Haluisin vähän tän päivän johdosta kertoa meistä. En aio tulevaisuudessa tänne kirjoitella paljoa parisuhdeasioita sillä tämä on hyvinvointiblogi, mutta tän nyt laitan.
Haaveissani on aina ollut minua vanhempi, tummahiuksinen, pitkä, hauska sekä lihaksikkaampi/isompi mies. Uskoin aina, että mäkin joudun tyytymään johonkin kuka ei ehkä edes kiinnosta sillä ei mulla ole valinnanvaraa. Joku myös ehkä joutuisi tyytymään minuun.
Katsoin itseäni peilistä ja näin lihavan, ällön tytön vaikka sisäisesti olenkin ihana. Tiesin, ettei kukaan näe ulkokuoreni alle, niinkuin ei nähnytkään. Kuka nyt haluaisi kouria läskejäni taikka esitellä minut, koska en ulkoisesti ollut viehättävä. Ajattelin aina, että ennenkuin löydän edes poikaystävän niin olen varmaan 25-vuotias ainakin. Siinä vaiheessa olen varmaan jo aikuistunut ja vähän ulkonäkö muuttunut naisellisemmaksi ja ehkä pojatkaan ei ole enään niin poikia vaan miehiä, jotka osaa ajatella muutakin kuin ulkonäköä.
No olihan sitä nuorena jotain sutinaa, mutta juuri niitä poikia jotka ei koskaan ois kehannut esitellä mua tyttöystävänä ja ketkä vaan käytti hyväksi. Olin niin kiltti. Näiden jälkeen tapasin pari "vakavampaa" jotka jo kutsuivat tyttöystäväksi. Toinen yhden päivän ajann ja toinen sanoi sitä varmaan muillekkin.
Edellinen suhteeni kesti jopa kaksi kuuukautta. Tunsin olevani niin rakastunut enkä tajunnut olevani vain hölmö. Kaukosuhde, viestittelyhän on niin helppoa ja nähdessä muutaman päivän kaikki oli niin ihanaa. Se kuitenkin romuttui hyvin nopeasti omilla syntymäpäivilläni känniriitaan jossa paljastui todellisuus. Luottamus meni teoissa, kun minua petettiin ja itsetuntoni sai ison kolahduksen sanoista, kun olin ällöttävä ja epäseksikäs kiloineni.
Ton suhteen jälkeen olin sisäisesti todella romuna. Enkä ees tajunnut sitä vielä silloin. Sanoin ystävilleni suhteen jälkeen eli kesällä 2014, että nyt saa miehet riittää ja olen yksin useamman vuoden.
Sitten yksinäisenä iltana elokuussa 2014 avasin taas netin ihmeellisen maailman. Tylsyyttäni selasin treffisivustolla muiden kuvia. Illalla sainkin viestin eräältä stalkkaamaltani mieheltä. Ja voin sanoa, että siinä oli heti jotain. Parin tunnin keskustelun jälkeen olo oli jotenkin tosi outo ja lämmin. Puhuttiin heti näkemisestä ja juttu luisti monta tuntia. Kaikki meni todella nopeasti ja jo muutamassa päivässä oli syntynyt jotain.
Tällä kertaa se tunne keskustelusta toisen kanssa oli ihan erilainen. Mies oli täysin erilainen. En uskaltanut silti toivoa liikoja sillä edelliset suhteet oli ollut niin paskoja, että ajattelin saman tapahtuvan taas. Pikkuhiljaa se epävarma tunne katosi ja olin ihastunut. Taas. Muutaman viikon päästä näimme ja se oli siinä. Tiesin silloin, että tästä voi oikeasti tulla jotain.
Koko elämäni muuttui. Opin terveelliset elämäntavat, laihduin, olen saanut tukea ja apua kaikkeen, vierellä on joku kenen kanssa voi puhua kaikesta, hassunhauskaa minunlaista outoa seuraa sekä vihdoinkin tuntuu, että joku mieskin osaa arvostaa ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. En koskaan tunne oloani huonoksi, rumaksi taikka surkeaksi niinkuin ennen. Tiedän, että hän on tosissaan ja tekee kaikkensa minun vuoksi.
Ja tässä nyt ollaan. Ensimmäinen vuosipäivä takana, kihloissa maaliskuusta saakka ja yhteinen koti. En olisi oikeasti koskaan voinut tätä uskoa. Silti tuntuu, että mitään muuta ei maailmassa olisi koskaan ollutkaan. Koitan ajatella, että muutama huono pitää ensin kokea ennenkuin löytää sen sopivan. En tiedä mitä tekisin ilman Jukkaa. Toivottavasti elämä kantaa meidän yhdessä sen läpi.
Tulevaisuus pitäisi aina olla avoin ja kun olen vielä näin nuori. Toivon silti, että saamme yhdessä viettää loppu elämämme vuodet, kasvattaa yhdessä pari lasta sekä omistaa oma koti, jossa tehdä perheenä muistoja. Mikään muu maailmassa ei ole niin tärkeää kuin se, että saa antaa ja vastaanottaa rakkautta. Rakkaus on asia, joka pitää meidät kaikki elossa. Niin imelältä kuin se kuulostaakin
Rakastan tätä miestä ❤️ Aina&Ikuisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti