torstai 17. marraskuuta 2016

Täyttä rakkautta

Kaksi vuotta sitten mä odotin ja odotin. Olin korviani myöten ihastunut. 





Tulin Jukan luota Kouvolasta takaisin Nastolaan. Kaipasin toista heti, vaikka tunti sitten olimme vielä halineet ja luvanneet nähdä taas ensi viikonloppuna. Sitten sain viestin: "Haluaisitko alkaa seurustelemaan mun kanssa?" 

Kyllä, viestin. Mutta ei sen väliä, olin tätä niin odottanut! Muistaakseni tirautin kyyneleet ja vastausta ei tarvinnut pohtia.

Mun edelliset suhteet (tai no jotkut ihmeelliset tapailut) eivät ole olleet kummoisia. Pieni pelko oli takapuolessa, että mitähän nyt käy. Mutta tuttuun tapaan olin aivan lääpällään, joten annoin taas vaan mennä. 


Mutta se on hyvä. Ilman rohkeutta ja uskallusta, elämässä ei voi saavuttaa mitään upeaa. 





Meidän suhde on edennyt äkkiä. Seurustelun alkamisesta neljä kuukautta niin mentiin kihloihin ja etsimme jo yhteistä asuntoa. Viiden kuukauden päästä asuimme jo yhteisessä asunnossa. 

Seitsemässä kuukaudessa yhteinen asunto ja kihlat. Kuulostaa nopealle ja olihan se sitä. Ympäriltä tuli hieman ihmettelyjä, mutta Jukka ja mä ollaan oltu koko ajan sitä mieltä, että tässä on nyt jotain erilaista. Ja ollaan sitä mieltä edelleen. 

Nyt asutaan jo toisessa asunnossa, haaveillaan muutosta isompaan kaupunkiin, jotta voitaisiin perustaa perhe ja jahdata kunnolla meidän unelmia. 

Yhdessä. 






Mä en voi vieläkään uskoa sitä, miten ihanan miehen oon saanut. En usko, että maailmassa on miestä, joka olisi ehdottomasti ihanin kaikista. Joku vain saattaa olla sopivin ja ihanin just sulle. 

Toki me ei olla oltu yhdessä kuin vasta kaksi vuotta. Mä olen 21-vuotias ja Jukka kohta 25. Kyllä sitä välillä miettii, että ollaanko me oikeasti yhdessä lopun elämää? Nykyään kun ympärillä niin monet eroaa. 

Mutta vielä näyttää lupaavalle. Jukka on just sitä mitä oon aina halunnut. Jossain vaiheessa lopetin haaveilun kumppanista. Onneksi kuitenkin monien sattumien kautta me tavattiin toisemme. 

Mä aion tehdä kaikkeni, jotta tää kestää. Mä tiedän, että olen oikean ihmisen kanssa. Jukka saa musta esiin mun parhaat puolet, olen todella onnellinen hänen kanssaan, meille on tärkeää toisen onni, Jukka jaksaa tukea ja rakastaa mua joka päivä eikä me kumpikaan osata kuvitellakkaan elämää ilman toista. 






Parasta on se, että vierellä on joku kenestä näkee, että hän oikeasti rakastaa sua. 
On ihanaa tehdä joka päivä toinen entistä onnellisemmaksi ja se onkin mun jokapäiväinen tavoite. 

On ihanaa, kun Jukka kertoo kuinka onnellinen on mun kanssa. On ihanaa, että Jukka pyytää mut katsomaan, kun hän on suihkussa, jotta en vain karkaa. On ihanaa, kun hän herättää mut aamuisin halein ja kuolaamalla mun naamalle. On ihanaa, kun joka kerta Jukka hymyilee kun nähdään, vaikka viime kerrasta olisi kulunut vain tunti. On ihanaa, kun on iso ja lämmin syli johon käpertyä. On ihanaa, kun joku haluaa suunnitella ja toteuttaa yhteistä tulevaisuutta just mun kanssa. 

Kaksi viimeistä vuotta on ollut mahtavia. Kaikki on muuttunut. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta onneksi mulla on hyvä olla tässä hetkessä just tän ihmisen kanssa! 



Sen lisäks, että tämän ihmisen kanssa mä oon saanut mun elämän raiteilleen, saanut takaisin terveyden ja ilon sekä kohottanut itsevarmuutta, tää mies on saanut mut uskomaan enemmän itseeni ja  näkemään elämässä paljon hyvää. 

Ja ennenkaikkea hän on näyttänyt sen mitä oikea rakkaus on, miltä se tuntuu ja minkälaista on, kun joku aidosti rakastaa. 

-krista









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti