Miksi toisen onni on sinulta pois?

Viime kuukausina on herättänyt hirveästi ajatuksia ja tunteita tämä asia.

Miksi toisen puolesta on vaikea olla onnellinen?

Miksi toisen onnea pitää jotenkin lytätä?

Miksi itsellään pitää olla asiat paremmin kuin toisella?

Miksi toisen asiat vaikuttaa mukamas niin ihmeen paljon sun elämään?

Onko se kateutta? Itseinhoa? Vihaa? 

Myönnän heti alussa: mäkin olen ollut ennen hyvinhyvin kateellinen ja katkera ihminen. 

En ehkä halunnut itselleni mitään sen parempaa kuin muillekkaan vaan toivoin, että muilla menisi yhtä huonosti kuin minulla. Tämä johtui täysin siitä, että musta tuntui etten voi saavuttaa elämässä mitään enkä oikeasti voida hyvin niin miksi ihmeessä muut saisivat jotain mitä minä en?

"Ois vaan paljon kivempaa, kun kaikki oltais samassa tilanteessa, kaikki olisi yhtä onnettomia tietyllä tapaa kuin minäkin."

Olen mä joskus vieläkin kateellinen. Mutta olen oppinut tunnistamaan ne tilanteet ja kääntämään ne positiivisiksi. Mä oon oppinut sen, että turhaan mä vertaan itseäni ja omaa elämää muihin, sillä me ei olla samanlaisia, me eletään kaikki omaa elämää ja minä aivan itse saan vaikuttaa siihen minkälainen mun elämästä tulee. Joskus se on hankalaa, mutta en mä ainakaan vie toisen onnea pois.

"Suomalainen on valmis maksamaan 100 euroa siitä ettei naapuri saa 50 euroa."

Mun mielestä tää on hyvin surullista, mutta tietyissä määrin totta.

Mä oon huomannut hyvin paljon ihmisissä sitä puolta, että se toisen onni olisi jotenkin häneltä itseltään pois. Mutta millä tavalla se naapurin onni vaikuttaa sun elämään? No ei millään tavalla! 

Tämä asia sopii moniin esimerkkeihin, mutta ymmärrettävästi nostan esiin nyt painonpudotuksen. Ihmiset on oikeasti tosi usein kateellisia ja katkeria toisen suorituksesta. Toivotaan, että se toinen lihoaa takaisin. Ei osata kannustaa toista ja iloita toisen puolesta. Tai tämä sama näkyy siinä, että joku saa hyvän työpaikan, joku ostaa merkkivaatteita, jollain on kaunis koti, joku voittaa lomamatkan kylpylään, jollain on upea vartalo, joku kirjoitti suositun kirjan tai joku pääsi avustajaksi salkkareihin. Miksi ihmeessä me ei osata olla ystävällisiä toisille? Eikö meidän pitäisi kannustaa kaikkia ketkä elämässään saavat aikaan jotain mihin itse ovat tyytyväisiä, mistä he itse iloitsevat? 

Toki ymmärrän, turhauttaahan se jos itse yrität kaikkesi ja mitään ei tapahdu, kun samalla se naapuri hehkuttaa -30kilon pudotusta. Tai sulla on ikivanha auto ja naapuri ajaa pihaan upouudella maasturilla. Mutta eihän nämä silti oikeuta latistamaan sitä toisen iloa? Tuskin hänkään on sormia napauttamalla pudottanut painoa tai ostanut autoa. Pysytään mielummin, vaikka erossa koko asiasta kuin sanotaan jotain ilkeää.

Mäkin oon saanut muutamia viestejä siitä, kuinka mun painonpudotus, iloisuus tai jopa parisuhde ärsyttää ihmisiä. Toivotaan, että lihon takaisin tai kokisin äkkiä jotain tosi ikävää, jotta ymmärtäisin tän elämän kauheuden. Miten se haittaa sua jos mä oon pienempi kuin ennen? Tai oon ilonen? Tai mulla on oikeasti äärettömän ihana ja toimiva parisuhde? Tavallaan ymmärrän miksi ne voi ärsyttää, sillä mietin samoja juttuja itsekin vuosia sitten. Mutta ne ajatukset voi pitää omana tietonaan.

Mitä sä saisit siitä, että lihoisin takaisin tai vaikka eroaisin mieheni kanssa. Jos vastaus on iloa ja tyydytystä, niin voisin melkein sanoa, että sun ajatuksissa on jokin pahasti vialla.

Usein puhutaan siitä, että ihmiset on kateellisia. Uskonkin, että suuri osa ilkeilijöistä onkin. Mutta ei kai nyt kaikki? Mulla itselläni oli ennen niitä ikäviä ajatuksia vain kateudesta johtuen. Jollakin oli jotain mitä mä halusin.

Miksi me kaikki ei voitaisi vaan elää omaa elämää?

Jos vihaajat ja ilkeilijätkin käyttäisi energiaa omaan elämään ja siihen panostamiseen niin ehkä asiat muuttuisi. Ei tarvisi enää olla kateellinen toisille tai yrittää lytätä toisen iloa. Eikä muiden tarvitsisi tuntea surua muiden ilkeistä sanoista.

Tuskin sinä tai varsinkaan ilkeilyn kohde saa siitä yhtään mitään.

Kaikki tämä lietsoo vaan negatiivisuutta, mikä ei ole hyväksi kenellekkään.

Koita muuttaa asennettasi ja pohtia itseäsi.
Vielä lopuksi miksi pitää seurata sellaisten ihmisten elämää mitkä sua ei oikeasti kiinnosta?

Miksi se toisen onni on sinulta pois?

Olisiko aika etsiä ja havaita se onni omassa elämässä?

- Krista