Vierumäki osa2: Ajatuksia, oppeja ja vinkkejä

Eilen kirjoitin meidän voittoviikonlopun kulusta postauksen, jossa kerroin mitä kaikkea me oikein tehtiinkään Vierumäellä. Postaus sisälsi paljon kuvia ja jos et sitä lukenut voit lukea sen täältä Elämäni paras viikonloppu!

Laitan tän kuvan varmaan mun seinälle

Nyt kuitenkin siihen miten aion jatkaa tästä eteenpäin. Meillä oli hyvin antoisia keskusteluita joista heräsi itsellekkin ajatuksia. Nyt tätä kirjoittaessa en varmaan muista mitään, mutta kun pysytte mukana muutenkin niin huomaatte ne kyllä.

Mä olen nyt hirveän motivoitunut. Jotenkin viikonloppu oli kuin "toisesta maailmasta" tai en tiedä tekikö ne ihmiset siitä sellaisen. Sai jotenkin niin vahvan kuvan siitä kuinka tietyt tavat on oikeasti elämäntapoja eikä niitä tarvitse sen enempää miettiä. Itse taas taistelee useinkin sen kanssa mennäkkö salille vai ei, mitäs tänään nyt söis kun mikään tavallinen ei maistu. Motivaatio ja sellainen tekemisen palo, intohimo on joskus kateissa. Muistaakseni luin blogista tai kuulin Jeritalta jotenkin näin: Motivaatio on sellainen mitä ei pitäisi etsiä vaan kaiken mitä teet pitäisi sujua ilman ihmeellisyyksiä, elämäntapana.

Tässä mietinkin, että no niimpä! Ehkä en olekkaan saavuttanut vielä näistä asioista elämäntapaa? Vai vaadinko liikaa? Vai vähättelenkö itseäni ja tekemisiäni? Kyllähän joskus saa olla hankalaa. Tai no teenkö tästä hankalaa?

Mulla on ollut tietty luulo siitä miten asiat toteutan ja miten ne sujuu. Nyt olen vähän kysymysmerkkinä kaikesta. Tavoitteenihan oli pudottaa se 50kg, mutta nyt en enään tiedäkkään siitä.. Toki saisin tämän tavoitteen tehtyä ja vielä "aikarajoissa", mutta kannattaako se kuitenkaan? Jeritan kanssa jutellessa vahvistui yhä enemmän se tunne, että ei sillä vaakalukemalla ole enää mitään merkitystä! Nyt voin olla jo tyytyväinen tuloksiini. Vaikka en olekkaan kova painolukeman kyttääjä niin on siitä tullut joku tietty merkki: sitten kun painan tän ja tän verran olen hyvä.

Tavoitteenahan mulla on näyttää hyvältä/tietynlaiselta. Turha kieltää edelleenkään. Ja en vihaa itseäni nytkään enkä myöskään tavoittele mitään kisakuntoa. Enkä ole ruma nytkään enkä "vaadi" muiltakaan tiettyä ulkonäköä. (Pakko aina selitellä, kun joku aina tarttuu johonkin..) Vaan haluan suht lihaksikkaan kropan kera sopivan rasvamäärän. Jeritakin painotti sitä, että eikö kehonkoostumuksella ole tässä vaiheessa enemmän väliä kuin painolla? Ja kai se näin menee. Nyt en siis tiedä heitänkö oman painotavoitteni hiiteen ja lähdenkin suoraan muokkaamaan kropasta sellaista kuin haluan, ulkonäöllisesti.

Ja ei, en voi vetää pikakuurilla painolukemaa sinne tavoitteeseen ja sitten aloittaa lihasten kasvatusta. Sillä pikakuurilla menetän kuitenkin/luultavasti lihaksiani, sitä en halua sillä se on muuten perkuleesti vaikeempaa/hitaampaa kasvattaa lihasta kuin polttaa rasvaa! Teenkö tästä taas hankalaa itselleni?

Niinkuin sanoin, oman tulevaisuuden suhteen olen hieman hukassa. Mutta kyllä tämä tästä. Ja arvostan todella paljon sitä, että Jerita auttaa mua eteenpäin.

Jos nyt puhutaan yleisesti siitä mitä viikonlopusta jäi käteen ja unohdetaan mun omat asiat.

Ravinto:

Ravinnostahan me puhuttiin koko ajan ja käytiin läpi sitä kuinka buffetistakin voi koostaa itselleen hyvän annoksen. Pakko tähän väliin heittää buffeteista se, että onneksi ei tule usein käytyä. Ei siellä syöminen meinaa pysyä hallinnassa. Tai en tiedä onko mulla sisimmässä vielä tämä "syödään kaikki" ajatus. No sentään en jälkiruokiin koskenut. Juuri oli joku koe/tutkimus siitä kuinka ihmiset syö buffetissa aivan liikaa. Perusmäärä oli laskettu noin 400-500g, ja ihmiset söi jopa kaksin kertaisen määrän plus varmasti jälkkärin. Ajatuksilla "Koko rahan edestä" "Kerrankos sitä" ja "Jos mä nyt tän kerran" huijataan täysin itseämme. Okei jos se nyt oikeesti on tosi harvoin niin okei, mutta päivittäisenä tai lähes päivittäisenä tapana buffet voi kyllä tuoda hankalia tilanteita ja itsensä huijaamista.

Ihana buffet <3 Mutta kyllä sielläkin voi twhdä hyviä valintoja, uskon, että missä vaan voi. 

Nyt taas karkasi. Mutta ravinnosta siis muistaa sen, että joskus on ihan ok syödä "miten sattuu". Mutta tärkeää siinä on kuitenkin se, että ihminen tarvitsee niin proteiinia, hiilihydraattia kuin rasvaakin. Omista lähtökohdista ja tavoitteista muokaten määrät. Olen ollut huolissani meidän suolan käytöstä kotona, mutta nyt uskallan jatkaa samalla linjalla eli linjalla, joka menee yli suositusten.

Mulle on tullut tässä jotenkin tosi tärkeeksi se, että kroppa toimii ja kohtelen sitä oikein. Niimpä oli mielenkiintoista kuunneltavaa se kuinka oikeasti säännöllisyys sekä se, että syödään samaa ruokaa/samoilla makroilla samoihin aikoihin vaikuttaa elimistöön. Ja onhan se ihan järkevää ja ymmärrettävää. Kun elimistö saa saman määrän energiaa tasaisesti käyttöön se toimii parhaiten. Jos sinne taas heittää millon mitäkin niin eihän se voi toimia kunnolla. Toki en nyt sano, että joka päivän pitää näyttää samalle, mutta ei näinkään:

Maanantaina ja tiistaina söin viisi kertaa ja tosi hyvin/terveellisesti, keskiviikkona ruokailu vähän unohtu, torstaina söin vain illalla kauhean kasan ja viikonloppuna meni epäsäännöllisen säännöllisesti herkkuja. Kyllähän jokainen varmaan ymmärtää, että ei tää hyvältä kuulosta. Eikä kuulosta hyvältä vaikka otetaan ne herkut pois. Ei tarvii syödä siis tunnin välein vaan kunhan päivät vähän muistuttaisi toisiaan ja näin mä yritän tehdä.

Ja nyt yritän myös oikeasti keskittyä siihen, että hiilaria tulee herätessä sekä treenin ympärillä niin homma pelaa parhaiten. Tosin mulla ei ole ollut kauheasti ongelmia syömisen kanssa sinänsä.



Treenit:

Monipuolisuus, tekniikka ja tuntuma. Tässä avainsanat. Eevsku painotti paljon sitä, että ei aina kannata tehdä sitä mitä ensimmäisenä tulee mieleen vaan kannattaa kokeilla uutta ja tehdä monipuolisesti asioita. Toki jos lihasmassankasvu on esim sun tavoite, niin painota salia, mutta muista tehdä muutakin. Täytyy siis itsekkin miettiä lisää sitä miten ne viikon liikunnat koostaa niin nyt kuin jatkossakin. Hyvä pointti oli myös se, että kannattaa tehdä sitä mikä tuntuu ikävimmältä sillä siitä usein hyötyä. Ja tää ei nyt tarkoita sitä, että jos vihaat luistelua sun on pakko luistella. Vaan esim. Jukalla jää täysin venyttelyt/liikkuvuus asiat unholaan, koska niitä ei muka tarvitse tehdä, niin hänen kuuluisi juuri panostaa niihin. Ja mun taas pitää panostaa siihen, että annan itsestäni kaiken enkä luovuta. Monipuolisuutta siis kehiin sekä kehosta on pidettävä huolta myös kehonhuollon avulla.

Kehonhuoltoa. Voi kun Eevsku ois kerta viikkoon vetämässä tän meille..

Jeritan ja Tomin kanssa käytiin paljon läpi tekniikoita ja niinkuin aikaisemmassakin postauksessa sanoin, musta tuntui, että olen tehnyt kaiken aika väärin. Mutta ei se nyt ihan niin ole, mutta opin tekemään paremmin. Eniten huomioi jatkossa juuri sitä tekniikkaa, jotta se liike tuntuu juuri siellä missä kuuluukin. Vaikka me käytiin läpi vaan tekniikoita eli ei treenattutreenattu niin se tuntuma oli ehkä parempi kuin yhdessäkään oikeassa treenissä. Esim. takaolkapäitä tehdessä huomasi juuri sen miten itse olisi tehnyt ja kuinka pieleen se olisi silloin mennyt. Ja kun mulla on selän kanssa ongelmia niin nyt opin ottamaan sen huomioon. Jerita näytti aivan uusia tekniikoita maastavetoon joita aion tänään niin kokeilla. Ja nyt muistan sen, että ei painoilla ole niin väliä vaan sillä, että saa sen tuntuman kun tekniikka pelaa.

Täytyy muistaa myös jatkossa se, että on paljon parempi mennä salille/ulos ja tehdä 20min täysillä kuin tehdä 75min ihan hölläten. Mulla on usein se ongelma, että meen salille, mutta en anna kaikkeani siellä ja luulen käytetyn ajan jotenkin parantavan sitä. Vaikka ei se salilla hengailu ja pieni pilipalitreeni auta saavuttamaan tavoitteita. Joten nyt mieluummin ajallisesti vähemmän, mutta laadullisesti enemmän!

Tosin muistakaa, kaikki liikunta on tietysti hyväksi, mutta jos sulla on suurempia tavoitteita niin kyllä välillä pitää miettiä "teenkö nyt kaikkeni niiden eteen?"

Nyt ajatukseni viikonlopun opeista loppui siihen. Olen väsynyt. Mutta niitä tulee varmasti mieleen tilanteen sattuessa kohdalle.

Päälimmäisenä kuitenkin ajatus siitä, että tää on kokonaisvaltaista hommaa ja kaikki liittyy kaikkeen. Sulla täytyy olla kunnossa ravinto, liikunta ja lepo. Ja kaikkien näidenkin tarvitsee olla monipuolista. Mutta mähän selviän, meen kohti omia tavoitteita ja teen tästä oikeasti elämäntavan koko elämäksi! Ainiin, mulla oli ne tavoitteet vielä vähän hukassa.. No kyllä nekin selviää. Oli tilanne mikä vaan niin koskaan ei saa luopua siitä yleisen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpidosta. Se on meille kaikille tärkeää lähtökohdista ja tavoitteista riippumatta.



Panostakaa itseenne ja täten elämäänne. Uskokaa itseenne. Älkää vaan toivoko vaan toimikaa. Oikealla asenteella eteenpäin. Elämästä voi tulla tosi mahtavaa.


- krista