Kirjoitan tätä ulkonäköjuttua nyt taas tämmösen lihavan näkökulmasta. Oon huomannut nyt kuinka pinnallinen tää maailma on. Tiedän jo vähän miltä ihmisistä tuntuu, kun he tuntevat itsensä niin sanotusti hyvännäköisiksi. Tässä taas tullaan siihen kuka määrittelee mikä on hyvännäköinen, mutta jätetään se siihen. Kiinnitän nykyään tosi paljon huomiota omaan sekä muiden ulkonäköön. Jännä sillä ennenhän ois pitänyt kiinnittää enemmän sillä olinhan mä vähän semmonen no ei ruma, mutta jotain sinnepäin.
Mutta kuitenkin. Oon itsekkin muuttunut pinnallisemmaksi. Ja en siis mitenkään biledani-tyyliin vaan silleen vähän. Nään omasta peilistä, että joo oonhan mä muuttunut ja ku laittaa meikit ja nättiä vaattetta päälle niin oon ihan nätti tyttö. Silti sieltä ne makkarat huutaa ja en oo tyytyväinen. Itseensä kohtaan noussu enempi kriittisyyttä kuin koskaan. Onneksi sentään näen usein myös ne hyvät puolet ja osaan olla tyytyväinen. Ja arvostan paljon ihmisiä jotka pitää huolta ulkonäöstä.
Useinhan ihmisille joiden ulkonäkö muuttuu parempaan suuntaan käy niin, että heistä tulee tosi pinnallisia. Arvostelee paljon muidenkin ulkonäköä ja muuttuu kusipäiksi. Toivottavasti mulle ei käy niin eikä nouse kusi hattuun.. Onhan se silti kiva näyttää paremmalle, saada kehuja ja tuoda sitä muidenkin tietoisuuteen. Kiva ottaa kuvia itsestään ja lisäillä niitä faceen. Kaikki muut on tehnyt niin jo monta vuotta, nyt on mun vuoro nauttia itsestäni ja olla tyytyväinen mun omaan ulkonäköön.
Mietin tässä yks päivä, että kyllä sillä ulkonäöllä on aluksi iso merkitys. Sillähän se vaikutus tehdään kaikkiin ja kyllä muhunkin vetoaa semmoiset ihmiset ketkä miellyttävät silmää.
Tästä päästään hyvin siihen toisen sukupuolen tai no miks ei samankin kiinnostuksen herättämiseen. Mun tapauksessa puhutaan nyt miehistä. En koskaan saanut miehiltä mitään sellaisia katseita. Pikemminkin olin se jouko rumin, ketä kukaan ei katsonut sillä silmällä. Ja miksi olisi, kun oli niin paljon muita kauniimpia tyttöjä vieressä? Mua ei ole haluttu tyttöystäväks mun painon/ulkonäön takia, ei oo juuri kukaan poika/mies kehunut kauniiksi, ei ole koitettu iskeä baarissa ja tarjoiltu juomia. Ainahan ne kauneimmat tytöt saa poikien huomion. Ja kukas sitä kaunista tyttöä ei haluis tanssittaa baarin tanssilattialla? Kyllä on käynyt monesti kateeks, kun kaverit niin kauniita ja he saa huomiota.
No nyt oon muutaman kerran käynyt baarissa tälleen pienempänä. Ja voin sanoo, että nyt on tullut kehuja ja muutamia iskuyrityksiä. Ollaan tyttöjen kanssa oltu baarissa samassa pöydässä ja just mua on sieltä pyydetty tanssimaan ja kehuttu todella kauniiksi. Entiset tutut pojat/miehet on tullut sanomaan kaikkea "sydäntä lämmittävää". Lämmittäähän se mieltä, mutta samalla on tosi ikävää huomata, että ulkonäöllä täällä maailmassa pelataan. Ei kukaan tuttu poika ennen ole kehunut. Nyt vasta mut huomataan, kun olen erinäköinen. Välillä sitä miettii, että enkö ollut arvokas lihavampana? Nytkö ihmiset vasta tiedostaa mun olemassa olon?
Olinhan ennen sama ihminen kuin nyttenkin.
Kirjotin juuri facebookin ihmeelliseen maailmaan siitä, kuinka tunnen nykyään itseni kauniiksi ja ennen kaikkea naiseksi! En ole kokenut tällaista tunnetta ennen. Onneksi saan kokea sen nyt ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti