keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Viestejä itselleni menneisyyteen

Multa kysyttiin eilen, että mitä sanoisin vanhalle itselleni? Olen tätä joskus kyllä miettinytkin, mutta en sen enempää sillä mennyt on mennyttä, sille ei enää voi minkään ja haluan keskittyä siihen missä olen nyt. Mutta jos palaan kuitenkin ajassa taaksepäin ja mietin sitä Kristaa, joka on 15-19 vuotias. Mitä mä haluaisin hänelle sanoa?


Kysymys liittyi tähän kuvaan. Kaksi hyvin erilaista elämää, mutta sama ihminen.


Olen nyt siis 21-vuotias. En päässyt yhteen selkeään vastaukseen, joten tässä tulee kolme viestiä, mitkä kertoisin itselleni menneisyydessä mikäli se olisi mahdollista.

  Itseltäni itselleni:

"Nyt on ehkä aika pysähtyä. Mä tiedän, että olet nuori, haluat mennä ja kokeilla kaikkea. Mutta mä tiedän, että sä et saavuta mitään tällä menolla. Oikeastaan kaikki mitä teet nyt ajaa sua syvemmälle suohon. Vaikka se on ehkä hauskaa nyt niin ei ole tulevaisuudessa. Eikä alkoholi tai ruoka ole oikea tapa purkaa pahaa oloa. Eikä ne ole ainoita asioita maailmassa, jotka saa aikaan hyvää mieltä. Jos jatkat samaa rataa niin mä lupaan, että sun elämä tulee olemaan aika vaikeeta. Panosta itseesi nyt. Älä anna koko elämää juhlimiselle äläkä tee itsestäsi entistä isompaa ja huonovointisempaa tolla käytöksellä. Sulla on paha olla niin puhu. Kun tajuaisit nyt panostaa itseesi niin sun ei tarvis taistella niin kovasti tulevaisuudessa. Sun syöminen ei ole hanskassa. Älä ihan oikeesti enää mätä sitä p****a ruokaa suuhun. Jätä viikonlopun juomiset vähemmälle, et sä tarvii niitä juoppoystäviä koko ajan. Ole kotona, syö äitin tekemää ruokaa ja ole perheen kanssa. Keskity kouluun. Sulla on kohta monet sairaudet alulla ja saat kuulla siitä painostakin ihmisiltä. Etkä sä kestä sitä. Miksi sä siis kohtelet itseäsi näin ja kasaat kaikkea pahaa tulevaisuuteen? Joo, mä tiedän sulla on paha olla, mutta sä saisit siihen apua kun avaisit suun. Sulla on mahtava perhe ja ystäviä ketkä välittää. Vaikka se ei oo helppoa niin tee se. Ylipaino on just sulla aivan liian suuri ongelma. Mä oon nyt pudottanut ne kilot mitä sä keräät koko ajan. Eikä muuten ollu helppoa muuttaa elämä täysin. Jos tekisit viisaita valintoja jo 15-vuotiaana niin tulevaisuudessa ei tarvitsisi niin paljoa tehdä töitä sen eteen, että olet terve ja raskastat itseäsi. Ja elämästä voi nauttia vaikka et koko ajan oiskaan bailaamassa tai söisi karkkia. Kyllä ois ollu helpompaa jos olisit aikaisemmin käsitellyt tunteita paremmin ja muuttanut niitä tapoja parempaan. Miks sä et voi tehdä sitä muutosta jo nyt?"





"Mä tiiän miten pahalle susta tuntuu. Toisena päivänä elämä on ihanaa ja toisena taas voisit jättää kaiken. Ystävät ja perhe tuo sitä iloa aina joskus, yksin sä tuuperrut täysin. Muista se, että elämä ei jatku näin kovin kauaa. Sinulle tulee tapahtumaan vielä käänteen tekevä asia, jaksa vielä hetki. Jatka elämää niinkuin tähänkin mennessä oot tehnyt. Tee sitä mitä huvittaa tai ole tekemättä mitään. Älä muuta tulevaisuutta sillä mä tiedän, että sun tulevaisuus tulee olemaan vielä mahtava! Jossain vaiheessa kaikki muuttuu parempaan. Ole silmät auki, eräs ihana ihminen on tulossa sun elämään ja se muuttaa kaiken. J <3"



"Voi kun sä oppisit rakastamaan itseäsi! Oot oikeasti upea ihminen ja he ketkä ei tajua sitä niin niillä ei ole mitään merkitystä. Mä tiedän kuinka sattuu, kun toiset kohtelee miten haluaa ja tiedän miltä tuntuu jokaikinen läski-sana. Ihan vitun paskalta. Mutta tiedätkö, kun tärkeintä maailmassa on rakastaa itseään ja omaa elämäänsä. Olla onnellinen. Sulla on ihan yhtälailla oikeus tuntea itsesi kauniiksi, arvostetuksi, halutuksi kuin muillakin. Sulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin rakentaa elämästä sellaista kuin haluat. Sä pärjäät missä vaan. Unohda ne ajatukset joissa et kelpaa kenellekkään, tulet olemaan aina yksin, olet ruma ja arvoton. Jos joku niin sanoo sulle niin se ei ole totta ennenkuin itse uskot sen! Ja mitä niihin miehiin tulee niin tiellesi on sattunut vain kusipäitä, mutta usko pois, maailmassa on myös miehiä ketkä arvostaa sua just sellasena kuin sä oot. Mä toivon, että sä pystyt sivuuttamaan toisten pahat sanat. Sä oot upea ja mä tiedän mihin sä pystyt. Sulla on tahdonvoimaa, päättäväisyyttä, suuria unelmia. Joten unohda ne pelot ja olemattomat esteet. Heitä syrjään kaikki haukkuja ja mollaajat. Ala kääntämään ajatuksiasi positiivisempaan suuntaan. Usko itseesi ja rakasta itseäsi. Tee niitä asioita joista oikeasti pidät. Elämällä on tarjota sulle niin paljon hyvää! Anna sille ja itsellesi siis mahdollisuus."






Kolme hyvin erilaista viestiä. Ensimmäistä olen miettinyt eniten. Kuinka joskus toivoisinkaan, että olisin ajatellut asioita aikaisemmin enkä olisi päästänyt itseäni niin huonoon tilanteeseen. Jos ei ois ollut niin paljon kiloja niin olisko mun elämä henkisesti ollut niin raskasta? Tai olisiko mulle 19-vuotiaana alettu puhumaan kohta alkavasta lääkityksestä sairauksiin? Toivon myös joskus, että olisimpa osannut arvostaa itseäni sellaisena kuin olin. Se olisi ollut mahtavaa. Mutta mä en siihen pystynyt. Nyt, kun mietin niin antaisin menneisyyden minälle luettavaksi keskimmäisen kirjeen. Mulla on asiat nyt niin hyvin, että en halua minkään olevan toisin. Vaikka olen menneisyydessä kestänyt yhtä sun toista niin se ei haittaa, sillä kaikki mitä tapahtui menneisyydessä johti nykytilanteeseen.

Tosin jos olisin vielä reilusti ylipainoinen ja sairas/huonostivoiva, mennyt vaan entistä huonompaan suuntaan eli mulla ei olisi tätä nykyistä elämää Kouvolassa Jukan kanssa niin sitten antaisin ensimmäisen kirjeen. Terveys ja hyvinvointi on kuitenkin sellainen asia mihin pitää panostaa, vaikka rakastaisikin itseään kiloineen kaikkineen. Ja mitä kauemmin menee ennenkuin aloittaa muutoksen niin sitä vaikeampaa se on.

Mutta entä jos olisinkin ottanut itseäni niskasta kiinni silloin aikaisemmin? Tai jos olisin rakastanut itseäni sellaisena kuin olen? Olisinko nyt tässä? Mä uskon jollain tavalla kohtaloon ja siihen että kaikki mitä mulle menneisyydessä on tapahtunut johdatti mut tähän hetkeen. Enkä haluaisi muuttaa menneisyydessä mitään sillä siinä on vaara, että mun nykyinen elämä ei olisi tällaista kuin se nyt on. Vaikka 40 kilon karistus olikin aikamoinen koettelemus ja muutenkin koko elämänmuuttaminen, niin en haluaisi riskeerata sitä, että mun vierellä ei olisi maailman ihanin mies.

Tiedän itse täysin mitkä huonotkin asiat mun menneessä elämässä johti siihen, että tein profiilin nettideittisivuille jossa tutustuin Jukkaan. Ihan sama mitä olisin kokenut elämässä niin mä en muuttaisi menneisyyttä. En halua, että elämäni olisi yhtään erilainen kuin se nyt on. Vaikka koinkin kovan matkan tässä välissä. Tästä miehestä en halua luopua koskaan. Mä olen niin kiitollinen, että yksi asia johti toiseen ja sain tutustua Jukkaan.

Sä olet niin rakas <3

Ja mä olen taas niin onnellinen ja täynnä kiitollisuutta! Vaikka mun elämä ei olekkaan ollut aina helppo ja olisin voinut hoitaa asiat toisin niin näin on kuitenkin ihan hyvä.

-krista


Rakastan sinua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti