Laihuttajan pohdinnat

Usein puhutaan siitä, mitä laihdutuksella voi saavuttaa ja mäkin oon niitä kertonut täällä. Useat pitää laihdutusta myös helppona. "Syö vähemmän kuin kulutat" eli toisin sanoen ole nälässä taikka sulla jää saamatta ruoasta kaikki hyvät ja tärkeät ravintoarvot. Jos itse toteuttaisin tätä, söisin ehkä 800kaloria päivässä ja sehän tarkoittaisi, että kuihduttaisin kroppaani ja tekisin sille vahinkoa. 

Laihdutus ei siis ole helppoa, mutta se kannattaa. On monia asioita mitkä tekevät siitä vähän helpompaa ja jokaisen on löydettävä se oma tapa toimia. 

Ennen laihdutukseen ryhtymistä on kuitenkin hyvä miettiä muutamia asioita sekä valmistautua oikeasti tulevaan. Laihdutus on niin paljon kiinni siitä mitä sun pään sisällä liikkuu. Näiden asioiden takia olen halunnut tehdä laihduttajille listaa, johon oon laittanut ylös, että mihin pitää oikeasti varautua ja mitä pitää miettiä. 

1. Sun vartalo muuttuu oikeasti mahdollisesti todella paljon. Ole valmis siihen, että kaikki muutos ei välttämättä ole ulkonäöllisesti mukavaa. Liian nopea pudotus tuo mukanaan löysää nahkaa. Yleensä painonpudotus myös vie sulta naiselliset muodot rinnoista ja pyllystä. Toki toista niistä pystyy treenaamaan. 

2. Tunteet menee laidasta laitaan. Jonain päivänä ehkä vihaat itseäsi ja jonain päivänä taas olet saavutuksistasi niin ylpeä. Välillä kiukuttelet turhasta, pienikin karkki taikka pullapalanen saa sinut itkemään tai vaa'an lukema pilaa koko päiväsi. Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa.

3. Tää ei ole helppoa. Niinkuin aiemmin sanoin. Alkuun painoa lähtee melkein tosta noin vaan ja varsinkin jos sun lähtöpaino on suuri. Jätät herkut pois ja se on siinä. Mutta mitäs sen jälkeen? Sun on pakko tutustua ruokaan. Sillon mietit kaloreita ja ravintoarvoja ja niiden määriä. Joskus ne saattaa tulla ulos korvista, mutta niin on usein tehtävä jos meinaa saada tuloksia. En mäkään tähän pystyis jos en tietäis mitä eri ruoat sisältää. 

4. Et ehkä pysty tähän yksin. Tai sitten olet todella luja luonne. En sano, että pitää hommata personal traineri tms vaan ystävien/perheen tuki on äärettömän tärkeää. Ota siis heiltä kaikki apu vastaan. 

5. Varaudu siihen, että rahaa menee. Luultavasti ainakin. En tarkoita, että terveellinen ruoka on kallista (ei ole) vaan usein mukaan tulee salimaksut, uudet treenivaatteet, lisäravinteet sekä jossain vaiheessa myös uudet arkivaatteet. Naiset myös haluavat näyttää toki koko ajan paremmalta niin pitää ostaa vaikka mitä. Ainakin mun...

6. Tulokset ei tule viikossa eikä kuukaudessakaan. Se ei myöskään ole tarkoitus. Ole siis kärsivällinen! Kyllä niitä tuloksia tulee, kun yrität. Eikä laihdutus ole pikadieettejä vaan oikea elämäntapojenmuutos. Eli unohda pussikuurit tms!!

7. Älä luule, että et pysty. Jokainen pystyy jos haluaa. 

8. Älä vertaa itseäsi muihin. Kaikilla omat lähtökohat, kaikki erilaisia ja kaikilla toimii eri jutut. Jos kaverisi laihtuu kuukaudessa 8kg ja sinä "vain" kolme niin älä ota sitä epäonnistumisena. 

9. Älä ole liian itsekriittinen. Vaikka näytän paremmalta kuin koskaa, olen terve ja pudottanut painoa paljon, en silti ole usein tyytyväinen itseeni. Laihdutus vie helposti mennessään, asetetaan liian isoja tavoitteita eikä olla tyytyväisiä jo saavutettuihin tuloksiin. 

10. Tämä kestää koko elämän. Ei pikakuureja eikä, että vuodessa laihdutat ihannepainoon ja sitten elät "normaalisti" tämä on koko elämän kestävä prosessi ja sitä varten tarvitaan iso päätös. 

11. Mistä saat voimaa ja motivaatiota aloittaa sekä jatkaa laihdutusta? Se kannattaa mietti ensimmäisenä ja kirjata jopa ylös. Miksi minä haluan laihtua? 

Tässä nyt muutama kohta näin pikapostauksena. Miettikää oikeasti asioita. En halua pelotella ketään, että tämä olisi tosi vaikeaa tai ei kannata yrittää. Tämä vain on muutakin kuin numeroita, ruokaa ja liikuntaa. 

Tsemppiä jokaiselle ja kaikki ketkä miettivät muutoksen tekemistä niin ottakaa se ensimmäinen askel! Siitä se lähtee ☺️

What is love?

Rakkaus. Se on asia josta tää postaus nyt kertoo. Ei vain meistä vaan rakkaudesta yleensäkkin ja minun ajatuksista sitä kohtaan jo ennen nykyistä suhdetta. Mun mies on siis Jukka ja enemmän mun tarinaa seuranneet tietää hänen muuttaneen minun elämän. Eilen meillä oli ensimmäinen vuosipäivä. Sitä juhlittiin hyvällä ruualla kynttilän valossa välittämättä kaloreista. 

Haluisin vähän tän päivän johdosta kertoa meistä. En aio tulevaisuudessa tänne kirjoitella paljoa parisuhdeasioita sillä tämä on hyvinvointiblogi, mutta tän nyt laitan. 

Haaveissani on aina ollut minua vanhempi, tummahiuksinen, pitkä, hauska sekä lihaksikkaampi/isompi mies. Uskoin aina, että mäkin joudun tyytymään johonkin kuka ei ehkä edes kiinnosta sillä ei mulla ole valinnanvaraa. Joku myös ehkä joutuisi tyytymään minuun. 

Katsoin itseäni peilistä ja näin lihavan, ällön tytön vaikka sisäisesti olenkin ihana. Tiesin, ettei kukaan näe ulkokuoreni alle, niinkuin ei nähnytkään. Kuka nyt haluaisi kouria läskejäni taikka esitellä minut, koska en ulkoisesti ollut viehättävä. Ajattelin aina, että ennenkuin löydän edes poikaystävän niin olen varmaan 25-vuotias ainakin. Siinä vaiheessa olen varmaan jo aikuistunut ja vähän ulkonäkö muuttunut naisellisemmaksi ja ehkä pojatkaan ei ole enään niin poikia vaan miehiä, jotka osaa ajatella muutakin kuin ulkonäköä. 

No olihan sitä nuorena jotain sutinaa, mutta juuri niitä poikia jotka ei koskaan ois kehannut esitellä mua tyttöystävänä ja ketkä vaan käytti hyväksi. Olin niin kiltti. Näiden jälkeen tapasin pari "vakavampaa" jotka jo kutsuivat tyttöystäväksi. Toinen yhden päivän ajann ja toinen sanoi sitä varmaan muillekkin. 

Edellinen suhteeni kesti jopa kaksi kuuukautta. Tunsin olevani niin rakastunut enkä tajunnut olevani vain hölmö. Kaukosuhde, viestittelyhän on niin helppoa ja nähdessä muutaman päivän kaikki oli niin ihanaa. Se kuitenkin romuttui hyvin nopeasti omilla syntymäpäivilläni känniriitaan jossa paljastui todellisuus. Luottamus meni teoissa, kun minua petettiin ja itsetuntoni sai ison kolahduksen sanoista, kun olin ällöttävä ja epäseksikäs kiloineni. 

Ton suhteen jälkeen olin sisäisesti todella romuna. Enkä ees tajunnut sitä vielä silloin. Sanoin ystävilleni suhteen jälkeen eli kesällä 2014, että nyt saa miehet riittää ja olen yksin useamman vuoden. 

Sitten yksinäisenä iltana elokuussa 2014 avasin taas netin ihmeellisen maailman. Tylsyyttäni selasin treffisivustolla muiden kuvia. Illalla sainkin viestin eräältä stalkkaamaltani mieheltä. Ja voin sanoa, että siinä oli heti jotain. Parin tunnin keskustelun jälkeen olo oli jotenkin tosi outo ja lämmin. Puhuttiin heti näkemisestä ja juttu luisti monta tuntia. Kaikki meni todella nopeasti ja jo muutamassa päivässä oli syntynyt jotain. 

Tällä kertaa se tunne keskustelusta toisen kanssa oli ihan erilainen. Mies oli täysin erilainen. En uskaltanut silti toivoa liikoja sillä edelliset suhteet oli ollut niin paskoja, että ajattelin saman tapahtuvan taas. Pikkuhiljaa se epävarma tunne katosi ja olin ihastunut. Taas. Muutaman viikon päästä näimme ja se oli siinä. Tiesin silloin, että tästä voi oikeasti tulla jotain. 

Koko elämäni muuttui. Opin terveelliset elämäntavat, laihduin, olen saanut tukea ja apua kaikkeen, vierellä on joku kenen kanssa voi puhua kaikesta, hassunhauskaa minunlaista outoa seuraa sekä vihdoinkin tuntuu, että joku mieskin osaa arvostaa ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. En koskaan tunne oloani huonoksi, rumaksi taikka surkeaksi niinkuin ennen. Tiedän, että hän on tosissaan ja tekee kaikkensa minun vuoksi. 

Ja tässä nyt ollaan. Ensimmäinen vuosipäivä takana, kihloissa maaliskuusta saakka ja yhteinen koti. En olisi oikeasti koskaan voinut tätä uskoa. Silti tuntuu, että mitään muuta ei maailmassa olisi koskaan ollutkaan. Koitan ajatella, että muutama huono pitää ensin kokea ennenkuin löytää sen sopivan. En tiedä mitä tekisin ilman Jukkaa. Toivottavasti elämä kantaa meidän yhdessä sen läpi. 

Tulevaisuus pitäisi aina olla avoin ja kun olen vielä näin nuori. Toivon silti, että saamme yhdessä viettää loppu elämämme vuodet, kasvattaa yhdessä pari lasta sekä omistaa oma koti, jossa tehdä perheenä muistoja. Mikään muu maailmassa ei ole niin tärkeää kuin se, että saa antaa ja vastaanottaa rakkautta. Rakkaus on asia, joka pitää meidät kaikki elossa. Niin imelältä kuin se kuulostaakin

Rakastan tätä miestä ❤️ Aina&Ikuisesti

Kouvolalaiset herätys! +muu suomi

Heippa vaan kaikille! Tällä kertaa nopea inffo rennolla meiningillä. Elikkä siis olen perustamassa ryhmää laihduttajista sekä elämäntapojen muuttajista ja sinne tarvittaisiin lisää väkeä. Jos kiinnostaa ja asut kouvolassa niin laitapp viestiä. Sukupuolella, iällä tms ei ole väliä, kunhan omaat netin ja tarvitset apua, tukea ja neuvoja. Tarkoituksena siis toimia facebookissa sekä nähdä ihan livenä. Järjestän ja ohjaan erilaisia tempauksia. Ihan henkilökohtainen ohjauskin muualle suomeen tai näkeminen kouvolassa onnistuu. 

Toivottavasti saadaan ryhmään vielä vähän väkeä! Viestiä täällä taikka facebook sivustollani Better Life Choices :) 

Heipat!

- Krista

HOT OR NOT?

Nyt kaikki ketkä ei kestä pinnallisia juttuja tai mun naamaa niin laittakaahan tämä pois. Päätin nyt kirjoittaa sellasesta jutusta joka jakaa ihmiset kahtia. On niitä jotka sanoo ulkonäöllä olevan merkitystä ja niitä jotka valehtelee ettei ulkonäöllä ole merkitystä. Kaikkihan me oikeasti vedetään raja johonkin. Se on tosi ikävää, mutta totta. Kaikki pitää kuitenkin erilaisista ihmisistä ja joillain ne rajat siihen ootko sä "hot or not" on tosi tiukat. 

