"Kohtele minua ihmisenä älä läskinä"

Ihmistä ei pysty loukkaamaan.

Vai pystyykö?

Onko ihminen oikeasti haavoittuva vai eikö ihmiset osaa käsitellä kohdalle sattuvia negatiivisia kommentteja?

Eilinen postaus Miksi toisen onni on sinulta pois? nosti esiin yhden hyvin ajatuksia herättävän kommentin. Minulle sanottiin, että ei ihmistä voi loukata. Jokainen on vastuussa itse omista ajatuksista ja siitä miten ne muokkaa elämää. Toisten sanoilla ei siis pitäisi olla merkitystä.

Ei ehkä pitäisikään, mutta kyllä niillä silti on. Toisille enemmän ja toisille vähemmän.

Olen jo kauemmin miettinyt toisten loukkaamista ja nimenomaan ylipainon takia. Ihan ymmärrettävästi, kun mulla on omia kokemuksia. Mitä se aiheuttaa? Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on? Onko se kuinka yleistä? Osaako ihmiset olla välittämättä haukuista? Onko se paino oikeasti niin merkittävä tekijä?

Tässä aitoja kokemuksia asiasta. Tehty blogin lukijoiden kanssa, nimettömänä kuitenkin.

"Vitun ruma, läski, valas, syöttöporsas, lehmä... Ihmiset arvostelee usein heti ulkonäön ja takertuvat siihen painoon. Joskus tuntuu sille, että okei olen vain läski enkä muuta. Eihän läski voi olla muuta? Läski on vain läski. Ja tämä sattuu, sillä olen paljon muutakin."

"Olin kerännyt rohkeuteni viikkojen pohtimisen jälkeen ja lähdin lenkille. Päätin pukea päälle mukavat vaatteet, joten laitoin ihonmyötäiset treenihousut sekä tuulipuvun takin päälle. Jossain vaiheessa lenkkiä huomasin poikalauman tien vierellä. Yleensä vältän näitä tilanteita, mutta nyt päätin reippaasti mennä ohi. "Vittu kattokaa tota, läski lenkillä! Tuskin enää tossa vaiheessa auttaa mikään. Housutkin paljastaa hyvin kaiken rasvan." No sen jälkeen ei enää lenkkeily hetkeen maistunut. En jaksa kuunnella aina sitä, että kadulla en kelpaa jollekkin. Vaikka eihän muilla pitäisi olla merkitystä, mutta kyllä sillä on."

"Ala-asteella kuulin ensimmäisen kerran, että en sovi tyttöystäväksi sillä olen iso. Sen jälkeen muutamat muutkin ovat sen sanoneet. Luonteeni on kultainen ja ihana, mutta ulkonäköni ei. Kelpasin hauskanpitoon, mutta en oikeaan suhteeseen. Nettitreffitkin kaatui kuvan kommentteihin "Ai ootkin lihava" tai ensitapaamisen jälkeen tuli viestiä "En mä halua tavata enää, koska en voi sietää kilojasi." Kun sain poikaystävän niin hän petti minua ja kertoi osasyyksi ylipainoni, kun olen epäseksikäs kiloineni enkä tuo hänelle nautintoa. Enkö siis kelpaa kenellekkään lihavana?"

"Useamman kerran suhteiden alkuvaiheessa miehet ovat seksin aikana sanoneet jotain tähän tyyliin: "Voitaisko sammuttaa valot, kun mä en oikein pidä sun vartalosta." No siihen jäi sitten ne kerrat. Oonko mä oikeasti niin vastenmielinen?"

"Olen kuullu omalta perheeltäni solvauksia jo vuosia. Meillä on nyt hyvin kireät välit, sillä en yksinkertaisesti halua mennä vanhemmilleni kuuntelemaan "Taasko oot lihonu? Et sä ton näköisenä miestä saa. Pitäiskö sun aloittaa laihis?" Nää kommentit vaan pilaa päivän, joten mieluummin pidän välimatkaa perheeseen. Oma mummo on pahin, sillä hän sanoo aina "Ei susta enää kohta erota mitään raajojakaan, sillä oot vaan pyöreä pallo." Tuntuu todella pahalta, että oma perhe sanoo näin. Mitähän muut sitten ajattelee, ketkä ei edes tunne minua."

"Mä en ole sokea, mä tiedän, että olen lihava. En silti pidä siitä, että minne vaan menenkin niin jonkun on aina pakko siitä mainita. Voitaisko kaikki päästä jo sen yli ja keskittyä siihen mitä mun läskien alta löytyy?"

"Mulla oli koulussa lempinimi: läskimakkara. Ja tää ei ole vitsi. Ihmiset pilkkas mun vatsamakkaroita ja miestissejä. Koko yläasteen ajan sain kuulla vain niistä. Mulla oli pari kaveria, mutta kukaan muu ei koskaan sanonut mulle mitään muuta kuin "Kato läskimakkara! On muuten taas makkarat isontuneet." Se oli aivan kamalaa, mutta onneksi yläasteen loputtua se alkoi hiipumaan."

"Kerran alusvaatekaupoilla katselin rekistä punaisia pitsirintaliivejä. Meillä oli miehen kanssa tulossa hääpäivä niin olisi ollut kiva yllättää hänet. Liikkeeseen astui pari parikymppistä nuorta naista ja hetken kuluttua ne kuiski toisilleen "Kato ku toi vanhus ostaa tommosia vaatteita ja vielä noilla kiloilla. Johan noi alushousut hukkuu sen vatsamakkaran alle!" Yritin siinä skarpata ja lähteä vähin äänin pois kaupasta. En kehdannut enää ostaa niitä, sillä mitä jos mun mies ajattelee samalla tavalla?"

"Hain töitä vaatekaupasta. Ihan innoissani menin haastatteluun ja uskoin siihen, että mulla olisi mahdollisuus siihen paikkaan. Haastattelu meni hyvin kunnes haastattelija kysyi: "Anteeks kun kysyn, mutta ootko harkinnut laihduttamista? Kun meillä ei ole sun kokoisille myynnissä vaatteita niin on joistakin ehkä hassua, että sä sitten olisit täällä myyjänä." Tyrmistyin ja vastasin jotain. Ei tullut työpaikkaa, mutta en ois kyllä sille mennytkään. Miten mun ammattitaito ja innostus työstä on kiinni siitä minkäkokoinen olen? Olisin voinut olla loistava työntekijä! Tai jos kokoni oikeasti haittasi vaatekaupan konseptin takia niin eivät sitten vain olisi ottaneet töihin, olisivat jättäneet tyhmät kysymykset pois."

"Mun mies sanoi mulle kerran, että voisin laihduttaa 20 kiloa niin mua ois kivempi katsella, kun mä oon alasti. Nykyään hän on ex-mies, mutta en vieläkään neljän vuoden jälkeen ole näyttäytynyt kenellekkään alasti."

"Jouduin joskus tekemään jonkun testin jossa piti kuvailla itseään viidellä sanalla. Ensimmäisenä kirjoitin siihen sanan LÄSKI. Se johtui täysin siitä, että niin mulle oli uskoteltu jo vuosia. Sellainen mä olen. En mä meinannut edes keksiä mitä muuta mä olen."

"Mä ja mun mies ollaan oltu naimisissa jo 16 vuotta. Nyt viimeiset vuodet hän on alkanut kutsumaan minua läskiksi. En ole enää rakas, kulta, vaimo vaan läski. Se sattuu. Ja koska se on oma aviomies niin en osaa tehdä mitään asialle. Yritän muistaa, että mä oon muutakin kuin kilot, mutta joskus se on vaikeaa."

"Musta tuntu, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun yksissä juhlissa tapasin erään miehen. Pyysin häntä sitten kahville. Hän kieltäytyi ja kertoi olevansa varattu. Myöhemmin kuulin, ettei hän vain halunnut minua, sillä olen ylipainoinen."

"Kaikista inhottavinta on mennä jonkun nuorisoporukan ohi. Melkein jopa pelkään sitä tilannetta. Aina joku sieltä huutaa: "Kauhee läski, hyi saatana!" Monesti on menty itkien kotiin. Sitten on turvauduttu suklaaseen tai itsensä moittimiseen niin kuin ne auttaisi asiaa. Pahinta on, että siihen solvaamiseen ei koskaan totu."

"Olin kerran sokkotrefeillä. Ne päättyivät hyvin äkkiä, kun nainen sanoi minulle: "Anteeks, mutta mä en voi seurustella lihavan kanssa." Jäin yksin nauttimaan illallista ja mietin, että miksihän ei voi? Kertooko mun paino automaattisesti siitä millainen mä olen? Osoittaako mun paino sen, että kohtelen naisia kusipäisesti, en osaa ajatella häntä, olen tylsä, olen ilkeä.."

"En ole koskaan uskaltanut kysyä miestä treffeille. En osallistuntu yläasteen tanssiaisiin enkä lukion vanhojentansseihin, sillä ajattelin etten saa paria ylipainoni takia. Muutenkin sai kuulla painosta ja pojat ei osoittanut kiinnostusta niin miksi kukaan ois mun kanssa tanssinut? En halunnut tulla arvosteluksi painon takia. Kerroin sitten vain kaikille etten tykkää tai uskalla tanssia."

"Mä rakastan tanssimista! Tykkään käydä baareissa tanssimassa ystävien kanssa, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle, sillä aina joku sanoo pahaa siitä kun kiloni höllyy tanssiessa. Kerran olin ainoa porukasta ketä kukaan ei tanssittanut niin eräs mies tuli sanomaan, että "kokeile laihduttaa niin joku kiinnostuu.""

"Ystäväni tappoi itsensä viime vuonna, koska hän ei enää kestänyt ihmisten sanoja. Olen itsekkin kuullut, kuinka hän sai osakseen usein ilkeitä kommentteja esim. ostoskeskuksessa tai busseissa. Hän oli kuunnellut painoon liittyviä kommentteja jo vuosia. Hänellä oli valmiiksi huono itsetunto, joten hän ei vaan pystynyt sulattamaan niitä. Hän oli kyllä hakenut apua, mutta se ei kai sitten riittänyt. Hän kertoi minulle usein siitä, kuinka kivaa olisi jos joskus ihmiset näkisivät hänet kauniina, upeana, iloisena ja hyväsydämisenä ihmisenä eikä kohtelisi vain läskinä."

"Siinä vaiheessa, kun sä vuosia kuulet ympäriltä sitä kuinka kilot määrittelee sut ja olet useimmille aina vain se läski niin ei paljon enää huvita mikään. Mitä tässä yrittää, kun niin harva näkee sen millainen mä olen oikeasti? "

Hyvin monia oikeasti sattuu se mitä ihmiset sanoo, ei toki kaikkia. Mutta etenkin jos sitä jatkuu kauan oli sen sanoja sitten aina sama tai aina vaihtuva. Minä ja kaikki edellä kokemuksia kertoneet ihmiset ovat ainakin loukkaantuneet toisten sanoista. Niistä on vaikea päästä yli ja ne saattaa kummitella vielä vuosien jälkeen. Monet tekevät myös itselleen pahaa. Monet eivät uskalla elää elämäänsä.

Toki mäkin ymmärrän ylipainon terveysriskit, mutta siitä ei tässä postauksessa ole kyse. Vaan ihmisen arvostuksesta ja kunnioituksesta ihmisenä. Enkä tarkoita, että ylipainoa pitäisi alkaa ihannoimaan tai tavoittelemaan tai että pitäisi kehua yltiöpäisesti ylipainoisia, jotta heille ei tule paha mieli. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin voisiko vain olla hiljaa?

Vai mikä tarve ihmisillä on koittaa pahoittaa toisen mieli ja romuttaa itsetuntoa jopa vuosiksi?

Mä oon niin surullinen kaikkien heidän puolesta ketkä ovat kokeneet aivan käsittämättömän rumaa käytöstä niinkin mitättömän asian kuin painon takia. Tällaisia kokemuksia löytyy maailmasta miljoonia. Minulla on myös omani ja osa ylläolevista oli minun.

Toivon, että tämä postaus herätteli teitä ketkä luulevat, että toiselle voi sanoa mitä vain.

 Toivon, että tämä loi kaikille haukkujille ymmärrystä siitä miten paljon sanat voi satuttaa. 

Toivon ettei kukaan automaattisesti ajattele, että kaikki osaavat suodattaa kuulemansa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Toivon, että ensi kerralla miettisit uudestaan ennenkuin sanot toiselle "Vitun läski", katsot vain ulkokuorta tai kirjoitat jonkun kuvaan kommentiksi "Ompas lihava! Ei kyllä tee mieli katsoa."

- Krista

Miksi toisen onni on sinulta pois?

Viime kuukausina on herättänyt hirveästi ajatuksia ja tunteita tämä asia.

Miksi toisen puolesta on vaikea olla onnellinen?

Miksi toisen onnea pitää jotenkin lytätä?

Miksi itsellään pitää olla asiat paremmin kuin toisella?

Miksi toisen asiat vaikuttaa mukamas niin ihmeen paljon sun elämään?

Onko se kateutta? Itseinhoa? Vihaa? 

Myönnän heti alussa: mäkin olen ollut ennen hyvinhyvin kateellinen ja katkera ihminen. 

En ehkä halunnut itselleni mitään sen parempaa kuin muillekkaan vaan toivoin, että muilla menisi yhtä huonosti kuin minulla. Tämä johtui täysin siitä, että musta tuntui etten voi saavuttaa elämässä mitään enkä oikeasti voida hyvin niin miksi ihmeessä muut saisivat jotain mitä minä en?

"Ois vaan paljon kivempaa, kun kaikki oltais samassa tilanteessa, kaikki olisi yhtä onnettomia tietyllä tapaa kuin minäkin."

Olen mä joskus vieläkin kateellinen. Mutta olen oppinut tunnistamaan ne tilanteet ja kääntämään ne positiivisiksi. Mä oon oppinut sen, että turhaan mä vertaan itseäni ja omaa elämää muihin, sillä me ei olla samanlaisia, me eletään kaikki omaa elämää ja minä aivan itse saan vaikuttaa siihen minkälainen mun elämästä tulee. Joskus se on hankalaa, mutta en mä ainakaan vie toisen onnea pois.

"Suomalainen on valmis maksamaan 100 euroa siitä ettei naapuri saa 50 euroa."

Mun mielestä tää on hyvin surullista, mutta tietyissä määrin totta.

Mä oon huomannut hyvin paljon ihmisissä sitä puolta, että se toisen onni olisi jotenkin häneltä itseltään pois. Mutta millä tavalla se naapurin onni vaikuttaa sun elämään? No ei millään tavalla! 

Tämä asia sopii moniin esimerkkeihin, mutta ymmärrettävästi nostan esiin nyt painonpudotuksen. Ihmiset on oikeasti tosi usein kateellisia ja katkeria toisen suorituksesta. Toivotaan, että se toinen lihoaa takaisin. Ei osata kannustaa toista ja iloita toisen puolesta. Tai tämä sama näkyy siinä, että joku saa hyvän työpaikan, joku ostaa merkkivaatteita, jollain on kaunis koti, joku voittaa lomamatkan kylpylään, jollain on upea vartalo, joku kirjoitti suositun kirjan tai joku pääsi avustajaksi salkkareihin. Miksi ihmeessä me ei osata olla ystävällisiä toisille? Eikö meidän pitäisi kannustaa kaikkia ketkä elämässään saavat aikaan jotain mihin itse ovat tyytyväisiä, mistä he itse iloitsevat? 

Toki ymmärrän, turhauttaahan se jos itse yrität kaikkesi ja mitään ei tapahdu, kun samalla se naapuri hehkuttaa -30kilon pudotusta. Tai sulla on ikivanha auto ja naapuri ajaa pihaan upouudella maasturilla. Mutta eihän nämä silti oikeuta latistamaan sitä toisen iloa? Tuskin hänkään on sormia napauttamalla pudottanut painoa tai ostanut autoa. Pysytään mielummin, vaikka erossa koko asiasta kuin sanotaan jotain ilkeää.

Mäkin oon saanut muutamia viestejä siitä, kuinka mun painonpudotus, iloisuus tai jopa parisuhde ärsyttää ihmisiä. Toivotaan, että lihon takaisin tai kokisin äkkiä jotain tosi ikävää, jotta ymmärtäisin tän elämän kauheuden. Miten se haittaa sua jos mä oon pienempi kuin ennen? Tai oon ilonen? Tai mulla on oikeasti äärettömän ihana ja toimiva parisuhde? Tavallaan ymmärrän miksi ne voi ärsyttää, sillä mietin samoja juttuja itsekin vuosia sitten. Mutta ne ajatukset voi pitää omana tietonaan.

Mitä sä saisit siitä, että lihoisin takaisin tai vaikka eroaisin mieheni kanssa. Jos vastaus on iloa ja tyydytystä, niin voisin melkein sanoa, että sun ajatuksissa on jokin pahasti vialla.

Usein puhutaan siitä, että ihmiset on kateellisia. Uskonkin, että suuri osa ilkeilijöistä onkin. Mutta ei kai nyt kaikki? Mulla itselläni oli ennen niitä ikäviä ajatuksia vain kateudesta johtuen. Jollakin oli jotain mitä mä halusin.

Miksi me kaikki ei voitaisi vaan elää omaa elämää?

Jos vihaajat ja ilkeilijätkin käyttäisi energiaa omaan elämään ja siihen panostamiseen niin ehkä asiat muuttuisi. Ei tarvisi enää olla kateellinen toisille tai yrittää lytätä toisen iloa. Eikä muiden tarvitsisi tuntea surua muiden ilkeistä sanoista.

Tuskin sinä tai varsinkaan ilkeilyn kohde saa siitä yhtään mitään.

Kaikki tämä lietsoo vaan negatiivisuutta, mikä ei ole hyväksi kenellekkään.

Koita muuttaa asennettasi ja pohtia itseäsi.
Vielä lopuksi miksi pitää seurata sellaisten ihmisten elämää mitkä sua ei oikeasti kiinnosta?

Miksi se toisen onni on sinulta pois?

Olisiko aika etsiä ja havaita se onni omassa elämässä?

- Krista

Herkkulakko on ohi! Mitä jäi käteen?

Tosiaan tänään loppui mun vuoden herkkulakko!

Ja kyllä, olen jo syönyt tänään vähän herkkuja. 

En siksi, että olisin elänyt vuoden kauheassa ankeudessa.

Vaan siksi, että mun teki nyt mieli.

Jukka on aina kotona syönyt kyllä esim. irtokarkkeja. Multa kysytään, että eikö se haittaa ja ei haittaa!

Mun herkkulakko käsitti siis hyvin monia asioita kuten irtokarkit, maito-, valko ja tummasuklaa, perinteiset kakut, keksit, pullat, leivokset, sokerilimut, sipsit, jäätelö, hese, mäkki, kebab... Onhan näitä. Raakasuklaata, raakakakkuja sekä omatekemiä terveellisiä herkkuja olen syönyt aina silloin tällöin, mutta tosiaankin kohtuudella.

Ennen herkkulakkoa tein siis hyvin selväksi mitkä asiat siihen kuuluu ja onnistuneesti olinkin ilman niitä! Olin ilman niitä asioita mitkä tuotti mulle ongelmia ja mitkä ei oikeasti ole mitenkään hyväksi minulle.

Jos joku ihmettelee nyt miten sitten esim raakasuklaa on ok, niin minulle se oli, koska sovin niin. Kun se ei ole sama asia lähellekkään kuin tavallinen suklaa. Millään tavalla. Eikä se koukuta minua samalla tavalla. Siitä riittää hyvin se yksi pieni patukka ehkä kerta kahteen viikkoon. Tavallista suklaata menee helposti levy päivässä. Jos et ole tutustunut raakaruokaan niin tutustu! Raakasuklaakin on oikeasti todella terveellistä niin kuin kaiketi kaikki raakaruoka. Toki ei voi niitäkään liikaa syödä.

Monta kakkua leivoin ja vältin tänä vuonna.

Miksi herkuton?

Kokeilin syksyllä 2015 herkkupäiviä ja kohtuutta. Ei onnistunut. Lauantaina hain herkkupäivään kuuluvan suklaalevyn, se meni viidessä minuutissa ja halusin lisää. Usein hainkin. Seuraavana päivänä sama homma. Ja sitä seuraavana. Vaikka kuinka yritin niin en saanut sitä hallintaan. Vaikka oli kuinka paha olo ja tiesin, ettei tää tee hyvää niin silti sitä vaan ahto itteensä lisää. Miksi?

Oli pakko siis keksiä jotakin ja sitten ajattelin herkkulakkoa. Ajatus kammoksutti, mutta päätin ryhtyä siihen kuukauden mietinnän jälkeen. 

Millainen tämä vuosi sitten oli? 

Alku oli hankalaa, myönnän. Mutta muutaman viikon jälkeen alkoi jo unohtaa herkut. En enää kaivannut niitä seurakseni. Sitten kun kaupassa käveli ohi tai joku tarjosi jossain, niin oli kyllä kova halu napata. Päätin, että en ota sillä olen itselleni luvannut jotain. Joka kerta kun pitäydyin tässä lupauksessa, mulle tuli tosi hyvä fiilis! Jos olisin laskenut kaikki kerrat, kun joku tarjosi herkkuja, olisi ollut mahdollisuus syödä esim kahviloissa, teki mieli herkkuja, oli juhlat.. niin oisin pistänyt herkkuja suuhun varmaan joka päivä. Eikä se minusta ole kovin hyvä juttu. Varsinkaan, kun kyse ei ole vain yhdestä konvehdista tai piparista.

Olin siis herkkujen kanssa tekemisissä lähes joka päivä. Sanoin usein ei sekä leivoin itsekin herkkuja joita toiset sitten söivät. Ei siinä ollut enää muutaman kuukauden jälkeen mitään ongelmaa. Muutaman kerran vuoden aikana olin hyvin ärtynyt, kun teki mieli herkkuja.

Kaapissa on ollut joulusuklaata jo hetken aikaa odottelemassa..

Mitä tästä opin?

Hyvin paljon. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan kuinka iso ongelma mulla on herkkujen kanssa ja kuinka suuri tunnesyöjä olenkaan. Söin herkkuja tylsyyteen, iloon, suruun, juhlissa kaksinverroin, ne oli lohtu ja palkinto milloin mistäkin ja turhastakin vielä. Kohtuus ei koskaan tullut kysymykseen.

Nyt mä ymmärrän monta asiaa. Ensinnäkin sen kuinka hyvä olo on ilman herkkuja! Uskon, että paluu vanhaan olisi suuri romahdus hyvinvoinnille, joten jo se motivoi mua jatkamaan. Lisäksi osaan nyt käsitellä tunteita ja ajatuksia ilman, että ensimmäinen ratkaisu kaikkeen olisi "Haen jotain hyvää, koska se "auttaa"" Ymmärrän nyt, että ei herkuilla ole mitään vaikutusta siihen miten sun päivä pelastuu tai suru poistuu tai ilo on vielä isompi ilo. Nyt tiedän mikä oikeasti auttaa huonona päivänä tai miten voi palkita itseään hyvästä päivästä. Ja ymmärrän sen ettei se, että niitä herkkuja on tarjolla tarkoita, että just mun on syötävä ne kaikki. Ymmärrän sen, että ei herkut ole yksi elämän suurimmista ja tärkeimmistä nautinnoista joka päivä. Elämässä on paljon muutakin. Asioita voi käsitellä ilman herkkuja ja niin, että se tekee tulosta ja hyvää kropalle.

Nyt tiedän myös sen, että mä pystyn yllättävän ihmeellisiin asioihin! En ois koskaan uskonut, että pystyn tähän. Kuitenkin ennen söin herkkuja varmaan lähes joka päivä ja 70% syömisistäni oli herkkuja.

Miten jatkossa?

Niin kuin sanoin, olen tänään jo syönytkin vähän karkkia ja illalla leivon tuulihattuja. Tämä ei tarkoita sitä, että elin vuoden aivan kamalasti ja nyt vedän sen edestä. Sovin itseni kanssa jo kuukausi sitten, että kun tämä päivä koittaa niin saan tehdä herkkujen suhteen mitä haluan. Jos tekee oikeasti mieli niin otan. En sen takia, että nyt saa. Jossakin vaiheessa se paluu herkkuihin jollain tapaa olisi kuitenkin tapahtunut, joten onko väliä onko se nyt vai ensi viikolla? 

Mä tunnistan nyt sen millon mun oikeesti tekee mieli herkkuja. En syö enää tylsyyteen, suruun, iloon. Tai näin mä toivon ja uskon. Hetken aikaa otan rennosti eli syön sillon kun tekee mieli. Mutta kohta koitan pitää ajatusta herkkupäivästä/kohtuudesta eli pari pientä juttua viikkoon tai sitten yhtenä päivänä joku isompi. Jos homma lähtee käsistä niin palaan takaisin lakkoon. Kyllä, lakkoon. Mulla oli lakon aikana kuitenkin tosi hyvä olo, en kokenut sitä kamalaksi, terveelliset herkut on hyviä ja tiedän, että se lakko on kropallekkin mielekästä. Joten se ei ole minulle rangaistus. 

Mutta toki, herkuttelu tuo lisää nautintoja elämään, joten toivon, että mäkin osaan nyt kohtuudella oikeasti nauttia niistä. Eikä niin, että vatsa vääntää ja on paha olo kun syön viikossa vuoden edestä herkkuja. 

Uskon kuitenkin, että nyt osaan hallita herkkuja ja nauttia kohtuudella. Mulla ei ole tänään tullut sitä fiilistä, että LISÄÄ tai että olisi pakko syödä kaikki heti. Oikeastaan mua ei edes nyt niin kovasti kiinnosta nuo herkut. Tunteita käsitellään toisilla tavoilla, tiedän kuinka hyvä olo on kun ei mätä herkkuja sekä tuskin ne herkut enää maistuukaan yhtä hyvälle kuin ennen.

Lupaan kertoa jatkossakin miten homma lähtee sujumaan! Rehellisesti.

Tänään karkit ei edes maistunut hyvälle, suklaa kyllä. Mutta uskokaa tai älkää, suklaastakin riitti sellainen ihan pieni määrä eikä mulla ollut hinkua vetää kaikkia rasioita tyhjäksi mitä kaapissa on. Ja musta se on todella ihmeellistä! En saanut enää herkuista samanlaista tunnetta ja innostusta kuin ennen. Petyin jopa. Vaikka siis hyvähän se on, että herkut ei enää tuota samaa oloa kuin ennen. Ja on ihanaa, että osasin oikeasti kohtuudella nauttia eikä mun tarvinnut heti hakea lisää. Mulla on siis todella hyvä fiilis tästä!

Jos sulla on jotain kysyttävää niin vapaasti saa kysyä! 

Nyt mä lähden tekemään munakasrullaa ja tuulihattuja.

Siskon kanssa yökyläilyä <3

- Krista

Tänä vuonna aion syödä oma tekemää ja omaa synttärikakkua! Jos riittäisi yksi pala eikä tarvi enää syödä koko kakkua?

Kohti unelmia ja aitoa hyvinvointia

Ihanaa sunnuntaita!

Mulla on jälleen kerran mahdollisuus olla osa Unelma Itsestä valmennusta ja olen jälleen aivan täpinöissäni. Monet varmasti muistaakin, että viime syksynä olin samalla valmennuksella. Miksi ihmeessä uudestaan? Koska tää on niin mahtava! 

Sanoin jo viime syksynä, että jos haluat erilaisen valmennuksen eikä just sua kiinnosta grammalleen mitata mitä sä syöt tai et missään nimessä halua ottaa tarkkaa treeniohjelmaa elämääsi, niin nyt ole kuulolla, tää valmennus vois olla just sulle!

Sitten asiaan, yhteistyössä:

Kuva: Unelma Itsestä

Tämä Unelma Itsestä Online valmennus alkaa siis 23.1 ja kestää 16 viikkoa. Sen aikana opimme paljon uutta hyvinvointiin liittyen, jaamme ajatuksia yhteisessä facebookryhmässä, saamme tueksemme upean Työkirjan, jonka avulla viikko kerrallaan käsittelemme erilaisia teemoja sekä tutkimme hyvin henkilökohtaisesti sitä mikä juuri minulle tuo hyvinvointia, mikä on minun hyvinvointini tiellä, mitä minä haluan elämältä.

Tämä valmennus on siis kokonaisvaltainen kokonaisuus naisille ja se paneutuu PALJON mielen hyvinvointiin ja meidän ajatuksiin mitkä sitten heijastuvat meidän elämään ja toimintaamme.

