Muotoa pyllyyn! (Fitverstas+alennuskoodi)

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Fitverstaan kanssa. 

Mahtavaa uutta viikkoa! 

Aloitin tosiaan tällä viikolla Fitverstaan ohjelmapaketin nimeltä Hot booty. Kerron myöhemmin tällä viikolla lisää mun ajatuksista, mutta tosiaan tarkan ruokavalion ja treenisuunnitelman noudatus loppui nyt. 

Mutta kaipasin silti treeneihin jotakin lisää. Joten Fitverstaalta löytyi siihen ratkaisu! Toki mäkin haluan muhkeat pakarat, turha kieltää. Mun pylly on pienentynyt aika huimasti tässä vuoden sisään, toki on se saanut vähän parempaa muotoa silti. 

Mä itse koen, että mun vartalosta paras osa on nimenomaan jalat ja pakarat. Mä tykkään niistä sillä niissä on vieläkin muotoa ja ne on tietyllä tapaa tukevannäköiset. Ja haluankin aina pitää ne isoina! Toki ne löllyy vieläkin (eikä se haittaa), mutta on siellä jotain lihastakin alla. Josko joskus tulevaisuudessa niihin saisi vieläkin lisää muotoa. 

Tykkään myös tehdä kehonpainolla treenejä. Ja vaikka lihaskasvun kannalta olisi optimaalisempaa harjoittaa sitä pakaraakin kunnolla siellä kuntosalilla painojen kanssa, niin uskon, että saan hyötyä myös tästä ohjelmapaketista, vaikka tekisinkin treenit kotona/salilla oma kehonpainolla. Tämä ohjelmapaketti on kuitenkin vain lisänä mun treeneihin, joten tulen kerran viikkoon tekemään pakaraa myös painojen kanssa. 

Hot booty ohjelmapaketteja on kaksi, toinen aloittelijoille ja toinen kokeneemmille. Ne voi tehdä kotona tai salilla ja ihan oma keho riittää, mutta lisäksi voi ottaa joitakin pieniä välineitä. Sain molemmat paketit ja aion hieman yhdistellä niitä. Olen nyt vilkaissut paketit läpi ja innolla odotan  ensimmäistä treeniä! Mukana oli tuttua juttua, mutta myös vähän uutta. Sain myös ruokasuunnitelman, mutta sitä en ottanut käyttöön. 

Nyt siis annetaan pakaralle kyytiä ja kunnolla! Näissä on selkeät kuvalliset ohjeet kuinka toimia. Täytyy toki muistaa se lepokin sekä toki se syöminen. Mitään ei tapahdu vaikka kuinka treenaa jos ei lepää välillä ja syö ainakin pääsääntöisesti hyvin.

Teen ehkä enemmän hot booty 2 suunnitelman mukaan, sen kesto on kuusi viikkoa, sen jälkeen ajattelin pitää vähän taukoa. Katsotaan sitten onko vaikutusta havaittavissa josko jatkaa pidemmän aikaa. Ja toki nämä treenit käy koko alavartaloon, reisiin ja loitontajiin, pakaran lisäksi. Sopii hyvin mun mielestä treenin lisäksi! 

Innolla odotan, sillä pakaraan saa helposti ihan omalla kehonpainolla todella suuren poltteen ja sen tuntee vielä seuraavina päivinä. Katsotaan muokkaantuuko tämän tytön pakarat yhtään tässä viikkojen aikana. Tai edes joskus kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Suurta lihaskasvua en odota, mutta jos se vähän kiinteytyisi ja saisi muotoa. 

Kaikillehan tarkat ohjeet ei sovi, mutta jos sua alkoi kiinnostamaan niin tutustu Fitverstaan valikoimaan. Siellä on ohjelmapaketteja varmasti jokaiselle niin kotiin kuin salille sekä painonpudottajillekkin oma! Hinnat näillä on 15-29e ja sisältää siis paketista riippuen ohjeet treeniin ja/tai syömiseen. Ei siis ollenkaan paha hinta!

Jos kaipaat kuitenkin henkilökohtaisempaa valmennusta niin tarjolla on myös muutamia nettivalmennuksia valmentajan tuen kera sekä ihan personal trainer palveluita. 

http://www.fitverstas.com/

Nyt saat myös 20% alennusta ohjelmapaketeista koodilla krista20 

Eli hintaa ei juurikaan jää, joten kannattaa hyödyntää! Tämä koodi on voimassa heti ja koko loppuvuoden.

Ensi vuonna tammikuussa Fitverstas uudistaa palveluita joten esim tätä kyseistä Hot Bootya ei enää ole vaan tilalle tulee joku toinen. Kannattaa tutkia jo nyt tarjontaa sekä toki ensi vuonna tarkastaa uudet palvelut!

Perjantaina on myös Fitverstaalla Black Friday, joka tarkoittaa sitä, että tarjolla on paljon alennettuja palveluita eli kannattaa olla kuulolla Fitverstaan kanavissa. 

Nyt mukavaa viikkoa ja tehkää hyviä valintoja oman hyvinvointinne eteen!

-krista

Tästä lähdetään liikkeelle. Ainakaan vielä, en laita paljastavampia kuvia.

Täytyy muistaa elää omaa elämää (Unelma Itsestä)

Viime viikkoina olen ollut ehkä hukassa itseni kanssa.

Pitkästä aikaa avasin taas Unelma Itsestä työkirjan, paneuduin siihen oikein kunnolla. Mietin mun elämää, tavoitteita ja etenkin tän hetken tunnetta. Sitten mulle avautui taas muutama asia. Ihan vaan sillä, että mä istuin alas ja mietin mun omaa elämää.

Älkää tekään tehkö niin, että menette vain päivästä toiseen samalla kaavalla. Miettikää joskus sitä mihin te ootte kulkemassa, tekeekö se sut onnelliseksi?

Koko vuoden olen panostanut henkiseen puoleen, mitä ajattelen ja miten ajattelen. Olenkin huomannut huiman muutoksen siinäkin mitä asioita mun päässä liikkuu päivän aikana. Ymmärrän yhä paremmin, että hei tää on ihan oikeesti mun elämä ja voin tehdä mitä haluan!

Mun tärkein tavoite on olla onnellinen.

Mutta se onkin monen asian summa.

Tiedän, että monille on pinttynyt mieleen joitakin asioita, jotka saavuttamalla voi olla onnellinen esim. tietty vaakalukema, tietty taloudellinen tilanne, kumppanin löytyminen. Ja varmasti voikin olla näin, näilläkin asioilla voi toisille olla suuri vaikutus siihen kuinka kokee oman onnellisuutensa.

Pitäisi edelleenkin ymmärtää se, että elämä on nyt. Miten mä voisin olla onnellinen tässä hetkessä? Vaikka mä en painaiskaan sen verran kun haluan, mulla ei olisi varaa ostaa sitä mitä haluaisin tai mulla ei olisi kumppania vierellä.

Mä olen onnellinen nyt. Mutta mulla on myös tiettyjä ajatuksia/luuloja joiden toteutuessa olisin (mukamas) vieläkin onnellisempi.

Mulle on jäänyt sellainen ajatus jonnekkin takaraivoon, että mun olisi pakko käydä salilla viisi kertaa viikossa, syödä tietyllä tavalla lähes 24/7, mun on pakko kirjoittaa blogiin jotakin mullistavaa jokatoinen päivä, mun on pakko saada koulussa hyviä numeroita, mun on suunniteltava tulevaisuutta ja sen täytyy sisältää jotakin mahtavaa!

Omalta osaltaan se onkin näin. Tällasilla ajatuksilla mä jaksan painaa eteenpäin ja saankin aikaan vaikka mitä, menen kohti unelmia ja omalta osaltaan nämä lisää mun onnellisuutta. Mutta samalla nää asettaa mulle aivan kauhean suuria paineita. Vaikka mä olenkin tosi tyytyväinen kaikkeen niin joskus tuntuu, että mä en riitä, en tee tarpeeksi. Ja nyt nämä yllämainitut ajatukset on ehkä liian juurtuneet ja rehellisesti se alkaa rasittaa mua aivan helvetisti.

Niinkuin monet muutkin, mä otan ehkä liikaa "mallia" muilta ja koitan pystyä samaan. Toinen käy kuusi kertaa viikossa salilla, mutta en muista sitä, että hän on tehnyt niin jo vuosia. Joku jaksaa raahata 24/7 mukanaan eväsrasioita, mutta en tajua sitä, että hän on tehnyt niin jo kymmeniä vuosia. Jollakin on blogi jolla on tuhansia lukijoita, on sen kautta mukana kaikenlaisissa projekteissa ja tapaa mielenkiitoisia ihmisiä, mutta en taaskaan hahmota sitä, että hänkin on paiskinut töitä sen eteen todella kauan. Asetan omiksi tavoitteiksi sellaisia mitkä ei oikeasti ehkä edes ole niin oleellisia.

Ja tästä syntyy se tunne, aina joskus, että mä en riitä, olen luuseri.

Mutta nyt mä aion päästä tästä pois.

Mä oon tehnyt aivan helvetin ison työn. Kukaan ei voi edes muutoskuvien kautta, tai edes Jukka vierestä seuraamalla, tietää kuinka iso urakka mulla onkaan oikeasti ollut takana. Sillä kukaan muu kuin minä ei tiedä sitä mitä ja miten mä oon ajatellut ennen vs. nyt.

Tää kaikki, niin koko elämäntapamuutos kuin elämä yleensäkkin, on kiinni siitä mitä mun päässä tapahtuu. Ja sinne ei pääse kukaan muu kuin minä itse.

Viime viikkoina olenkin miettinyt enemmän sitä mistä mä oon lähtenyt. Ja aina kun mä vaan jaksan sen muistaa, kaikki paineet katoaa ja ymmärrän kuinka pitkälle oon päässyt. Ja kuinka hyvin mä hoidan asiat jo nyt. Mun ei tarvi tehdä asioita niinkuin joku toinen tekee, mä teen ne niin, että ne on mulle hyväksi.

Mun elämä on kuitenkin muuttunut niin paljon tässä kahden vuoden aikana. Nyt on aika olla tyytyväinen siihen ja lopettaa mun elämän vertailu muihin!

Ja jatkossakin mä aion kuunnella itseäni, sitä mikä tekee just mut onnelliseksi. Mä suosittelen sitä myös teille kaikille.

Mun täytyy elää mun elämää. Mulla on mun omat unelmat ja niitä kohti mä meen jokanen päivä. Mutta mä kuljen eteenpäin siten kun mulle on parasta.

Tää elämä asettaa välillä kamalat paineet, mutta sitten tajuan, että sehän oonkin minä itse.

-krista

Kun muistais vaan useammin ottaa käsittelyyn Unelma Itsestä valmennuksen aiheita. Siitä saa niin paljon irti. Jos sua kiinnostaa niin tutustu, tammikuussa alkaa uusi valmennus:

http://tuulikaunisluonto.fi/unelma-itsesta/

Täyttä rakkautta

Kaksi vuotta sitten mä odotin ja odotin. Olin korviani myöten ihastunut. 

Tulin Jukan luota Kouvolasta takaisin Nastolaan. Kaipasin toista heti, vaikka tunti sitten olimme vielä halineet ja luvanneet nähdä taas ensi viikonloppuna. Sitten sain viestin: "Haluaisitko alkaa seurustelemaan mun kanssa?" 

Kyllä, viestin. Mutta ei sen väliä, olin tätä niin odottanut! Muistaakseni tirautin kyyneleet ja vastausta ei tarvinnut pohtia.

Mun edelliset suhteet (tai no jotkut ihmeelliset tapailut) eivät ole olleet kummoisia. Pieni pelko oli takapuolessa, että mitähän nyt käy. Mutta tuttuun tapaan olin aivan lääpällään, joten annoin taas vaan mennä. 

Mutta se on hyvä. Ilman rohkeutta ja uskallusta, elämässä ei voi saavuttaa mitään upeaa. 

Meidän suhde on edennyt äkkiä. Seurustelun alkamisesta neljä kuukautta niin mentiin kihloihin ja etsimme jo yhteistä asuntoa. Viiden kuukauden päästä asuimme jo yhteisessä asunnossa. 

Seitsemässä kuukaudessa yhteinen asunto ja kihlat. Kuulostaa nopealle ja olihan se sitä. Ympäriltä tuli hieman ihmettelyjä, mutta Jukka ja mä ollaan oltu koko ajan sitä mieltä, että tässä on nyt jotain erilaista. Ja ollaan sitä mieltä edelleen. 

Nyt asutaan jo toisessa asunnossa, haaveillaan muutosta isompaan kaupunkiin, jotta voitaisiin perustaa perhe ja jahdata kunnolla meidän unelmia. 

Yhdessä. 

Mä en voi vieläkään uskoa sitä, miten ihanan miehen oon saanut. En usko, että maailmassa on miestä, joka olisi ehdottomasti ihanin kaikista. Joku vain saattaa olla sopivin ja ihanin just sulle. 

Toki me ei olla oltu yhdessä kuin vasta kaksi vuotta. Mä olen 21-vuotias ja Jukka kohta 25. Kyllä sitä välillä miettii, että ollaanko me oikeasti yhdessä lopun elämää? Nykyään kun ympärillä niin monet eroaa. 

Mutta vielä näyttää lupaavalle. Jukka on just sitä mitä oon aina halunnut. Jossain vaiheessa lopetin haaveilun kumppanista. Onneksi kuitenkin monien sattumien kautta me tavattiin toisemme. 

Mä aion tehdä kaikkeni, jotta tää kestää. Mä tiedän, että olen oikean ihmisen kanssa. Jukka saa musta esiin mun parhaat puolet, olen todella onnellinen hänen kanssaan, meille on tärkeää toisen onni, Jukka jaksaa tukea ja rakastaa mua joka päivä eikä me kumpikaan osata kuvitellakkaan elämää ilman toista. 

Parasta on se, että vierellä on joku kenestä näkee, että hän oikeasti rakastaa sua. 

On ihanaa tehdä joka päivä toinen entistä onnellisemmaksi ja se onkin mun jokapäiväinen tavoite. 

On ihanaa, kun Jukka kertoo kuinka onnellinen on mun kanssa. On ihanaa, että Jukka pyytää mut katsomaan, kun hän on suihkussa, jotta en vain karkaa. On ihanaa, kun hän herättää mut aamuisin halein ja kuolaamalla mun naamalle. On ihanaa, kun joka kerta Jukka hymyilee kun nähdään, vaikka viime kerrasta olisi kulunut vain tunti. On ihanaa, kun on iso ja lämmin syli johon käpertyä. On ihanaa, kun joku haluaa suunnitella ja toteuttaa yhteistä tulevaisuutta just mun kanssa. 

Kaksi viimeistä vuotta on ollut mahtavia. Kaikki on muuttunut. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta onneksi mulla on hyvä olla tässä hetkessä just tän ihmisen kanssa! 

Sen lisäks, että tämän ihmisen kanssa mä oon saanut mun elämän raiteilleen, saanut takaisin terveyden ja ilon sekä kohottanut itsevarmuutta, tää mies on saanut mut uskomaan enemmän itseeni ja  näkemään elämässä paljon hyvää. 

Ja ennenkaikkea hän on näyttänyt sen mitä oikea rakkaus on, miltä se tuntuu ja minkälaista on, kun joku aidosti rakastaa. 

-krista

Sinulle, painonpudottajan kumppani

Tahtooko sinun kumppanisi pudottaa painoa? Onko hän puhunut, että olisi kiva mahtua vanhoihin vaatteisiin? Onko hän päättänyt, että haluaa muuttaa elämänsä terveellisempään suuntaan? Jos vastasit kyllä, miten olet reagoinut siihen? Oletko ajatellut omaa reaktiotasi toisen kannalta? Mitä hän ajattelee siitä? 

Etenkin naisille, kumppanin tuen merkitys painonpudotuksessa ja elämäntapojen muutoksessa on suuri. Oletko edes ajatellut sitä millä tavoin olet tukenut kumppaniasi hänen matkallaan tavoitteeseen? Vai oletko ajatellut vain, että omapa on asiansa, ei minun tarvitse siihen puuttua?

Lähdetkö lenkille jos kumppanisi pyytää? Suostutko syömään kumppanin laittamaa ruokaa? Tuotko kotiin koko ajan herkkuja, vaikka toinen yrittää pysyä erossa niistä? Uskotko itse kumppaniisi, siihen että hän pystyy saavuttamaan tavoitteensa?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kumppanin tuen merkitys on valtavan suuri. Niinkuin muissakin asioissa, sinun eli kumppanin kuuluisi tukea, kannustaa ja rohkaista. Kuunnella toisen ajatuksia ja auttaa toista eteenpäin hänelle tärkeissä asioissa. Jos olet toiminut näin niin hienoa! 

Toki kaikille kumppanin tuen merkitys ei ole niin suuri. Monet pystyy hyvin muuttamaan elämäänsä vaikka läheinen ei tuekkaan vierellä. Olen lukenut niin monia tapauksia ja arviolta 99% tapauksista painonpudottaja/elämäntapamuuttaja toivoo, että kumppani olisi enemmän tukena. Itse toki se muutos tehdään, kukaan ei sun puolesta sitä voi tehdä, mutta toisen tuki voi olla suunnattoman korvaamatonta.

Etenkin naiset toivoo sitä, että toimittaisiin yhdessä. Naisista olisi mukavaa jos sinä kumppanina lähtisit mukaan lenkille tai kuntosalille, tukisit herkkujen vähentämistä, kannustaisit terveellisten ruokien syömiseen ja kuuntelisit niitä ajatuksia joita toisella syntyy. 

Vaikka sinun ei tarvitsisi pudottaa painoa, niin terveelliset elämäntavat on hyväksi kaikille. Se, että alat joskus liikkumaan kumppanisi kanssa ja syöt hänen laittamaa terveellistä ruokaa ei tarkoita, että sinäkin kohta alat laihtumaan. 

Uskotko sä kumppanisi onnistumiseen? Toivotko sitä ja kannustat eteenpäin vai oletko varma, että ei hän kuitenkaan onnistu? Tärkeintä on, että kumppanisi uskoo itse itseen, mutta on tärkeää, että sinäkin uskot häneen. Monet saavat kuulla kommentteja "Et sä kuitenkaan pysty, johan sä oot monta kertaa kokeillut" tai heti jos kumppani ottaa yhden karkin sanotaan "Etkö sä ollu laihiksella?! Mitäs noita syöt?" Nämä kommentit latistaa toista. Nämä ei kannusta vaan päinvastoin. Sun pitää näyttää sun kumppanille, että sä uskot häneen ja oot siinä vierellä tukena. Näillä on suuri vaikutus siihen miten kumppanisi jatkaa eteenpäin. Monille painonpudotusprojektikin voi loppua siihen, että vierellä joku sanoo "Et sä kuitenkaan siihen pysty." 

Kannattaa myös olla varovainen tämän lauseen kanssa: "Oot hyvä jo tommosena." Omalla tavallaan ihanasti sanottu ja onkin tärkeää kertoa toiselle, että arvostat häntä, pidät häntä kauniina ja rakastat sellaisena kuin hän on. Mutta sinun tulee myös ymmärtää, että ei riitä, että sinä olet tyytyväinen. Sinun kumppanin pitää olla myös tyytyväinen itseensä. Ja se voi olla vaikeaa eikä siihen aina auta, vaikka muut sanoisi, että sinä kelpaat. Jos kumppanisi haluaa pudottaa painoa tai aloittaa terveelliset elämäntavat ilman painonpudotustakin, niin edelleen: tue häntä. Ilmaise se, että et painosta häntä muuttumaan, mutta jos hän itse niin haluaa, olet tukena. Älä vähättele toisen tavoitteita. Monet naiset kokevat inhottavaksi sen, että mies ei ymmärrä sitä kuinka paljon painonpudotus merkitsisi hänelle itselleen eikä se riitä, että vain mies on tyytyväinen. 

Rakasta siis toista sellaisena kuin hän on, mutta ole myös tukena hänen omassa matkassaan. 

Mieti omaa toimintaasi. Oletko kannustanut, rohkaissut ja kehunut kumppaniasi hänen muutoksen varrella? Vai etkö ole edes huomioinut sitä? Oletko omalla toiminnallasi tuonut esiin sen, että olet vierellä tukena? 

Vietätkö omat päiväsi sohvalla maaten ja herkkuja syöden? Huomaatko sen kuinka se hankaloittaa kumppanisi elämää? Onko kumppanisi ehkä jopa toivonut, että lähtisit joskus sohvalta liikkeelle tai et koko ajan mutustaisi herkkuja hänen edessään? Koska viimeksi olet muistuttanut kumppaniasi siitä kuinka pitkälle hän on jo päässyt tai kuinka hienoa on, että hän on päättänyt mennä kohti omia tavoitteita? Oletko kysynyt miten kumppanillasi oikeasti menee? Jos kumppanisi on kaivannut tukea, oletko antanut sitä? 

Toisille tekee vaikeaa se, että kumppani ei osallistu millään tavalla. Usein kuulee sitä, että ei ole kivaa koittaa itse syödä terveellisesti ja tehdä parempia valintoja, kun kumppani haluaa käydä ulkona syömässä, kokkailee nugetteja ja ranskalaisia kotona sekä raahaa kasapäin herkkuja kotiin syöden niitä iltapalaksi. 

Sinun ei tarvitse elämää samanlaista elämää kuin kumppanisi. Se ei tarkoita, että sinun pitää joka  kerta mennä mukaan lenkille tai syödä aina ne samat ruoat kuin toinen syö. Eikä se tarkoita, että sinun pitää syödä herkkusi aina piilossa autossa ennen kotiin tuloa. Tai, että sinun pitää jatkuvasti kertoa kumppanillesi "Hienoa, hyvin menee!" niin, että se ei enää kuulosta edes aidolle. 

Kannattaa kuitenkin elää hieman yhteistä elämää. Kuuntele kumppaniasi. Tiedä minne hän oikein on menossa ja millä keinoin. Auta, rohkaise ja tsemppaa erityisesti niinä hetkinä, kun kumppanillasi on heikkoja hetkiä. Silloin, kun kaikki uhkaa mennä päin honkia, kumppania kaivataan eniten. Lähde joskus liikkumaan, ehdota vaikka itse liikkumaan lähtöä! Mene joskus mukaan kokkailemaan terveellistä ruokaa. Jätä sitä herkkujen mässäilyä suoraan kumppanisi silmien alla vähemmälle. Nämä pienemmätkin teot merkitsee paljon niin kumppanillesi kuin loppupeleissä sinullekkin, ne edistää sinunkin hyvinvointia ja terveyttä. 

Kun jakaa yhdessä enemmän asioita, sillä on suuri vaikutus parisuhteeseen. Sinun käytös vaikuttaa ehkä yllättävänkin paljon kumppaniisi, vaikka et ole tullut edes ajatelleeksi. Monia surettaa todella paljon se, että oma kumppani ei ole millään tavalla mukana eikä tue ja rohkaise eteenpäin. Ja joskus jopa kommenteillaan pahentaa tilannetta.

Ota sinäkin itseäsi niskasta kiinni! Vaikka se saattaakin olla kumppanisi painonpudotusmatka, niin sinulla voi olla suuri rooli siinä. Hoida se hyvin. Kysy kumppaniltasi mitä hän haluaa. 

Ennenkaikkea: 

Tue, rohkaise, kehu ja kannusta!

Sillä on suuri merkitys.

-krista

No onko sitä pullaa pakko syödä?

Huomenna on isänpäivä. Uskon, että monissa kodeissa on pöydät pullollaan herkkuja ja kaikenlaista tarjottavaa. Juhlia kun nykyään ei kukaan järjestä ilman tarjottavia ja jostain syystä nimenomaan epäterveelliset tarjottavat on juurtunut meidän tapoihin. Paljon onkin herättänyt jo keskustelua se, että mites niiden herkkujen kanssa toimitaan?

Kuulostaa niin yksinkertaiselle ja monien mielestä tää on aivan naurettava asia. Mutta kaikille huominen ei ole helppo juuri herkkujen takia.

Yleensä vastaus pohdintoihin "syödäkkö vai eikö syödä?" on se, että no jos tän kerran, kun kerran on tarjolla. Ja ei siinä mitään, kyllä niitä herkkuja voi ja saakin aina joskus syödä. Kannattaa kuitenkin ehkä pohtia, että jos  juhlia on koko ajan niin onko kannattavaa jokaisessa sallia itselleen sitä mitä haluaa? Tai onko kannattavaa ottaa jokaista 25 eri lajia vähäsen, kun yhdessä niistä tulee kauhea määrä? Olen edelleen sitä mieltä, että juhlat ei ole syy herkutella eikä etenkään vetää aivan ranttaliksi. Toki edelleen, joskus voi herkutella. Mutta jos mahdollisuuksia siihen on koko ajan, niin se ei ehkä ole niin kannattavaa.

Kohtuus se on se avain sana. Mutta sekin on usein niin vaikeaa. Pystyykö oikeasti jokaisessa juhlassa maistamaan vain jotakin tai jossain juhlissa syö enemmän ja toisissa himmailee. Se on kuitenkin tosi asia, että jos joka viikonlopun juhlissa vetää navan täyteen herkkuja, niin se voi vaikuttaa siihen painonpudotustulokseen ja paljonkin. Ja toisille se voi aiheuttaa pahaa oloa niin fyysisesti kuin henkisesti. Tai toisilla jää siitä herkkuputki päälle. Jokainen kuitenkin tietää ehkä itse parhaiten kuinka kannattaa toimia. Ja jos taas sallit itsellesi aina herkuttelun ilman estoja niin anna mennä, kunhan tiedät, mitä muuta se voi tuoda tullessaan.

Mutta mun ajatus ei ollut paneutua siihen kuka saa ja kuka ei saa syödä herkkuja, jokainen tehköön sen päätöksen itse. Muutamia ajatuksia siitä kuitenkin kerroin. Itse jos tarttuisin jokaiseen juhlaan ja herkuttelisin "koska silloin on lupa" niin mun kohdalla se ei ainakaan olisi hyvä vaihtoehto.

Mun piti puhua siitä, että nykyään ei saa kieltäytyä herkuista! Tai ainakin mulla on tämmönen fiilis. Paljon on esillä se, että kuinka sanoa juhlissa ettei ota tai että on epäkohteliasta kieltäytyä jos joku on herkkuja leiponut. Nykyään juhlat on paikka, jossa on pakko syödä sitä mitä tarjotaan eli usein kakkuja, pullaa, keksejä... Jos menee jonnekkin iltaa viettämään niin se iltahan ei voi olla yhtä kiva ilman herkkuja. Ja emännän mieltä ei saa pahoittaa kieltäytymällä.

Ja jos taas sanot, että et ota niin kauhea haloo "No ei sun laihis siihen kaadu! Voithan sä nyt vähän ottaa. Sä oot jo laiha niin ei sun tarvi enää laihduttaa. Kyllä sitä juhlissa saa, huomenna taas takas ruotuun." Miks nykyään herkuttelusta on tehty niin tavallista? On epänormaalia nykyään kieltäytyä. Vaikka oikeasti jokaisen pitäisi saada valita itse. Mä oon tänä vuonna kieltäytynyt monta kertaa tarjottavista. Oon kuitenkin tehnyt selväksi, että miksi enkä ole jättänyt tarjoajalle sitä kuvaa, ettei leipomukset kelpaa. Mun mielestä on ihan okei kieltäytyä, senkin voi tehdä nätisti. Kenenkään ei siis tarvii syödä niitä herkkuja vaan sen takia, ettei toiselle tulisi paha mieli.

Ja joo ei se laihiskaan yhteen pullaan kaadu. Ehkä ennemminkin joidenkin kohdalla on kyse jostain muusta. Onko itselleen luvannut olla ilman? Ja haluaa pitää sen lupauksen. Tai pelkääkö sitä, että siitä se putki taas lähtee? Tai uskokaa vaan, joku ei ehkä vaan halua sitä pullaa syödä. Sellaisiakin ihmisiä on ketkä kieltäytyy vaan, koska ei halua syödä sitä pullaa, ei sen takia, että pelkää lihovansa.

Ja mikä ihme tämä, on että on vielä oudompaa jos normaalipainoinen tai laiha ei ota? Sen ehkä ymmärtääkin jos reilumminkin ylipainoinen sanoo, että ei kiitos. Mutta sitten laiha! Kun eihän sen tarvi enää laihduttaa. Joo, mutta ehkä hänkin haluaa panostaa terveyteensä. Tai ehkä hän ei vaan oikeasti halua syödä sitä pullaa.

Joskus siis tuntuu, että sitä pullaa ois pakko syödä. On epänormaalia jos kieltäytyy. Ja sitten pahotetaan jonkun mieli. Tai vielä oudompaa on jos joku ei vaan halua oikeasti syödä sitä pullaa. Ja kun juhliin etenkin kuuluu ne herkut. Ei juhlat ole juhlat ilman niitä. Eikä elämä muutenkaan ole mitään ilman herkkuja. Usein kuulee sitäkin, että ihminen joka ei syö herkkuja, elää kauhean ankeaa elämää ja huijaa vaan itseään olemalla ilman. Kun herkuthan on yksi suurimmista nautinnoista elämässä ja ilman niitä elämä on kurjaa. Kun ihmiset päästäis irti vähän tästä ajattelusta. Herkuttelu tuottaa toki mielihyvää, mutta kenenkään ei ole pakko niitä syödä jos ei halua. Elämä ja ihmisen keho ei sitä vaadi. Eikä se herkuttomuus tarkoita, että elämä on sitten ihan kamalaa.

Ja heitän haasteeksi kaikille sen, että kokeilkaapa tarjota juhlissa jotakin terveellistä! Tai jos sun tekee mieli kotona herkutella niin kokeile jotain terveellistä. Se terveellinen herkku, kun ei tarkoita vain kasvistikkuja ;) Ja oikeasti kaikenlaista hyvää saa tehtyä myös terveellisesti!

Ja toivon, että kukaan ei ota tätä niin, että koskaan ei saa herkutella. Kyllä saa! Mutta kohtuus kaikessa ja sitä joutuu ehkä harjoittelemaan.

Ja hyväksytään se jos joku ei halua sitä pullaa ottaa. Ja hyväksytään se jos joku haluaa elää ilman sitä pullaa. Ja hyväksytään itse se jos me se pulla otetaan.

-krista

Etsitkö säkin oikeasti terveellistä proteiinipatukkaa? (Yhteistyössä:Delight Finland)

Tämä on tehty yhteistyössä Delight Finlandin kanssa. 

Erittäin mahtavaa uutta viikkoa! 

Olen odottanut innolla tätä viikkoa, sillä luvassa on paljon kaikenlaista teille lukijoille. 


Monet tuntuvat etsivän sellaista oikeasti terveellistä proteiinipatukkaa ja ymmärrän hyvin. Se, että paketissa lukee "proteiinipatukka" ei tee siitä terveellistä. Monissa patukoissa on hyvin paljon myös rasvaa, mutta ennen kaikkea ne sisältää jopa enemmän hiilihydraattia kuin proteiinia eli se on ennemminkin energiapatukka ja kaikki eivät sitä halua. Toisekseen monet sisältävät myös hyvin paljon sokeria ja sellaista patukkaa minäkään en mielelläni halua syödä. Nyt on kuitenkin löytynyt patukka, joka on oikeasti terveellinen, maistuu hyvälle ja sopii lisäksi mm. leivontaan!


Kyseessä on siis Delightin aivan ihanat patukat, joita on löytynyt meidänkin kaapista jo useamman kuukauden ajan! 

Delight kertoo sivuillaan: 

"Delight luotiin inspiroimaan erityisesti naisia ja ennen kaikkea tarjoamaan mahdollisuuden nauttia terveellisestä elämäntavasta helposti ja maistuvasti.

Kun yrittää selviytyä läpi kiireisistä ja täynnä ohjelmaa olevista päivistä, on vaikea ehtiä antaa kehollemme oikeanlaista ja hyvää ravintoa. Usein emme edes tajua, kuinka paljon esimerkiksi sokeria monissa välipaloissa ja juomissa on, joita syömme ja juomme päivittäin.

Otimme tehtäväksemme tehdä asialle jotain. Ja näin syntyi Delight.

Terveellisyyden ja herkullisuuden pitää kuulua yhteen. Elämästä tulee saada nauttia ilman huonoa omaatuntoa tai rajoituksia. Maistoimme kaikkia käsiimme saamiamme välipalatuotteita Suomesta ja maailmalta. Tämän pohjalta aloimme intohimoisesti kehittää jotain uutta ja parempaa. Sellaista mikä olisi samalla mielettömän hyvän makuista, mutta samalla myös ravitsevaa ja terveellistä."

Näissä patukoissa ei ole siis ollenkaan valkoista sokeria! Herää kysymys millä ne sitten on makeutettu? Patukka sisältää makeutusaineita, mutta sen määrä on niin pieni, että sitä ei tarvitse edes makeutusaineidenvälttelijöiden panikoida. 

Makuja löytyy tällä hetkellä kolme: 

Vanilja-vadelma (oma suosikkini)

Valkosuklaa-mokka

Suklaakeksitaikina

kuva Delightin sivuilta

Esimerkkinä oma suosikki patukkani; Se sisältää 2,1g hiilihydraattia, josta luonollista sokeria 1,9g. Lisäksi 13g proteiinia, 16,9g ravintokuitua sekä useita vitamiineja. Mun mielestä kuulostaa todella hyvälle! Kulkee kätevästi mukana ja hintakaan ei päätä huimaa. Eikä makukaan ole hassumpi ;)

Näistä patukoista loihtii myös herkullisia reseptejä herkkuhetkiin! Niistä valmistuu muffinsseja, erilaisia kakkuja sekä keksejä. Ja kyllä, näihin löytyy myös valmiita reseptejä heidän nettisivuilta. 

Tutustuin Delightiin instagramissa ja he mahdollistivat meidän upean viikonlopun Vierumäellä muutama viikko sitten. Siellä oli mukana siis Delightin tiimiä eli olen päässyt tutustumaan siihen, keitä näiden patukoiden takana oikein toimii. Voin siis rehellisesti sydämellä suositella näitä patukoita ja kertoa, että patukoiden takana on joukko upeita ihmisiä <3 

Nyt just SULLA on mahdollisuus voittaa Delightin tuotteita itsellesi! 

Huomenna käynnistyy kaksi kisaa. Toinen on arvonta facebookissa blogin sivuilla https://www.facebook.com/KRISTAKOHONENN/ ja toinen kuvakilpailu instagram-tililläni _kristakatariina. Kannattaa ehdottomasti olla kuulolla ja osallistua! Huomenna tarkemmat tiedot näistä. 



Tämä ei ole maksettu mainos vaan oikeasti halusin tehdä tämän. Suosittelen ehdottomasti :)


Heräsikö kiinnostus? Tutustu ja seuraa Delightia somessa sekä etsi lähimmät jälleenmyyjäsi

http://www.feeldelighted.com/fi/

Instagram: @delightfinland
Facebook: Feel Delighted Finland


Energistä viikkoa!
Olkaa valmiita huomenna kisailemaan <3
-krista

Huolehdi itsestäsi jo nyt, äläkä vasta sitten kun olet sairas

Oikeasti terveen elämän avaimet on ihan meidän lähettyvillä. Mutta kuinka moni ottaa ne käyttöön?

Meidän yhteiskuntakin on hyvin ongelmakeskeinen, vaikka itse ongelman sijaan pitäisi keskittyä siihen mistä ongelma saa alkunsa. Ja usein me ihmisetkin toimitaan näin. Asioihin puututaan vasta silloin, kun asiasta tulee jollain tapaa ongelma. Tai jotkut ei ehkä sittenkään.

Jokainen tietää, että jos haluaa pitkän terveen elämän kannattaa syödä terveellisesti, harrastaa liikuntaa ja käyttää aika minimaalisesti päihteitä. Toki aina nämäkään ei auta, mutta noin yleisesti. Siten me itse teemme kaikkemme, jotta me pysyisimme terveinä ja voisimme hyvin. Miksi siis ihmiset ei panosta itseensä ja elämäänsä, kun ratkaisu jolla me itse voisimme vaikuttaa, on lopulta hyvinkin yksinkertainen? 

Jotenkin tuntuu hassulta itse tästä puhua. Olin 18-vuotiaana terveyskeskuksessa hankkimassa ehkäisyä itselleni. Siinä samalla tuli sitten tehtyä kaikenlaisia kokeita ja lopputuloksena oli keskustelut vaikeasta/mahdottomasta raskaudesta tulevaisuudessa sekä soitto siitä, että lääkitys diabetekseen ja verenpaineeseen pitää kohta aloittaa. Syynä näihin oli mun paino ja elintavat. Mun unelma aina on ollut tulla äidiksi ja silti nämä asiat ei saanut mua toimimaan ja muuttamaan elintapoja. Vaikka avaimet olikin mulla itselläni.

Toki tästä huomaa, asiat ei aina ole niin yksinkertaisia ja tosta vaan helppo toteuttaa.

Mutta kun miettii kuitenkin sitä kuinka paljon ihmiset nykyään sairastuu kaikenlaisiin sairauksiin niin herää kysymys: mikä saa ihmisen toimimaan omaa hyvinvointia vastaan? En mä olisi halunnut parikymppisenä alkaa syömään lääkkeitä. Ja silti jatkoin samaa rataa. No tilanne on nyt muuttunut.



Viime viikolla koulussakin puhuttiin siitä kuinka liikuntakin yksinään voisi muuttaa tilannetta. Puhumattakaan siitä, että panostaisi kaikkiin osa-alueisiin. Olen monesti lukenut tekstejä joissa puhutaan juuri siitä, että miksi et toimisi itse nyt itsesi lääkkeenä? Miksi odotat sitä, että saat lääkärin määräämät lääkkeet tulevaisuudessa? Miksi et panostaisi nyt terveyteesi sillä se näkyy myös tulevaisuudessa? Sehän on kuitenkin fakta, että kaikki me haluamme elää hyvän, terveen ja onnellisen elämän, joka kestää mahdollisimman kauan.



Toki pitää muistaa kuitenkin, että ei liikunta ja terveellinen ravinto ole tae siitä, että pysyt terveenä. Mutta kun niistä pitää huolen, niin todennäköisyys pysyä kauemmin terveenä on suurempi.

Ja kyllähän tässä on sekin puoli, että jos ihmiset panostaisi itseensä ja terveyteen enemmän niin se tekisi hyvää myös yhteiskunnalle. Kyllä sillä olisi suuri merkitys kun ihminen pitäisi huolta itsestään vaikuttamalla siihen mitä suuhun laittaa ja liikkumalla, ihminen kun on luotukkin liikkumaan. Ja tähän vielä lisäksi unen saanti sekä suhteellisen kiireetön/stressitön elämä. Unohtamatta sitä, että olet itseäsi kohtaan armollinen ja rakastava, etkä koko ajan tuomitseva. Sellainen elämä siis, mikä tukee kokonaisvaltaisesti hyvinvointiasi.

Mieti hetki taas itseäsi. Miten sulla on asiat? Se, että sä panostat itseesi ja terveyteesi ei tarkoita kuitenkaan ihmetekoja. Jo pienillä valinnoilla on merkitys. Kun sä panostat itseesi nyt, sun ei ehkä tarvitse miettiä tulevaisuudessa "olisimpa silloin aikaisemmin tehnyt näin ja näin" ja voisit ehkä jopa elää pidempään terveenä ja hyvinvoivana. Jokainen kuitenkin tietää, että epäterveelliset elämäntavat, etenkin siis toistuen/jatkuvasti vuosien ajan, ei tee meille hyvää ja niillä voi olla omat seurauksensa.

Mä oon huomannut sen, kuinka terveydellä todellakin on suuri merkitys. Mä en halua koskaan siitä luopua. Mä en halua näin nuorena jo syödä lääkkeitä sellaisiin asioihin joihin voin itse vaikuttaa. Kyllä oon tyytyväinen siihen, että sain elämäntavat terveellisiksi ennenkuin mun tarvitsi aloittaa lääkkeiden käyttö. Mä en halua itse olla esteenä sille, että en voi saada lapsia. Mä aion pitää kiinni siitä hyvästä olosta mikä mulla on niin pitkään kun vaan pystyn. Mun omilla valinnoilla kuitenkin on merkitystä mun omassa elämässä.

En voi tietää mitä tulevaisuus tuo, mutta mä yritän tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista. Mä aion käyttää hyödyksi tilaisuuden jolla voin itse vaikuttaa. 


Eihän ole mitään parempaa asiaa johon panostaa kuin minä itse?
-krista

Ajatuksia laihaläskin elämästä

Täällä taas laihaläski Kristan sisko Heidi ilmoittautuu!

Mä olen nyt viime aikoina seurannut aika aktiivisesti keskusteluja siitä, miten paljon treenaaviin tai esimerkiksi bikini fitness –kisaajiin suhtaudutaan ja aikamoinen paskamyrsky on ollut näiden asioiden tiimoilla. Ja myös mä olen saanut jonkun verran lokaa niskaani siitä, kun elän tällaista elämää.

Senpä takia aloin miettimään, että kun reilusti ylipainoinen ihminen tekee elämäntapamuutoksen ja alkaa laihduttamaan, niin kaikki kannustavat häntä ja pitävät projektia isona ja hienona työnä, josta jokaisen ylipainoisen tulisi ottaa mallia. Tätä pidetään myös terveenä. Mutta kun esimerkiksi minunlaiseni laihaläski tekee saman jutun –  eli käy salilla useamman kerran viikossa ja jopa punnitsee ruokansa, niin sitä pidetään jo syömishäiriönä, neuroottisena ja aivan turhana asiana, vaikka molemmat ihmiset tavoittelevat samoin keinoin sitä samaa asiaa; tervettä, hyvinvoivaa ja fyysistä vartaloa. Ihmiset ovat jotenkin kadottaneet sen käsityksen, että reilu ylipaino ja liika rasva kehossa ovat ihan yhtä vaarallisia ja huonoksi terveydelle, toinen ei vain näy ulos päin.

Lisäksi olen huomannut sen, että kun ylipainoinen hehkuttaa somessa onnistumisiaan, saa hän hirveästi tsemppiviestejä ja positiivista palautetta. Kukaan ei myöskään kyseenalaista sitä, miksi ylipainoinen haluaa muuttaa elämänsä eikä kukaan katso pahalla, jos ylipainoinen ihminen kaivaa eväsrasiat laukustansa esiin tai vaikka kieltäytyy juhlissa joistain ruuista. Mutta heti, kun ulkonäöllisesti hoikka ihminen tekee saman, saa hän negatiivista kommenttia vartalostaan, koska treenattu ihminen ei saa näyttää sitä kroppaansa julkisesti. Ja jos mä kaivaisin ne eväsrasiat esiin jossain tapahtumassa, aivan varmasti saisin siitä ihmettelyä ja pahoja katseita, koska eihän se muiden mielestä ole normaalia elämää.  Olen kuullut monesti kyselyjä siitä, että miksi treenaan, koska en ole läski. Mulle on sanottu, että tuollainen elämä ei ole oikeaa elämää eikä tästä voi nauttia, koska en halunnut syödä juustonaksuja tai vetää päätäni täyteen alkoholia. Niinpä niin.

Mutta sitten kun on esimerkiksi uutisia siitä, miten tavallinen tallaaja on noussut kisalavoille ja muuttanut kroppansa sieltä toisesta ääripäästä parempaan, niin kyllä sitä saa mollata ihan niin paljon kuin sielu sietää. Olen lukenut tosi rumia kommentteja siitä, kuinka ihminen on muka menettänyt naisellisuutensa, on liian ruma ja laiha kroppa ja mun mielestä on niin väärin, että näitä ihmisiä haukutaan niin paljon ja se on monen mielestä vielä hyväksyttävää. Katsoin yksi päivä Ylen perjantai-dokumentin, joka kertoi ulkonäöstä. Siinä oli ylipainoinen nainen, joka kertoi samoja ajatuksia, että kenenkään paino ei kuulu muille ja kilojaan ei tarvitse hävetä ja omasta itsestään saa ja pitää olla ylpeä. Silloin mietin, että jos saman olisi tehnyt todella tikissä oleva ihminen tai vaikka joku anorektikko, niin olisiko sitä silloin pidetty hyväksyttävänä tai olisiko videon viesti otettu vastaan eri tavalla? Usein ehkä ajatellaan, että treenaavat ja hyväkroppaiset ihmiset ovat ihan pohjasakkaa, jotka ajattelevat vain itseään ja ulkonäköään. Usein tulee myös vastaan ennakkoluuloja siitä, että treenaavat tai kisaajat ovat juuri näitä pinnallisia tyhjäpäitä, ketkä eivät pärjäisi älykkyyttä vaativissa asioissa tai kellä ei ole mitään muuta elämää, kuin se sali ja ulkonäkö. Miksei laihduttavista ylipainoisista ihmisistä ajatella ihan samalla tavalla?

Mulla on ollut jo jonkin aikaa suurehko haave takaraivossa, jota kohti sinänsä menen joka päivä. Olen itse siitä innoissani ja toivon, että joku päivä se toteutuu, mutta en ole halunnut siitä puhua oikeastaan muille kuin miehelleni, jonka kanssa sitten yhdessä hehkutetaan siihen liittyviä asioita. En puhu siitä muille, koska tiedän, etteivät monet sitä ymmärtäisi ja minut voitaisiin ajatella ihan erilaisena ihmisenä sen perusteella, mitä lajia harrastan. Toisaalta taas, en välitä yhtään mitä jotkut tuntemattomat minusta sanovat, mutta en halua, että oman lähipiirini ihmiset, jotka eivät tällaista elämää ymmärrä, alkaisivat ajatella minua eri ihmisenä. On silti jotenkin outoa, että mäkin joudun ”häpeämään” tai piilottelemaan oman intohimoni kohdetta, johon itse haluan panostaa täysillä ja elää aika kurinalaista elämää, koska ihmiset pitävät tätä jopa sairaana touhuna.

Se, miten joku muu elää, ei ole keneltäkään muulta pois. Jos jotkut haluavat elää samanlaista elämää kuin minä: käydä salilla viisi kertaa viikossa, punnita jokaisen ruokansa, jättää herkut pois ja muutenkin elää terveellisesti, niin minkä ihmeen takia se on muille ongelma? En mäkään julkisesti arvostele sitä, miten muut elää, koska ei se kuulu mulle. Jos olet tyytyväinen siihen, että syöt vähän miten sattuu, et välttämättä liiku niin paljon, mutta kuitenkin nautit siitä elämästä, niin anna mennä. Se mitä sinä pidät normaalina, ei välttämättä sitä kuitenkaan ole kaikkien mielestä ja mä en itse ikinä enää halua palata vanhaan ”normaaliin” elämääni takaisin ja se tuntuu olevan monelle ongelma. En kuulemma nauti elämästäni. Tällä hetkellä nautin elämästäni enemmän kuin koskaan. Olen onnellinen ja tasapainoinen, kroppa toimii ja tuntuu terveemmältä kuin ennen, musta ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.

-heidi

Krista kommentoi...

Ymmärrän mitä Heidi on ajatellut. Tästä ehkä päälimmäisenä huomaa sen kuinka jokaisen elämään puututaan eikä koskaan kukaan ole täydellinen.

  Jos olet ylipainoinen, joku motkottaa siitä ja jos taas panostat täysillä hyvinvointiisi, joku sanoo siitäkin.

Ehkä eniten pitäisi ymmärtää se, että mikä on normaalia mulle ei ehkä olekkaan sulle ja toisinpäin. Sain itsekkin yhtenä päivänä kommenttia siitä, että suhtkoht lasken ruoastani minkä verran saan proteiinia, hiilareita ja rasvaa, jotta se kulkisi käsi kädessä mun treenin sekä tavoitteiden kanssa. Se herätti kovasti kummastusta "miksi kaikki on niin tarkkaa? Eihän ruoalla nyt oikeasti niin paljon merkitystä ole?" Niin taas kerran ei ehkä sinulle, mutta minulle on. Toki toisen saappaisiin astuminen on hankalaa. Mutta mäkin oon sitä mieltä, että jos joku haluaa ruokansa punnita, käyä aktiivisesti salilla ja on käyttämättä alkoholia niin annetaan hänen tehdä niin. Ja kuten Heidi sanoi, me nautitaan meiän elämästä ja voidaan paremmin kuin koskaan! Vaikka me ei enää bailatakkaan aamuun asti tai syödä lauantai-iltaisin herkkuja sohvalla. Kuulemma munkin elämä on kauhean raskasta, kun pitää syödä usein ja tietynlaista ruokaa, treenata ja nukkua hyvät yöunet. Musta toi kuulostaa oikein hyvälle? Eikä se ole raskasta, kun se on tapa. Tällainen elämäntyyli ei ole kamalaa jos sä itse haluat sellaista noudattaa.

Mullahan ei ole kokemusta varmaan ollenkaan normaalipainoisena olosta. Mutta mäkin oon miettinyt sitä, miksi niin usein ulkopuoliset ihmiset ihmettelee jos joku normaalipainoinen panostaa ravintoon ja liikuntaan? Usein sanotaan "kun eihän hänen tarvitse laihtua!" Toki ehkä olen kuullut tätä suureksi osaksi vain ylipainoisilta. Mutta kun eihän ihminen huolehdi itsestään vain vaakalukeman takia? Tai ei ainakaan pitäisi. Jokaisella on toki omat syyt miksi toimii miten toimii. Mutta yhtälailla normaalipainoinen kuin ylipainoinenkin voi panostaa elämäänsä. Kun se paino ei kerro terveydestä kovinkaan paljoa. Niinkuin Heidilläkin on ollut sitä rasvaa todella paljon, mutta se ei ole näkynyt ulospäin niinkuin minulla. Heidinkään tavoitteena ei kuitenkaan ollut mikään suuri painonpudotus vaan se kehonkoostumuksen muuttaminen. Ja se toimii kuitenkin ihan samalla tavalla kuin laihdutus: katso mitä laitat suuhusi ja liiku! Joten eihän jatkossa ihmetellä normaalipainoisten eväsrasioita tai herkkulakkoja?

Tämä kohta jäi suuresti mietityttämään:

"Katsoin yksi päivä Ylen perjantai-dokumentin, joka kertoi ulkonäöstä. Siinä oli ylipainoinen nainen, joka kertoi samoja ajatuksia, että kenenkään paino ei kuulu muille ja kilojaan ei tarvitse hävetä ja omasta itsestään saa ja pitää olla ylpeä. Silloin mietin, että jos saman olisi tehnyt todella tikissä oleva ihminen tai vaikka joku anorektikko, niin olisiko sitä silloin pidetty hyväksyttävänä tai olisiko videon viesti otettu vastaan eri tavalla?"

Jokainen saa olla just sellainen kuin itse haluaa eikä meillä muilla ole oikeutta puuttua siihen. Mutta tämä olikin mielenkiintoinen pointti. Miksi kannustetaan ylipainoista olemaan oma itsensä, mutta anorektikolle ollaan aina hakemassa heti apua? Tai timmille mimmille usein jaetaan kehuja tai järkyttäviä haukkuja. Koska kuitenkin reilumpi ylipaino on terveysriski kuten alipainokin, mä en koskaan mieti näitä muun kuin terveyden kannalta. Ja taas usein se timmi mimmi on kaikista tervein. Toki taitaa olla niin, että alipaino on kuitenkin suurempi terveysriski, mutta ei ylipainoakaan saa vähätellä. 


Vähän erilaista asiaa tällä kertaa sillä viime "laihaläski" postaus oli hyvin suosittu. 

Nyt mahtavaa viikonloppua! Tehkää jokainen hyviä valintoja itsellenne <3

-krista