosta viis, kehonkoostumus on nyt se juttu! Mussa on vielä rasvaa. mutta niin on lihastakin. Seuraavina vuosina mä koitan muuttaa niiden suhdetta. Eikä mulla oo mitään väliä, vaikka painaisin aina joidenkin mittareiden mukaan paljon mikäli mä olen tyytyväinen omaan peilikuvaani. Olen nytkin jo tyytyväinen, mutta kyllä mä haaveilen suht lihaksikkaasta vartalosta.

Joten todellakin, mun vaaka on mennyt piiloon! Entä sun?

Nään pelottavan paljon sitä kuinka vaaka kertoo mukamas kaiken ja kaikki tehdään sen ehdoilla. Lopettakaa se ihan oikeasti. Mulla ei koskaan ole ollut tilannetta, että käyn pakonomaisesti vaa´alla ja iloitsen tai itken jokaisesta liikahduksesta. Mulla ois voinu myöhemmin olla jos oisin pitänyt kiinni siitä tavoitteesta vaakalukeman kanssa.

Toki vaaka on omalla tavallaan hyvä mittari ja etenkin heillä kenellä on reilusti ylipainoa. Kyllä mä ymmärrän, että halutaan sen lukeman pienenevän. Mutta usein sitten mitään muuta mittaria ei katsota tai arvosteta. Ja kaikki toiminnat perustuu siihen "kunhan vaan saan painon alas!" ajatukseen. 

Jos mennään paino edellä, niin usein siirrytään tapoihin mitä ei oikeasti voi sanoa elämäntapamuutokseksi, hyvinvointia tukevaksi tai edes järkeväksi. Jotta saadaan paino alas niin ollaan syömättä, ollaan pussikuurilla, käydään lenkillä 24/7, tunnetaan tuskaa yhdestä ruisleivästä ja ihan vaan sen takia, että se painolukema on pinttynyt meiän päähän niin lujaa, että siitä ei uskalla päästää ees irti. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä painolukemalla. Mä ymmärrän, että olisi mahtavaa päästä siihen pisteeseen mihin haluaa ja mahdollisimman nopeasti, mutta se vaan usein ei ole mahdollista.

Katsokaa enemmän sitä teidän kehonkoostumusta. Ei ole hyvä pikavauhtia pudottaa niitä kiloja jos jäljelle jää vaan lihakseton kroppa. Tai tuoko se tyytyväisyyttä jos olet pudottanut aika nopeasti haluamaasi painoon, mutta seurauksena nahka roikkuu vatsassa? Ihminen kaipaa tiettyä rasvamäärää sekä lihaksia. Älkää unohtako sitä. Ei ole järkeä olla normaalipainoinen jos kehonkoostumus on huono. Mieluummin vähän reilummin painoa jos se paino koostuu järkevämmin. Ja usein kun kiinnitetään kehonkoostumukseen huomiota niin terveys on parempi ja ulkonäköönsäkkin voi enemmän vaikuttaa. 

Vaa´alle ei saa antaa liikaa valtaa, sillä ei se kuitenkaan kerro sun terveydestä ja hyvinvoinnista mitään. Päinvastoin se voi huonontaa sun tilannetta monella tapaa. Mäkin oon muutaman kerran miettinyt "mä haluan tähän painolukemaan, ihan sama mitä se vaatii!" sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta sitten on lähtenyt se pussikuurien syönti ja hullu treenaus, mikä ei tuo iloa mieleen eikä terveyttä kropalle.

Tää voi olla hyvinkin syvä kierre. Miltä se tuntuu joka päivä tai joka toinen käydä vaa´alla? Lisääkö se sun hyvinvointia? Monilla varmaan ei, sillä siitä lukemasta stressataan niin kovasti. Entä jos et saavuta sitä lukemaa aikataulussa? Vaa´an pitäisi näyttää -30kg, mutta se näyttääkin vaan -25kg. Siinä vaiheessa moni viis veisaa siitä aivan MAHTAVASTA tuloksesta jonka on saavuttanut ja vaan sen takia, ettei se ole sitä mitä ajatteli. Ymmärrän jälleen, että varmasti harmittaa. Mutta katso nyt taaksesi! Oot pudottanut silti suuren määrän ja menossa juuri sinne suuntaan minne haluat.

Kuten sanoin, muitakin mittareita on kuin paino. Kuuntele eniten sun oloa. Minkälainen sun fyysinen olo on? Jaksatko, oletko energinen, onko lääkäreiden mukaan terveys parantunut? Entä henkisesti? Oletko löytänyt hymyn vuosien jälkeen? Onko sun mielestä elämässä nykyään paljon enemmän kaikkea ihanaa kuin ennen? Katsotko peiliin hyvillä mielin? Uskallatko mennä kohti omia unelmia? Ootko onnellisempi? Näiden lisäksi on vielä peilikuva, joka on musta aivan mahtava keino katsoa fyysisiä muutoksia sekä myös henkisiä. Tarkastele mitlä se peilikuva näyttää nyt ja mitä ajatuksia sä itse herätät itsessäsi. Lisäksi on vielä mittanauha ja kehonkoostumusmittaukset.

Olet varmaan pohtinut tämän postauksen ajan omaa suhdettasi vaakaan? Miltä se näyttää? Saneleeko se sulle mitä sun pitäisi tehdä vai kuunteletko sitä mikä susta tuntuu hyvälle? Toki en kannusta siihen, että heittäkää vaaka roskiin ja maatkaa sohvalla syöden jäätelöä jos se tuntuu hyvälle. Vaan tehkää hyvinvointia ja terveyttä edistäviä juttuja niin, että se tuntuu kokonaisvaltaisesti hyvälle! Etenkin jos vaakalukema aiheuttaa usein ahdistusta tai stressiä niin olisiko aika jo katsoa muita mittareita? Toki terveyden kannalta pitää ehkä vähän seurata sitä vaakalukemaa mikäli puhutaan jo oikeasti suuresta ylipainomäärästä.

Mitä sitten jos se vaaka näyttääkin 10-15 kg ylipainoa jos olet kuitenkin onnellinen, pidät itsestäsi ja elämästäsi sekä tunnet olosi hyväksi?

Ihminen kuitenkin voi voida hyvin, tuntea olonsa arvokkaaksi ja kauniiksi sekä olla onnellinen ilman, että on normaalipainoinen.

Tätä kysymystä oon pohtinut pari kuukautta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että mun elämä ei tästä varmaan paremmaksi muutu vaikka painaisin 9 kiloa vähemmän eli saavuttaisin sen -50kg tavoitteen. Mulla on nyt kaikki niin hyvin.

-krista

Piparitaatelikakku joulun herkkuhetkiin

Joulukalenteri luukku 13.

Tämän päivän luukussa on terveellisempää reseptiä leipomiseen ja esim. joulupöytään.

Mä tykkäsin tästä itse kovasti ja tämä resepti on vielä semmoinen, jota voi muokata myös omien mieltymysten mukaan!

Piparitaatelikakku

Ainekset: 

250g taateleita (tuoreita)

3dl vettä

3 pehmeää banaania

1 dl perunajauhoja

2 dl mantelijauhoja

2 dl maitoa

2 kananmunaa

1 dl rahkaa/luonnonjukurttia

2 tl leivinjauhetta

makusi mukaan piparkakkumaustetta

Lisäksi jos haluat voit laittaa kakun päälle esim. mantelirouhetta tai -lastuja, rusinoita tai luumuja.

Itse käytin viipaloituja tuoreita luumuja.

Tämä taikina oli yksinään niin hyvää! Ihan kuten piparitaikinakin on ilman paistamista

Tee näin: 

Laita kattilaan vesi ja taatelit, kuumenna sosemaiseksi. Anna jäähtyä hetki.

Muussaa banaanit ja lisää ne sekaan. 

Sekoita loputkin ainekset seokseen.

Kaada irtopohjavuokaan ja lisää päälle halutessasi täytteitä.

Paista 180 asteessa n. 45-60 minuuttia.

Jätin itse kakun hieman raa´aksi, joten keskeltä se oli hieman kuin raaka piparitaikina.

Ja tähän sopii muuten loistavasti kylkeen se Ehrmannin suklaaproteiinivanukas! Toki on hyvää yksinkin ja mitä nopeammin syö sitä parempaa se on :) Säilyi jääkaapissa kuitenkin noin viikon.

Sitten ei kun kokkailemaan!

-krista

Mitä kannattaa huomioida elämäntapamuutoksessa ja terveellisen elämäntavoittelussa?

Joulukalenterin luukku numero 8. 

Tätä usein kysytään ja päätimpä tehdä postauksen siitä mitkä asiat mä koen tärkeiksi huomioida, niin aloittaessa kuin vuosienkin jälkeen.

En aio tässä kertoa sitä kuinka tulisi syödä tai liikkua. Aion kertoa jotain aivan muuta.

Mä koen, että monet tietää kuitenkin pääpointit kuinka elää terveellisesti, pudottaa painoa, kasvattaa lihaksia. Ja kauheasti pääpointteja enempää mäkään en osaa kertoa sillä en ole ammattilainen.

Eli pitää syödä usein ja hyviä lähteitä, tehdä elämäntapamuutos eikä kitudieettailla kolmea kuukautta, pitää etsiä mielekäs liikuntamuoto ja muistaa levätä. Ja kaikki toki yksilöllisesti toteuttaen.

Oisko 2014?

Tässä kohtia joita kannattaa ihan oikeasti jokaisen miettiä ja pitää ne myös mielessä:

1. Pohdi asioita syvemmin/tarkemmin

Usein jotenkin päätetään vaan, että "hei nyt mä pudotan painoa!" mutta sitten se ajatus jää siihen ja aletaan suoraan toimimaan. Toki joillain voi toimia näinkin. Mutta kannattaa miettiä silti myös, että miksi mä haluaisin sitä painoa pudottaa? Miten se olisi mun itseni kannalta paras tehdä? Onko tälle nyt ihan oikea syy vai haluanko vain miellyttää muita? Mitä haluan mun elämässä ja itsessäni oikeasti muuttaa? Ratkaiseeko tämä painonpudotus niitä asioita? Oisko terveys tärkeämpi kuin vaakalukema? Miltä mä haluaisin mun elämä näyttävän vuoden päästä tai kahden? Kun on selvillä syyt MIKSI niin on paljon parempi alkaa toimimaan ja tavoittelemaan sitä MITÄ haluat saavuttaa. Plus se hahmotus siitä mihin haluat päästä motivoi sua luultavasti jatkamaan eteenpäin. Kirjaa näitä vaikka ihan paperille ja mieti usein.

2. Hallitse tunteet ja ajatukset kaiken alla

Useimmilla, etenkin painonpudottajilla, siellä taustalla on niin suuri tunneviidakko, että sitä täytyy selvittää ennenkuin hommataan salikortti ja aletaan herkkulakkoon. Tämä kohta viittaa ehkä vähän myös ykköskohtaan. Olen ennenkin sanonut, että kaikki alkaa meidän ajatuksista. Monilla meistä on sellaisia "henkisääiälukkoja" jotka ihan oikeasti voi koitua vaikeaksikin esteeksi ylittää. Meidän pääkoppa on kuitenkin se mikä pitää meidät liikkeellä kohti tavoitteita, meidän vartalo vaan seuraa perässä. Usein siis kannattaakin ottaa hetki itselle. Mistä mä pidän ja en pidä elämässä/itsessäni? Miksi näin on? Mitkä on mun suurimmat vaikeudet? Onko mulla kenties jotakin henkisiä ratkomattomia asioita? Tunnesyöminen aika usein. Onko mulla jotakin traumoja, asenteita tms mitkä herättää negatiivisia ajatuksia? Ihmisen täytyy saada sitä päätä mukaan tähän juttuun. 

3. Älä lähde liikkeelle suoraan negatiivisuudesta itseäsi ja elämääsi kohtaan

Vaikkakin olen sanonut myös sitä, että jos et ole tyytyväinen peilikuvaasi kilojen takia niin sitä voi muuttaa. Ei siihen tarvitse tyytyä, sillä se asia on muutettavissa. Mutta on täysin eri asia lähteä liikkeelle näin: "Mä oon aivan kamalan ruma ku oon lihava. Ei ihme ettei kukaan muukaan halua mua katella ku mä itsekkään en halua. Pakko pudottaa ainakin 30 kiloa niin ehkä saan elämästä kiinni." kuin näin: "En mä nyt ehkä ihan tyytyväinen tähän vartaloon ole, vaikka on mussa silti paljon hyvääkin. Ehkä mä voisin panostaa itseeni hiukan, alkaa katsomaan mitä mä syön jos tää peilikuva joskus oiskin erilainen." Toivottavasti huomasitte eron. Mä en aio kannustaa siihen, että hyväksykää vartalonne just sellasina kuin ne on jos se on sulle oikeasti mahdotonta. Mullekkin se oli mahdotonta, vaikka kuka sano mitä. Toki kannustan siihen, että siitä kannattaa opetella tykkäämään, mutta jos olet yrittänyt vuosia niin ehkä on aika tehdä jotain muuta? Tai toisinpäin: jos olet vuosia laihduttanut, mutta et vieläkään ole tyytyväinen niin ehkä nyt yrität pitää itsestäsi sellaisena kuin olet? Mä kannustan tekemään asioita, jotka johtaa siihen tyytyväisyyteen itseään kohtaan, oli ne sitten mitä vaan. Mutta älä lähde sillä asenteella liikkeelle, että minä ja mun elämä ollaan ihan paskoja, olen hyvä SITKUN olen tän painonen. Elän elämääni VASTA kun olen tän näköinen. 

4. Asenne kuntoon

Ensimmäisenä pitää unohtaa "Kaikkimullehetinyt" -asenne. Se vasta onkin vaikeaa, ja tää on varmaan jokatoisella ihmisellä. Halutaan muutamissa kuukausissa jopa viikoissa selkeitä tuloksia vaakalukemaan, peilikuvaan, lihastenkasvuun. Sitten kun niitä ei synnykkään niin luovutetaan. Hetken päästä kokeillaan uudestaan ja sitten ollaan jojoilukierteessä. Kuulostaa tutulle? Muutokset vaatii aikaa. Jos olet vuosia kerännyt esim. useita kymmeniä kiloja niin eihän se voi muutamissa kuukausissa lähteä? Tai no ehkä voi, mutta ei kovin kannattavasti. Ja lihasten kasvatus on vielä hitaampaa kuin painonpudotus. Ja sun on uskottava itseesi. Jos ajattelet vain, että en osaa/pysty/jaksa niin mitään ei varmasti tapahdu. Noi ajatukset vaikuttaa sun tekoihin jolloin niistäkin tulee sellaisia, että et oikeasti osaa, pysty etkä jaksa. Mutta jos sä haluat saada niitä hyviä tuloksia niin sun on oltava kärsivällinen, tehtävä töitä. uskottava itseesi, mentävä positiivisella asenteella eteenpäin. Joskus se palkitaan! 

5. Ota itse vastuu itsestäsi

Näimpä. Kukaan muu ei sun puolesta niitä muutoksia tee. Ei edes se PT, vaikka sulla olis sellanen. Sä itse kuitenkin katsot mitä sä syöt, miten liikut, miten nukut, miten ajattelet. Ei ole sun perheen tai puolison vika, jos kotona syöt herkkuja joka ilta. Ei vaikka se sun puoliso olisi ne ostanut. Hän tuskin tunkee niitä sun suusta alas. Meidän täytyy itse hallita meidän ajatukset ja sitten niistä syntyvä kehon liike. Mitä se käsi nostaa suuhun tai kuinka kovaa se keho painaa lenkkipolulla. Oikotietä onneen ei ole. Ota siis vastuu itsestäsi äläkä odota, että joku pilleri tai dieetti hoitaa hommat sun puolesta. Muuta ihan itse niitä omia elämäntapoja. Jos sulla on ammattilainen apuna niin ota vastuu siitä, että sä kanssa toteutat sitä saatua ohjetta. (Toki aina ne ei anna tuloksia, vaikka kuinka noudattaa, mutta ei sekoiteta sitä tähän.) 

6. Vaadi itseltäsi sopivasti, älä liikaa

Usein ihmiset ovat joko liian kilttejä itselleen tai sitten liian ankaria. Joko annetaan lupa syödä usein suunnitelmien ulkopuolelta "No voinhan mä tän yhen pullan ottaa" ja tää toistuu joka päivä tai "kävin eilen lenkillä niin voinhan mä tänään jättää sen välistä". Tai sitten ollaan niin, että "En varmaan ota tota yhtä pullaa kerta kuussa, kun jos mun paino ei sitte tipu niiku haluan." tai "Varmasti meen tänään tekemään viikon kahdeksannen treenin, kun musta tuntuu ettei noi lihakset kasva." Missä kultainen keskitie? Joskus saa antaa itselleen luvan siihen pullaan ja treenien väliin jättöön, mutta silloin kun tilanne on oikeasti sopiva. Itseltään ei voi myöskään vaatia liikaa mikä taas johtaa stressiin sekä loppuun palamiseen. Tässäkin kannattaa tutkailla itseään. Tunnista näitä tilanteita/ajatuksia. Laita itsesi joskus koville, mutta ei niin, että painat aivan yli!

7. Poistu mukavuusalueeltasi

Viitaten vahvasti edelliseen. Jotta muutoksia halutaan niin on tehtävä jotain toisin. Mitä isompia muutoksia sitä isompia tekoja. Kyllähän sen jokainen ymmärtää, että jos on tottunut illat viettämään sipsien kanssa sohvalla niin ei sillä menolla kasva lihakset, terveys parane tai paino laske. Usein sanotaan, että kehitys tapahtuu juuri silloin kun sä astut pois mukavuusalueeltasi. Kaikki tiedostaa kyllä sen olemassa olon, mutta aina ei ehkä uskalla mennä sen rajan yli. Tää on myös mun ongelma. Se on vaan fakta, että kaikki ei aina ole kivaa ja mukavaa. Joskus pitäis pakottaa itsensä treeneihin ja vetää siellä aivain täysiä, vaikka se siinä hetkessä tuntuukin aivan paskalta. Joskus pitää opetella syömään useammin, juomaan lisää vettä, syömään hedelmiä tai vaikka venyttelemään, vaikka se tuntuiskin ihan kamalalta. Mutta en koekkaan, että elämänsä muuttamisen kuuluu olla kivaa 100% ajasta. Kyllä sinne mahtuu muutama hetki jolloin kaikki on aika kamalaa, mutta nää hetket palkitsee eniten tulevaisuudessa.

8. Tavoitteet selkeiksi

On hyvä olla tavoitteita. Niiden kautta tietää mihin ollaan menossa ja kun niitä saavuttaa tulee aivan mahtava fiilis! Kannattaa kuitenkin tarkentaa itselleen mitä juuri mä haluan, palaten kohtaan yksi. Miksi mä haluan muuttua? Miltä mun elämän pitäisi näyttää kuuden kuukauden tai vuoden päästä? Onko se parempi olo, itsensä hyväksyminen, -20kg, pienemmät vaatteet, lisää lihasta? Jotain tavoitteita kannattaa olla, jotta sä muistat joka päivä miksi sä tätä teet. Toki se voi olla esim. se, että sä haluat pysyä terveenä ja onnellisena. Sitten sä muistat aina kun kalenterissa lukee kerta viikkoon "tanssitunti", että aivan! tää on se mikä ylläpitää mun hyvää oloa, empä jätä välistä. Kannattaa kuitenkin pohtia tavoitteita realistisesti. Ei kannata ottaa mallia fitnesskisaajista; "tolta mäkin näytän vuoden päästä!" ja tämän hetken tilanne on 25kg ylipainoa eikä yhtään lihasta rasvan alla. Tai; "mun kaveri pudotti vuodessa 140 kilosta alle 100 kiloon, mäkin teen niin!" ja lähtökohta itsellään on se 100 kiloa. Kun eihän noi ole verrattavissa toisiinsa. Omat tavoitteet, realistiset sellaiset, eikä oteta mallia koko ajan siitä mitä muut tekee. 

9. Älä huijaa itseäsi

Tätä näkee aika usein. Mietitään miksi paino ei tipu, kun sitten ei myönnetä itselleen ettei ole kolmeen viikkoon liikkunut tai herkut on maistunut vähän joka ilta. Tai ei olla täysin noudatettu PT:n ohjeita ja sitten valitetaan ammattilaiselle, kun mitään ei tapahdu. Tai kuntosalilla ei oikeasti tehdä kunnon treenejä, sanotaan vaan "kyllä mä sielä kävin" ja ihmetellään kun tuloksia ei kuulu. Tai ei välitetä ruoka-ajoista ja sitten mietitään miksi voi niin huonosti eikä jaksa. Uskotellaan siis vaan itselleen, että kaikki on aivan hanskassa eikä ole minun vika, että tässä ei mitään kehitystä tapahdu. Vaikka usein, kun rehellisesti tarkastelisi omia toimiaan tietää mistä se johtuu. Mä tiedostan ne hetket, kun kaikki ei oo hanskassa. Sitten en kyllä ihmettelekkään jos turvotusta esiintyy tai olen väsynyt, kun myönnän sen johtuvan siitä, että olen syönyt liikaa tai en ole pitänyt vireyttä yllä liikkumalla.

10. Älä keksi tekosyitä

No mikä sitten on tekosyy ja mikä oikea syy? Se onkin aika vaikeaa, mutta tässä jokaisen pitää taas tutkailla itseään ja olla itselle rehellinen. "En mä vaan jaksa lähteä lenkille, kun oon niin väsynyt" vaikka oikeasti ei huvita. Tai "Ei mulla oo aikaa syödä terveellisesti, kun mulla on vuorotyö." vaikka oikeasti mun mielestä kaikki on kiinni siitä miten suunnittelee etukäteen. Kaikilla meillä on kiireitä. "Ei mulla oo varaa syödä terveellisesti" ja kuluttaa rahaa esim. päihteisiin tai herkkuihin. "En mä taida tänään lähteä salille, kun on tekemistä." ja sitten kotona katsoo elokuvaa. "Ei mulla oo varaa liikkua, kun salikorttikin maksaa paljon" ja sitten kotijumpat tai lenkkeily on aivan ilmaista. "Mulla ei oo varaa ammattilaisen apuun, joten en voi onnistua" kyllä voit, ota vastuu itsestäsi. On toki olemassa oikeita syitäkin, mutta paljon myös tekosyitä. Toisen on vaikea sanoa toisen puolesta, mutta ole rehellinen itsellesi.

11. Valmistaudu hankaliin hetkiin

Niitä varmasti tulee! Kannattaa miettiä etukäteen, että mitkä vois olla sellasia juttuja, että ne vaikeuttaa mun elämää/elämänmuutosta? Suunnitelmaa sille miten voisin sitten toimia tai miten hallitsen sen, jos kaikki kaatuu päälle. Henkinen työstäminen, eli usko itseen ja siihen että kyllä tää tästä, on varmaan avainasemassa sillon kun on vaikeaa. Ei kannata heittää hanskoja tiskiin heti kun joku ärsyttää/itkettää/vituttaa. Listaa vaikka etukäteen mitkä ois niitä hetkiä mitkä sulle on vaikeita. Mieti etukäteen mistä saisit voimaa jatkaa reippaasti eteenpäin.

12. Muista muutkin mittarit kuin vaaka

Tää on  niin tärkee! Mun täytyy itsekin työstää tätä valtavasti. Usein painonpudottajat saa tästä ihan oikean ongelman. Selvitä sun suhde vaakaan, se on ystävä ei vihollinen. Toki jos on paljon painoa niin ymmärrän, että on kiva kun vaakalukema pienenee. Mutta siitä ei kannata ottaa stressiä! Vaaka ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea. Katso ennemminkin peiliin, ota mittoja, käy kehonkoostumusmittauksissa joskus, seuraa vaatteita, seuraa yleistä oloa ja fiilistä, mieti sitä miltä susta oikeasti tuntuu. Onko sulla fyysisesti parempi olla ja voitko henkisesti paremmin? Terveys ja hyvinvointi kertoo kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä painolukema.

