Entinen biletyttö: Minä ja alkoholi

Näin juhannuksena, virallisena ryyppyjuhlana, ajattelin kertoa teille vähän lisää itsestäni ja erityisesti siitä minkälainen mun menneisyys on. Samalla näette kuvia suoraan omasta facebookistani jotka kuvaavat siis täysin realisesti mun ja alkoholin suhdetta.

2014? Terassi ja lonkero <3

Aloitin alkoholin käytön vähän ennenkuin täytin 16. Jäimme siskoni kanssa yksin kotiin ja sisko sai ylipuhuttua siihen, että kutsuisimme muutamat kaverit kylään ja hankkisimme vähän juotavaa. En muista tarkkaan, mutta varmaan lähes kaikki muut mun kaveripiiristä olivat jo kokeneet ensimmäisen humalan tai jopa kymmenennet. Nuorethan on uteliaita niinkuin minäkin ja täten halusin kokeilla. 

Menimme keskustaan, täysi-ikäinen tuttu hommasi meille juomia ja sitten menimme takaisin kotiin ystävien kanssa. En kamalasti niistä juhlista muista esim. olinko silloin ensimmäistä kertaa humalassa, ehkä? Mutta sen muistan , että silloin tapasin paljon uusia ihmisiä ja siitä alkoi mun juominen, ei jäänyt kokeiluun. 

Pari kuukautta siitä eteenpäin olinkin jo juonut monet kerrat ja siirtynyt lonkerosta viinaan. Muistan kun 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi olin toivonut ystäviltäni viinapulloa ja sen sainkin. No missä me oikein juotiin silloin? Säälittävää kyllä, mutta hyvin yleistä eli julkisilla paikoilla kuten koulun pihoilla ja urheilukeskuksessa. Joskus olimme onnekkaita ja pääsimme sisätiloihin jos jonkun vanhemmat olivat poissa. Täysi-ikäisiä kavereita löytyi joten alkoholin saaminen ei ollut ongelma. 

Musta todellakin tuli alkoholin ystävä. Olin aina ensimmäisenä menossa bilettämään ja halusin järjestää mahdollisimman paljon kotibileitä. Meidän kaveripiiri oli todella laaja, samaan aikaan saattoi siis olla kymmeniä nuoria juomassa. Kotibileissäni saattoi olla 60 henkeä paikalla, kaikkia en edes ehkä tuntenut. Kaikki tiesi, että mä tykkään juoda ja juon paljon, sain jopa lempinimen BileKrista jota aina joskus kuulin.

Siitä lähti siis suuri alkoholin kulutus siihen asti kunnes tapasin Jukan, nykyisen mieheni 19-vuotiaana. Ja toki 18-vuotiaana alkoi baarissa käynti. Olin onnekas kun tosi rakas ystäväni täytti lähes samaan aikaan 18 niin olimme aina paikallisessa baarissa juomassa ja tanssimassa. 

Mun asenne silloin joskus..

Vois jopa sanoa, että noi muutamat vuodet olin ehkä 1/3 tai 1/4 vuodesta humalassa. Join aina kaikki lomat (kesälomakin vaikka se kesti monta viikkoa) juhlapäivät sekä perjantait että lauantait. Mulla ei siihen aikaan oikeestaan ollut muuta kuin alkoholi ja ystävät sekä "ystävät". Aina mä halusin vaan juoda ja arjet odotin viikonloppua ja jo keskiviikkona mietin mitä ostan viikonlopun juomiksi. Kyllä se oli ehkä jopa suurin osa mun elämää silloin. 

Se haittasi myös muuta elämää. Lähinnä sitä, että lukioaika ei maistunut enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Sen lisäksi lihoin noina vuosina sen 25-30kg ja uskon, että suuri syy oli se, että suuren herkkujen kulutuksen lisäksi mukaan tuli alkoholi. Ja kun kaikki aika meni juhlien niin minun nukkumisetkin meni miten meni, aamulla 3-6 aikaan nukkumaan ja iltapäivällä ylös. 

Se, että join usein niin ei ole edes niin paha kuin se minkä verran join. Toki minun paino vaikutti varmasti, enhän mä nyt tule niin äkkiä humalaan kun toiset normaalipainoiset. Minut jopa ehkä tunnettiin siitä, että juon todella paljon. Kukaan ei sitä koskaan uskonut ennenkuin näki. Muistan erään mökkireissun jossa olimme pienen kaveriporukan kanssa. Sen illan ainakana meni jotain kahdeksan Smirnoffia, useat isot lonkerot sekä litra viinaa. Olisin halunnut juoda vielä enemmän viinaa, mutta kukaan muu ei joten minutkin pakotettiin nukkumaan. Sitten kun miettii, että kesälomallakin join lähes joka päivä niin sehän oli ihan kamala määrä. Samoin kuin herkkuihin, kroppani tottui alkoholiin, tarvitsin koko ajan yhä enemmän ja minulla ei juuri koskaan ollut krapulaa.

Facebook muistutti mua vanhoista juhannus valmisteluista. 

" Rakastin juhlia ja juoda. En ois halunnu tehdä mitään muuta."

No miksi mä sitten join? Mä uskon, että seura tekee kaltaisekseen. En toki syytä mun ystäviä, mutta oli niillä iso vaikutus. Lisäksi mä jäin siihen oikeesti koukkuun. Musta tuntui kun oisin joku toinen. Kukaan ei huomaa mun kiloja vaan kaikki keskittyy siihen, että olen hauskaa juomaseuraa ja valmis bilettämään. Uskalsin olla oma itseni. Se oli vapauttavaa ja silloin musta tuntui, että ihmiset oikeesti pitävät minusta. 

Sitä ei hekä uskokkaan nykyisestä elämästäni miten mä oonkaan sitä aikaisemmin viettänyt. En kuitenkaan kadu tuota aikaa. Sieltä on todella hyviä muistoja kuten esim. kaaduin humalassa portaissa erittäin taidokkaasti (vieläkin sille nauretaan) ja poliisienkin kanssa piti olla aina joskus tekemissä (huvittavaa oli, että en jaksanut juosta koskaan niitä karkuun joten piilouduin) sekä tietenkin paljon muistoja ihmisten kanssa jotka eivät enään ole osa mun elämää. 

"Muistan, että ne hetken kun join niin mä nautin. Mulla oli hauskaa ja elämä oli ihanaa!"

Nythän mulla on menossa alkoholiton vuosi. Se johtui täysin siitä, että viime vuonna alkoholi osoitti sen, että ei se sovikkaan mulle enään. Join viime vuonna todella vähän, olin humalassa ehkä viisi kertaa. Mutta enään se ei tarvinnut litraa viinaa ja lisäksi lonkeroa, kun jo viisi lonkeroa sai mut humalaan. Aamulla heräsin oksentamaan ja musta tuntui, että kuolisin. Sitten tajusin, että alkoholin juominen ei ole tämän pahan olon väärti. 

Olen mä nytkin nauttinut terassikeleistä! Makusooda

Olen tässä nyt oppinut, että alkoholin ei tarvitse olla osa joka viikonloppua tai edes jokaista juhlaa. Se voi olla hetken erikoinen nautinto aina joskus eikä sitä tarvitse juoda aina humalaan asti. En nimittäin halua kokea enään sitä pahaa oloa aamuisin ja seuraavana päivänä. 

Joskus näkee niitä vanhoja tuttuja ja käy vanhassa kantapaikassa. Silloin saa aina vain kommenttia: " Etkö sä juo?" ja " Ootpa sä aikuistunut!" Sitäkö siihen aikuistumiseen tarvittiin? Juomisen ja baareissa ravaamisen lopettaminen? No kai sekin on osa sitä, ainakin minulla. 

Vaikka en kadu mun entistä elämää ja suurta alkoholin kulutusta niin mä oon tosi onnellinen siitä missä mä nyt olen. Ei sillä etteikö koskaan tekisi mieli ottaa lonkeroa kuumalla kelillä tai juoda boolia juhlissa. Kyllä tekee mieli aina joskus, mutta sitten mä muistan sen pahan olon. Katsotaan ensi vuonna uudestaan miten minun ja alkoholin käy. 

Kuva 2014? ja 2016. Erilaiset juhlalookit!