Kirjoitan tätä ulkonäköjuttua nyt taas tämmösen lihavan näkökulmasta. Oon huomannut nyt kuinka pinnallinen tää maailma on. Tiedän jo vähän miltä ihmisistä tuntuu, kun he tuntevat itsensä niin sanotusti hyvännäköisiksi. Tässä taas tullaan siihen kuka määrittelee mikä on hyvännäköinen, mutta jätetään se siihen. Kiinnitän nykyään tosi paljon huomiota omaan sekä muiden ulkonäköön. Jännä sillä ennenhän ois pitänyt kiinnittää enemmän sillä olinhan mä vähän semmonen no ei ruma, mutta jotain sinnepäin. 

Mutta kuitenkin. Oon itsekkin muuttunut pinnallisemmaksi. Ja en siis mitenkään biledani-tyyliin vaan silleen vähän. Nään omasta peilistä, että joo oonhan mä muuttunut ja ku laittaa meikit ja nättiä vaattetta päälle niin oon ihan nätti tyttö. Silti sieltä ne makkarat huutaa ja en oo tyytyväinen. Itseensä kohtaan noussu enempi kriittisyyttä kuin koskaan. Onneksi sentään näen usein myös ne hyvät puolet ja osaan olla tyytyväinen. Ja arvostan paljon ihmisiä jotka pitää huolta ulkonäöstä. 

Useinhan ihmisille joiden ulkonäkö muuttuu parempaan suuntaan käy niin, että heistä tulee tosi pinnallisia. Arvostelee paljon muidenkin ulkonäköä ja muuttuu kusipäiksi. Toivottavasti mulle ei käy niin eikä nouse kusi hattuun.. Onhan se silti kiva näyttää paremmalle, saada kehuja ja tuoda sitä muidenkin tietoisuuteen. Kiva ottaa kuvia itsestään ja lisäillä niitä faceen. Kaikki muut on tehnyt niin jo monta vuotta, nyt on mun vuoro nauttia itsestäni ja olla tyytyväinen mun omaan ulkonäköön. 

Mietin tässä yks päivä, että kyllä sillä ulkonäöllä on aluksi iso merkitys. Sillähän se vaikutus tehdään kaikkiin ja kyllä muhunkin vetoaa semmoiset ihmiset ketkä miellyttävät silmää. 

Tästä päästään hyvin siihen toisen sukupuolen tai no miks ei samankin kiinnostuksen herättämiseen. Mun tapauksessa puhutaan nyt miehistä. En koskaan saanut miehiltä mitään sellaisia katseita. Pikemminkin olin se jouko rumin, ketä kukaan ei katsonut sillä silmällä. Ja miksi olisi, kun oli niin paljon muita kauniimpia tyttöjä vieressä? Mua ei ole haluttu tyttöystäväks mun painon/ulkonäön takia, ei oo juuri kukaan poika/mies kehunut kauniiksi, ei ole koitettu iskeä baarissa ja tarjoiltu juomia. Ainahan ne kauneimmat tytöt saa poikien huomion. Ja kukas sitä kaunista tyttöä ei haluis tanssittaa baarin tanssilattialla? Kyllä on käynyt monesti kateeks, kun kaverit niin kauniita ja he saa huomiota. 

No nyt oon muutaman kerran käynyt baarissa tälleen pienempänä. Ja voin sanoo, että nyt on tullut kehuja ja muutamia iskuyrityksiä. Ollaan tyttöjen kanssa oltu baarissa samassa pöydässä ja just mua on sieltä pyydetty tanssimaan ja kehuttu todella kauniiksi. Entiset tutut pojat/miehet on tullut sanomaan kaikkea "sydäntä lämmittävää". Lämmittäähän se mieltä, mutta samalla on tosi ikävää huomata, että ulkonäöllä täällä maailmassa pelataan. Ei kukaan tuttu poika ennen ole kehunut. Nyt vasta mut huomataan, kun olen erinäköinen. Välillä sitä miettii, että enkö ollut arvokas lihavampana? Nytkö ihmiset vasta tiedostaa mun olemassa olon? 

Olinhan ennen sama ihminen kuin nyttenkin. 

Kirjotin juuri facebookin ihmeelliseen maailmaan siitä, kuinka tunnen nykyään itseni kauniiksi ja ennen kaikkea naiseksi! En ole kokenut tällaista tunnetta ennen. Onneksi saan kokea sen nyt ❤️