13. Tukiverkosto

Kun olet selvittänyt itsesi kanssa mitä haluat ja miksi, niin siitä kannattaa kertoa jollekkin toiselle. Mieluiten sellaiselle kenen kanssa oot usein tekemisissä, keneltä voisit saada tukea mahdollisimman paljon. On helpompaa, kun on joku joka kuuntelee ja tukee vierellä. Joskus te tukiverkosto ei ole niin kannustava kuin toivoisit ja silloin kannattaa ottaa asia puheeksi. Jos vierelläsi on ihminen joka ei niin hyvin ole tukena kuin toivoisit, niin näytä tämä postaus hänelle: https://dobetterlifechoices.blogspot.fi/2016/11/sinulle-painonpudottajan-kumppani.html

14. Ole ystävä itsellesi

Usko itseesi! Kannusta ja kehu eteenpäin, äläkä ainoastaan soimaa ja hauku. Muista kuitenkin olla myös rehellinen. Yksi tärkeimmistä ihmissuhteista on kuitenkin suhde itsensä kanssa. Siihen kannattaa ja pitääkin panostaa. Puhu itsellesi niin kuin puhuisit hyvälle ystävälle. Lisää aiheesta täällä: https://dobetterlifechoices.blogspot.fi/2016/12/oletko-ystava-itsellesi.html

Unelma Itsestä

Kun kirjoitin tätä postausta, mulle tuli vahvasti mieleen ajatuksia Unelma Itsestä online valmennuksesta. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta pakko mainita. Jos haluat käsitellä juuri yllämainittuja asioita sekä toki ihan niitä peruspilareita niin kannattaa tutustua: 

http://tuulikaunisluonto.fi/unelma-itsesta/

Nyt on tammikuussa alkamassa taas valmennus, joka kestää 16 viikkoa. Sen aikana käydään läpi teemoittain kaikkea mikä liittyy hyvinvointiin, terveyteen, itsensä hyväksymiseen ja unelmien jahtaamiseen. Toki mukana vinkkejä treeneihin ja syömiseen sekä upeiden naisten tuki! Kannattaa tutustua Online valmennukseen yllä olevasta linkistä :) Etenkin jos sua kiinnostaa henkisen puolen jutut ja nämä perinteiset "noudatan grammantarkkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa" valmennukset ei ole sinua varten. Tämä on siis vain naisille.

Lisäksi sieltä saa ostettua itselleen kirjoja, joiden vinkkien ja tehtävien avulla voi mennä joko 16 viikkoa tai koko vuoden eteenpäin! Löytyy sieltä myös voimakortit. Työkirja on aivan mahtava apu asettamaan itselle tavoitteita, pohtimaan omia henkisiäkin lukkoja ja ajatuksia. 

Nyt nämä tuotteet, niin Unelma itsestä online valmennus, Työkirja, Unelma vuosi valmennuskirja sekä voimakortit, ovat -20% koodilla: 

krista20joulu 

10.12.2016 saakka ja osassa on jo valmiiksi alennusta ja niistäkin vielä se 20% !

Klikkaa siis linkki auki ja tutustu.

Nyt pohtimaan sitä omaa elämää ja suhdetta itseen. Mä muistutin eilen taas itseäni siitä, että olempa minä aika hyvä tämmösenä kuin oon ja kohta lähden salille pitämään yllä hyvinvointiani! 
-krista

Oletko ystävä itsellesi?

Tänään blogipostaus kuuluu joulukalenteriin. 

Jos et ole vielä huomannut niin facebookissa https://www.facebook.com/KRISTAKOHONENN/ 

sekä instagramissa @_kristakatariina on meneillään joulukalenteri, joten ota ne ihmeessä seurantaan! Luvassa postauksia, terveellisiä reseptejä, alekoodeja sekä myös ihan oikeita joulujuttuja.

Puhutaan hetki siitä millainen suhde meillä on itseemme. Tätä aihetta ei toki voi yleistää. Meillä kaikilla on omanlainen suhde itseemme, toisilla se on lähellä täydellistä, toisilla olematon ja toisilla taas se suhde piiloutuu valheiden taakse. 

Ihmiset miettivät hyvin paljon sitä mitä mieltä ovat muista ihmisistä: mä niin tykkään tuosta mun työkaverista! Ompas mun sisko upea ihminen. Kylläpä tuo nainen kaupankassalla on kaunis! 

Ja näinhän saa toki ajatella! Muistakaa myös kertoa se toiselle. 

Mutta mitä te ajattelette itsestänne? Mitä te kerrotte itsellenne? Uskokaa pois, sillä on suurempi merkitys kuin uskotkaan. 

Oon sanonut ennenkin, että kaikki lähtee pään sisältä, siitä mitä me ajatellaan. Jos et ajattele positiivisesti, ei sun elämäkään positiivista ole. Ajatuksilla on suurempi voima meidän elämään kuin me tiedostetaankaan. Ja tää on ihan fakta.

Mieti hetki miten olet viime aikoina puhunut muille ihmisille tai ajatellut muista ihmisistä? Jos ajatukset on negatiivisia niin se on jo toinen asia, koita muuttaa niitä. Mutta jos pääasiassa on positiivista, kannustavaa, kehuvaa, rakentavaa niin hienoa! Jatka samaa rataa. 

Mieti sitten miten olet itsellesi puhunut tai itsestäsi ajatellut? Kuulostaako mukavalle? Jos sanoisit samoja asioita ystävällesi, olisiko hän innoissaan vai vihainen tai jopa surullinen? 

Olen huomannut sen kuinka paljon, etenkin naiset, puhuvat itselleen negatiivisesti. 

Siinä on ystävyys kaukana itsensä kanssa. 

Miksi emme olisi ystäviä itsellemme? 

Itselleen on toki helpompi puhua negatiivisesti ja sanoa mitä sylki suuhun tuo. Sehän ei ketään muuta loukkaa. Mutta eihän ole reilua, että me itse loukkaamme itseämme? Meissä jokaisessa on virheitä/vikoja, se ei ole salaisuus sillä kukaan ei ole täydellinen. Mutta meissä kaikissa on myös jotain uniikkia ja mahtavaa, josta voi olla iloinen ja ylpeäkin! Joku voi olla jopa kateellinen jostakin asiasta mikä sinussa on, mutta sinä et ehkä edes tiedosta sen olemassa oloa, koska keskityt vain itsesi solvaamiseen.

Joillekkin ei ole helppoa rakastaa itseään. Mutta se elämä on vaan niin perkuleen paljon vaikeampaa jos me ei itsestämme tykätä. Kaikkia muita ihmisiä me pääsemme pakoon, mutta emme itseämme. Minä itse olen oikeasti elämäni merkittävin ja tärkein henkilö, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. Mutta jos tämä suhde, ystävyyssuhde itseeni, ei ole kunnossa niin elämä on hankalaa. Ei elämästä voi nauttia kunnolla, elämä ei ole niin täynnä iloa ja positiivisuutta kuin se voisi olla. 

Ihmiset eivät pidä itsestään milloin mistäkin syystä. Enkä näitä syitä vähättele, on minullakin kokemusta asiasta. Ihmisillä on vain tapana korostaa niitä negatiivisia asioita, vaikka joukkoon mahtuisi myös monta hyvää juttua! 

Mä oon tänä vuonna työstänyt tätä mun suhdetta itseeni. Nyt mä oon itseni ystävä ja hyvä ystävä olenkin. Kannusta ja tsemppaan itseäni eteenpäin kohti unelmia ja kerron näyttäväni hyvälle, kun seison alusvaatteissa peilin edessä. Jopa silloinkin kun vatsamakkarani meinaa ahdistaa! En ajattele enää, että kaikki muut ovat parempia kuin minä ja ansaitsevat enemmän. 

Jokaisella meillä on lupa unelmoida, lupa tuntea itsemme kauniiksi, lupa saavuttaa mitä vain ja me todellakin ollaan kaikki samanarvoisia!

Tiedostan kuitenkin ne asiat missä omasta mielestäni olisi parantamisen varaa, mutta en keskity niihin. Vaan keskityn siihen mikä just mussa on mahtavaa ja hyvää! Ja niitä asioita on tänä vuonna löytynyt paljon.

Elämä on nyt paljon parempaa, kun olen ystävä itselleni. Se on vaikuttanut kaikkeen. 

Mieti säkin omaa suhdettasi itseesi. 

Kohteletko itseäsi miten sattuu vai ystävänä?

Jos puhut itsellesi sellaisia asioita mitä et koskaan sanoisi ystävällesi niin älä jatkossa sano niitä itsellesikään. 

Rakasta itseäsi. Siinä on niin paljon voimaa! 

-krista