Herkkulakko on ohi! Mitä jäi käteen?

Tosiaan tänään loppui mun vuoden herkkulakko!

Ja kyllä, olen jo syönyt tänään vähän herkkuja. 

En siksi, että olisin elänyt vuoden kauheassa ankeudessa.

Vaan siksi, että mun teki nyt mieli.

Jukka on aina kotona syönyt kyllä esim. irtokarkkeja. Multa kysytään, että eikö se haittaa ja ei haittaa!

Mun herkkulakko käsitti siis hyvin monia asioita kuten irtokarkit, maito-, valko ja tummasuklaa, perinteiset kakut, keksit, pullat, leivokset, sokerilimut, sipsit, jäätelö, hese, mäkki, kebab... Onhan näitä. Raakasuklaata, raakakakkuja sekä omatekemiä terveellisiä herkkuja olen syönyt aina silloin tällöin, mutta tosiaankin kohtuudella.

Ennen herkkulakkoa tein siis hyvin selväksi mitkä asiat siihen kuuluu ja onnistuneesti olinkin ilman niitä! Olin ilman niitä asioita mitkä tuotti mulle ongelmia ja mitkä ei oikeasti ole mitenkään hyväksi minulle.

Jos joku ihmettelee nyt miten sitten esim raakasuklaa on ok, niin minulle se oli, koska sovin niin. Kun se ei ole sama asia lähellekkään kuin tavallinen suklaa. Millään tavalla. Eikä se koukuta minua samalla tavalla. Siitä riittää hyvin se yksi pieni patukka ehkä kerta kahteen viikkoon. Tavallista suklaata menee helposti levy päivässä. Jos et ole tutustunut raakaruokaan niin tutustu! Raakasuklaakin on oikeasti todella terveellistä niin kuin kaiketi kaikki raakaruoka. Toki ei voi niitäkään liikaa syödä.

Monta kakkua leivoin ja vältin tänä vuonna.

Miksi herkuton?

Kokeilin syksyllä 2015 herkkupäiviä ja kohtuutta. Ei onnistunut. Lauantaina hain herkkupäivään kuuluvan suklaalevyn, se meni viidessä minuutissa ja halusin lisää. Usein hainkin. Seuraavana päivänä sama homma. Ja sitä seuraavana. Vaikka kuinka yritin niin en saanut sitä hallintaan. Vaikka oli kuinka paha olo ja tiesin, ettei tää tee hyvää niin silti sitä vaan ahto itteensä lisää. Miksi?

Oli pakko siis keksiä jotakin ja sitten ajattelin herkkulakkoa. Ajatus kammoksutti, mutta päätin ryhtyä siihen kuukauden mietinnän jälkeen. 

Millainen tämä vuosi sitten oli? 

Alku oli hankalaa, myönnän. Mutta muutaman viikon jälkeen alkoi jo unohtaa herkut. En enää kaivannut niitä seurakseni. Sitten kun kaupassa käveli ohi tai joku tarjosi jossain, niin oli kyllä kova halu napata. Päätin, että en ota sillä olen itselleni luvannut jotain. Joka kerta kun pitäydyin tässä lupauksessa, mulle tuli tosi hyvä fiilis! Jos olisin laskenut kaikki kerrat, kun joku tarjosi herkkuja, olisi ollut mahdollisuus syödä esim kahviloissa, teki mieli herkkuja, oli juhlat.. niin oisin pistänyt herkkuja suuhun varmaan joka päivä. Eikä se minusta ole kovin hyvä juttu. Varsinkaan, kun kyse ei ole vain yhdestä konvehdista tai piparista.

Olin siis herkkujen kanssa tekemisissä lähes joka päivä. Sanoin usein ei sekä leivoin itsekin herkkuja joita toiset sitten söivät. Ei siinä ollut enää muutaman kuukauden jälkeen mitään ongelmaa. Muutaman kerran vuoden aikana olin hyvin ärtynyt, kun teki mieli herkkuja.

Kaapissa on ollut joulusuklaata jo hetken aikaa odottelemassa..

Mitä tästä opin?

Hyvin paljon. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan kuinka iso ongelma mulla on herkkujen kanssa ja kuinka suuri tunnesyöjä olenkaan. Söin herkkuja tylsyyteen, iloon, suruun, juhlissa kaksinverroin, ne oli lohtu ja palkinto milloin mistäkin ja turhastakin vielä. Kohtuus ei koskaan tullut kysymykseen.