Valmennuksessa siis vaihtelee viikottain erilaiset teemat kuten ravinto, treeni, lepo, suhde vaakaan, tunnesyöminen.. ja näitä käsitellään niin ryhmässä kuin työkirjan ja netissä aukeavien valmennussivujen avulla. Valmennus tarjoaa toki myös suunnitelmat treenaamiseen sekä ruokavalioon, mutta sisältää myös paljon erilaisia tehtäviä ja haasteita joiden avulla pohtia sitä omaa elämää ja itseään.

Tämän valmennuksen ehdottomat plussapuolet ovat ensinnäkin aivan upeat valmentajat! Jos heistä ei saa tsemppiä, energiaa, tukea, voimaa ja uskoa omaan tekemiseen niin en tiedä mistä saa. Lisäksi valmennus tarjoaa mahtavat välineet oikealle elämäntapamuutokselle. Se auttaa käsittelemään niitä henkisiäkin lukkoja ja antaa sinulle oivalluksia elämään. 

Online valmennukseen kuuluu siis fbryhmä, valmentajien tuki, valmennuksen monet materiaalit joka viikolle sekä tämä Työkirja, joka sisältää kaikille viikoille omat teemat ja haasteet. Tämän saa myös tilattua yksinään jos et halua valmennusta! Paljon kehuja on tämä saanut eikä turhaan. Kuva: Unelma Itsestä

Syksyn valmennuksen jälkeen mulla on ollut paljon parempi olla. Olen havainnut ne asiat mitkä tuo mulle hyvinvointia, missä mun pitäisi panostaa, olen saanut auki tunnesyömiseen liittyviä lukkoja, näin asioita positiivisemmin ja ennen kaikkea uskon siihen, että tämä elämä antaa mulle vielä paljon.

Mikään valmennus ei toki yksin tee mitään sun puolesta. Mutta tämä valmennus antaa sulle loistavat välineet sun koko elämän muutokseen. Oli sitten tavoitteenasi voida paremmin, hakea sitä onnellisuutta, pudottaa painoa, löytää liikunnan ilo tai saada jostain uskallusta omiin unelmiin niin tämä valmennus varmasti auttaa sua näissä asioissa. Jos vaan itse jatksat vähän panostaa. Mutta tämä ryhmä, valmentajat ja työkirja tekee siitä yllättävän helppoa ;) 

Tämä voi olla ihan koko elämää muuttava asia.

Jos kiinnostus heräsi niin nyt on aika tilata tämä valmennus!

 Koodilla: Krista20 saat 20% alennusta 

Online valmennuksesta ja se on voimassa valmennuksen alkuun asti. 

Jos haluat tutustua lisää tai mennä heti tilaamaan niin tässä linkki:

http://tuulikaunisluonto.fi/unelma-itsesta-online-valmennus/

Jos sulla heräsi kysymyksiä niin kysy ihmeessä! Jos en osaa vastata niin valmentajiin otetaan yhteys.

Sitten vielä yksi mahtava asia! 

Huomenna eli 9.1 Unelma Itsestä yhteistyössä Saara Aallon ja Meri Sopasen kanssa, alkaa neljän päivän ILMAINEN valmennus! Siis ihan mahtavaa!

Tämä on siis ilmainen tapahtuma meille naisille facebookissa. Sinne liittymällä pääsee rekisteröitymään valmennuksiin kuuluvaan materiaaliin sekä pääsee meidän muiden mukaan facebookryhmään.

Ilo olla mukana jossain näin upeassa. Kuva: Unelma Itsestä

" Pelotta eläminen luo unelmamme toteen – Tämä on unelmiesi kutsu sinulle "

Ilmaisessa Online -valmennuksessa saat inspiraatiota sekä työkaluja elää uusi vuosi pelotta unelmia toteen tehden. Valmennuksessa saat myös treeniohjelman, terveellisen pohjan ruokailuille ym. työkaluja pitää itsestä parasta mahdollista huolta unelmiesi edessä.

Yhdessä neljän päivän aikana:

- aukaisemme pelottoman asenteemme

- katsomme pelkojamme silmästä silmään

- opimme toimintatapoja jotka pitävät yllä pelotonta asennetta elämään

- luomme tavoitteemme uudelle vuodelle

- teemme toimintasuunnitelman tavoitteisiimme

- pidämme hyvinvoinnistamme huolta kokonaisvaltaisesti

Jos tämä alkoi kiinnostamaan niin lisää itsesi mukaan tapahtumaan Facebookissa "NoFear 2017 <3 Unelmista Totta- Ilmainen Online valmennus" Linkki:

https://www.facebook.com/events/1195762593833418/

Ja sitten vain toimimaan sielä olevien ohjeiden mukaan ja odottamaan mitä kaikkea se huominen tuo tullessaan! Tästä voisi saada vähän vinkkiä myös siihen millainen se neljän kuukauden valmennus voisi olla, joten tutustu ihmeessä.

