Alkuun sanon, että en halua yleistää vaikka siltä kuulostaakin. Jos ei tunnu sinun toiminnalta niin hyvä ja jos taas osui vähän arkaan paikkaan niin älä suutu vaan mieti asioita.
Viime viikkoina minua on ihmetyttänyt eräs asia. Johtuen ehkä siitä, että kiinnitän liikaa huomiota siihen miten toiset ihmiset käyttäytyy, analysoin sitä ja opiskelen muutenkin ihmisten tunteiden hallintaa.
Mutta olen huomannut seikan, joka omalta osaltaan jopa huolestuttaa.
Nimittäin se, että negatiivisuuteen vastataan negatiivisuudella.
Joku sanoo sulle ilkeästi tai toimii törkeästi niin heti ollaan valmiina sotaan. Ja siis ihan pienemmistäkin asioista, toki isommista mäkin varmaan käyttäydyn itsekkin typerästi.
Olen huomannut, että monesti parisuhteessa käyttäydytään näin. Kun toinen on ilkeä niin perkele sitte oon minäkin! Jos poikaystävä tekee jotakin tyhmää/eitoivottua (ja nyt puhutaan ihan pienistä teoista ei esim pettämisestä) niin tyttöystävä heti vastaa siihen jollakin/joillakin näistä: mykkäkoulu, toisen mollaus, huuto, kiroilu, tavaroiden rikkominen, mökötys. Tai toki sama toimii toistepäin tai vaikka kaverisuhteissa.
Olen myös huomannut sen kuinka somessa kysellään neuvoja parisuhdeasioihin "kuinka toimia kun mies teki näin ja näin?" Sitten vastaus on, että "anna samalla mitalla takas! Mökötä, anna kuulla kunniansa." ja kyse on siis esim. siitä ettei mies heti pyydettäessä laita pyykkejä kuivumaan tai hän haluaa lähteä kaverin kanssa kaljalle eikä viettää iltaa kotona. 90% lähtis suoraan sotaan, todella harvat kehoittaa rauhoittumaan ja keskustelemaan asioista. Parempi on heittää pyykit roskiin, pleikkari alas parvekkeelta tai haukkua toista kusipääksi.
Tai muutenkin jos joku sanoo sulle ilkeästi tai huomauttaa jostain niin miksi pitää heti vastata siihen tyyliin, että siitä varmasti tulee riitaa ja/tai pahamieli? Ja etenkin jos sen tiedostaa, että kun toimin näin tai sanon näin niin toinen varmasti suuttuu.
Toki moni näistäkin keskusteluista joita olen lukenut, tulee sellaisten korkeintaan parikymmpisten suusta eli nuorilta ihmisiltä ja tässä moni ajattelee, että se on ihan normaalia. Mutta silti missä on ne toisia kunnioittavat käytöstavat ja aikuisen välinen keskustelu? Miksi kaikesta täytyy heti huutaa tai mököttää?
Varmaankin sitä oman käytöksen pohtimista olisi hyvä harjoittaa myös näiden tilanteiden kaikkien osapuolien kesken. Inhottava käytös ja rumat sanat ei kuitenkaan ole keneltäkään hyväksyttävää.
Mutta jos se oma mies tai nainen käy hermoon, niin miksi siitä asiasta ei voi keskustella niin kuin aikuiset? Negatiivisuudella ei kuitenkaan saa mitään hyvää lopputulosta aikaan. Jos se mies ei nyt heti niitä pyykkejä laita, niin ei varmaan kauheasti auta asiaa jos alat pitämään mykkäkoulua tai huudat sille haukkumasanoja sekä saatanaa perään? Vai viekö se asiaa eteenpäin? Tai jos kadulla joku huutaa sulle jotakin niin onko siihen pakko huutaa takaisin jotain vielä ilkeämpää? Sekö voittaa kuka saa toiselle pahemman mielen?
Mitä jos ensi kerralla hermostuessasi tai suuttuessasi mietit hetken: Mistä mä nyt suutuin? Onko tää nyt ihan sellanen asia josta oikeasti voi suuttua? Miten mä haluaisin, että tää tilanne nyt ratkeaa? Mitä mä voisin tehdä sen eteen? Auttaako se huuto tai mykkäkoulu vai voisinko ottaa ihan aikuisten kesken puheeksi tämän asian kunhan olen rauhoittunut? Tai tuntemattoman kanssa jopa antaa olla ja jatkaa elämää?
Nää pohjautuu toki paljon elettyyn elämään, minkälaista mallia muilta saa, mutta myös siihen miten hallitaan oma itsensä, oma käytös sekä tunteet. Opi tuntemaan itsesi ja tiedosta kaikki tunteet mitä sun elämään kuuluu. Sitten sä voit hallita niitä sekä käytöstäsi.
Loppujen lopuksi tämä ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen asia ja vaatii toisilta ehkä aivan äärettömän paljon harjoittelua. Mutta kannattaa opetella se, että viekö tää negatiivinen käytös tai sanat mua yhtään minnekkään. Oli asia mikä vain niin tuskin. Elämässä kuten ihmissuhteissa pärjää varmasti paljon paremmin positiivisella toisia kunnioittavalla asenteella. Tämmöiset oikeasti turhatkin huutamiset, mykkäkoulut ja toisen haukkumiset voivat tehdä myös vahinkoa, vaikka sitä ei niin tosissaan tarkoittaisikaan. Monihan tekee suutuspäissään vaikka mitä, mutta ei sekään ole syy käyttäytyä huonosti edes hetkellisesti.
Mäkin harjoittelen tätä usein. Ennen huusin ja haukuin aika välittömästi. Nykyään teen sitä todella harvoin. Yritän harjoittaa sitä, etten edes leikillä mollaa suhteen toista osapuolta tai muitakaan ihmisiä. Ja vaikka ärsyttäisi, niin yritän myös olla luomatta kotiin tai minnekkään muualle sellaista negatiivista ilmapiiriä omilla sanoilla tai teoilla edes hetkellisesti.
Joskus kannattaa siis ehkä pysähtyä ja miettiä: miten toimia seuraavaksi?