Nyt mä ymmärrän monta asiaa. Ensinnäkin sen kuinka hyvä olo on ilman herkkuja! Uskon, että paluu vanhaan olisi suuri romahdus hyvinvoinnille, joten jo se motivoi mua jatkamaan. Lisäksi osaan nyt käsitellä tunteita ja ajatuksia ilman, että ensimmäinen ratkaisu kaikkeen olisi "Haen jotain hyvää, koska se "auttaa"" Ymmärrän nyt, että ei herkuilla ole mitään vaikutusta siihen miten sun päivä pelastuu tai suru poistuu tai ilo on vielä isompi ilo. Nyt tiedän mikä oikeasti auttaa huonona päivänä tai miten voi palkita itseään hyvästä päivästä. Ja ymmärrän sen ettei se, että niitä herkkuja on tarjolla tarkoita, että just mun on syötävä ne kaikki. Ymmärrän sen, että ei herkut ole yksi elämän suurimmista ja tärkeimmistä nautinnoista joka päivä. Elämässä on paljon muutakin. Asioita voi käsitellä ilman herkkuja ja niin, että se tekee tulosta ja hyvää kropalle.

Nyt tiedän myös sen, että mä pystyn yllättävän ihmeellisiin asioihin! En ois koskaan uskonut, että pystyn tähän. Kuitenkin ennen söin herkkuja varmaan lähes joka päivä ja 70% syömisistäni oli herkkuja.

Miten jatkossa?

Niin kuin sanoin, olen tänään jo syönytkin vähän karkkia ja illalla leivon tuulihattuja. Tämä ei tarkoita sitä, että elin vuoden aivan kamalasti ja nyt vedän sen edestä. Sovin itseni kanssa jo kuukausi sitten, että kun tämä päivä koittaa niin saan tehdä herkkujen suhteen mitä haluan. Jos tekee oikeasti mieli niin otan. En sen takia, että nyt saa. Jossakin vaiheessa se paluu herkkuihin jollain tapaa olisi kuitenkin tapahtunut, joten onko väliä onko se nyt vai ensi viikolla? 

Mä tunnistan nyt sen millon mun oikeesti tekee mieli herkkuja. En syö enää tylsyyteen, suruun, iloon. Tai näin mä toivon ja uskon. Hetken aikaa otan rennosti eli syön sillon kun tekee mieli. Mutta kohta koitan pitää ajatusta herkkupäivästä/kohtuudesta eli pari pientä juttua viikkoon tai sitten yhtenä päivänä joku isompi. Jos homma lähtee käsistä niin palaan takaisin lakkoon. Kyllä, lakkoon. Mulla oli lakon aikana kuitenkin tosi hyvä olo, en kokenut sitä kamalaksi, terveelliset herkut on hyviä ja tiedän, että se lakko on kropallekkin mielekästä. Joten se ei ole minulle rangaistus. 

Mutta toki, herkuttelu tuo lisää nautintoja elämään, joten toivon, että mäkin osaan nyt kohtuudella oikeasti nauttia niistä. Eikä niin, että vatsa vääntää ja on paha olo kun syön viikossa vuoden edestä herkkuja. 

Uskon kuitenkin, että nyt osaan hallita herkkuja ja nauttia kohtuudella. Mulla ei ole tänään tullut sitä fiilistä, että LISÄÄ tai että olisi pakko syödä kaikki heti. Oikeastaan mua ei edes nyt niin kovasti kiinnosta nuo herkut. Tunteita käsitellään toisilla tavoilla, tiedän kuinka hyvä olo on kun ei mätä herkkuja sekä tuskin ne herkut enää maistuukaan yhtä hyvälle kuin ennen.

Lupaan kertoa jatkossakin miten homma lähtee sujumaan! Rehellisesti.

Tänään karkit ei edes maistunut hyvälle, suklaa kyllä. Mutta uskokaa tai älkää, suklaastakin riitti sellainen ihan pieni määrä eikä mulla ollut hinkua vetää kaikkia rasioita tyhjäksi mitä kaapissa on. Ja musta se on todella ihmeellistä! En saanut enää herkuista samanlaista tunnetta ja innostusta kuin ennen. Petyin jopa. Vaikka siis hyvähän se on, että herkut ei enää tuota samaa oloa kuin ennen. Ja on ihanaa, että osasin oikeasti kohtuudella nauttia eikä mun tarvinnut heti hakea lisää. Mulla on siis todella hyvä fiilis tästä!

Jos sulla on jotain kysyttävää niin vapaasti saa kysyä! 

Nyt mä lähden tekemään munakasrullaa ja tuulihattuja.

Siskon kanssa yökyläilyä <3

- Krista

Tänä vuonna aion syödä oma tekemää ja omaa synttärikakkua! Jos riittäisi yksi pala eikä tarvi enää syödä koko kakkua?