Tartu näihin tilaisuuksiin. Nämä on aidosti mahtavia sekä inspiroivia ja voi antaa sulle ja sun elämälle niin paljon! 

- Krista

Kuva: Unelma Itsestä

Kaipaatko ammattilaisen apua? (Fitverstas)

Olen huomannut, että monet kaipaavat ihan konkreettisia tarkkoja neuvoja kuinka tulisi toimia. Mitä syödä? Miten voisi treenata kotona? Kuka tekisi halvalla treenisuunnitelman?

No tässä yksi ratkaisu näihin kysymyksiin!

Niin kuin tiedätte, olen ollut mukana Fitverstaan matkassa nyt nelisen kuukautta. Olen ollut tyytyväinen, treeneissä vahvasti Fitverstaan ohjeilla. Nyt menossa Hot Booty, mutta ajattelin kohta ottaa lisäksi taas jonkin uuden. Ongelma on vaan nyt siinä, että kun on niin monta mistä valita!

Ottaisko lihasmassankasvuun tähtäävän vai rasvanpolttopaketin vai kenties aivan uuden kehonhuolto-ohjelman?

Mahdollisuuksia on siis monia ja olenkin tähän alle kerännyt kaikki mitä Fitverstas tarjoaa näin internetin välityksellä. Toki heiltä saa myös ihan kasvokkain tapahtuvaa pt-palvelua.

Hinnat näillä on lähes kaikissa vain 15-29 euroa!

Muutama kalliimpi löytyy.

Mun mielestä jos haluat noudattaa tarkkoja ohjeita, kaipaat vinkkejä tai haluat jotain uutta salille, kotitreeniin tai haluat vaikka harjoitella kunnolla juoksemista niin näissä saa kyllä rahoille vastinetta. Parikymmentä euroa ei ole suuri sijoitus rahallisesti, mutta hyvinvoinnin kannalta on.

Näissä on minusta mahtavaa se, että niitä voi jatkaa kuitenkin vaikka kuukausien päähän, ruokavalioissa on valinnanvaraa, treeneissä on ollut aina paljonkin uutta sekä paketteja voi yhdistellä keskenäänkin.

Ja jokaiselle varmasti löytyy jotakin: naisille, miehille, raskaana oleville, synnyttäneille, kotitreenaajille, aloittelijoille, konkareille, vain ruokavaliota noudattaville, pakaroiden kasvattajille, painonpudottajille...

Mutta nyt asiaan... Yhteistyössä: 

 Tässä kuvaus kaikista paketeista/valmennuksista:

Joko löytyi mieluinen? 

Jokaisesta on vielä lisää tietoa Fitverstaan nettisivuilla ja tätä kautta pääsee myös tilaamaan: 

http://www.fitverstas.com/kauppa

Jos et oikein osaa valita itse niin sivuilta löytyy yhteydenottolomake tai voit lähettää spostia: info@fitverstas.com

"Miksi ohjelmapaketti? Olemme kasanneet monipuolisia, tavoitteeseen kuin tavoitteeseen sopivia ohjelmapaketteja, joiden tarkoitus on ohjeistaa asiakasta hänen tavoitteisiinsa ilman valmentajan tukea. Ohjelmapaketteihin ei siis kuulu raportointia tai omavalmentajaa, joten olemme saaneet hinnat hyvin alhaisiksi, paketin laajuudesta riippuen 15-29 €. Kaikki ohjelmat sisältävät kuvat ja liiketekniikkavideot! Meidän pakettimateriaalit saat aina ladattua itsellesi, eli voit ostaa ja aloittaa milloin haluat ja ohjeet ovat käytettävissäsi milloin tahansa myös myöhemmin. Klikkaa itsesi tutustumaan uusiin ohjelmapaketteihimme!" Näihin on saatavissa lisähintaan myös omavalmentaja sekä seuranta.

"Miksi nettivalmennus? Nettivalmennus on kätevä ja edullinen "valmis paketti" moniin tavoitteisiin. Me annamme sinulle omavalmentajan nettivalmennuksen ajaksi, mikä sitouttaa sinut projektiisi. Sitoudut viikkoraportointiin koko valmennuksen ajaksi, saat viikkopalautteen ja sinulla on käytännössä ympärivuorokautinen tsemppari ja tukija, jotta saavuttaisit parhaat mahdolliset tulokset." Muutamat kalliimmat ovat siis nettivalmennuksia, jotka alkavat yhteisesti: 23.1, 13.2, 13.3 sekä 10.4 

Jos yhtään kiinnostaa niin tartu ihmeessä tähän mahdollisuuteen! Aloita vuosi tehokkaasti, jatka vaikka kuukausia tai vaihtele paketista toiseen. Suosittelen!

Tsemppiä kaikille omiin projekteihin ja hyvinvoinnin tavoitteluun.

Olkaa reippaita ja jaksakaa panostaa itseenne niin, että tuntuu hyvältä!

- Krista