Mutta kun herkututtaa!

Mukavaa uutta viikkoa ihmiset! :) 

Tiedätkö sen tunteen, kun tekee mieli herkkuja? Kun himot on liian korkeella? Kun mielesi halajaa makeaa? Se tunne, kun niistä on niin vaikea pysyä erossa?

Mä tiedän. Tai tiesin. Olin sokeriaddikti, mutta nyt toipumassa siitä. Ja se on ihan oikea juttu ja oikea ongelma. Kuuluuko sullakin herkut useimpiin tai jopa jokaiseen päivään? Jos edes kuvittelet olevasi ilman niitä nin tuntuuko sekin jo kamalalle? Oletko kokeillut olla ilman herkkuja muutaman päivän, mutta niiden aikana himot ovat vain yltyneet ja olet ehkä kärsinyt jostain fyysisestä ongelmasta kuten pääkivusta?

Huonoja uutisia. Sinäkin luultavasti olet sokeriaddikti.

Minulta usein kysytään miten siitä pääsee eroon? Sehän kun ei ole todellakaan tervettä. Vastaus on yksinkertainen: Ole ilman sokeria!

Joillakin tämä tarkoittaa sitä, että karsitaan pois suurimmat sokerinlähteet kuten valkoinen sokeri kaapista eikä syödä enään jukurttia, muroja, karkkia, pullaa, keksejä, kakkuja eikä juoda sokerillisia juomia. Jotkut taas tarvitsevat täydellisen sokerivieroituksen joka lukee pois kaikkien edellä mainittujen lisäksi kaiken missä on sokeria. Ja niitä on oikeasti yllättävän monessa asiassa! Jotkut poistavat ruokavaliostaan siis mm. ketsupin ja jopa marjat ja hedelmät.

Minä itse yritän päästä eroon sokerihimoistani ensimmäisellä tavalla. Tähän mennessä sokerivieroitukseni on onnistunut ja huomaan ajatuksissanikin eroja. En enään himoitse herkkuja oikeasti kuin ehkä kerran kaksi kuussa ja silloinkin riittäisi pala kakkua eikä tarvitsisi ottaa sitä kokonaan yksin. Minä karsin pois ruokavaliostani vuodeksi erilaisia sokerillisia herkkuja/sokeripommeja ja rehellisesti voin sanoa, että erossa on niistä pysytty mistä itselleni lupasin.

Jukka osti yhtenä päivänä irtonameja. Turha kieltää ettenkö olisi halunnut maistaa, mutta hei mä pärjään myös hyvin ilman!

Joka paikassahan niitä on tarjolla: koulussa, kaupassa, vanhemmilla, tapahtumissa, juhlissa ja jopa meillä kotona jos mies on itselleen ostanut. Olen tänä vuonna leiponutkin mm. täytekakun, mutta muut sen söivät.

Jos sinusta tuntuu, että herkkuhimot eivät ole enään pieniä ja herkkujen syönti on mennyt aivan yli niin suosittelen kokeilemaan sitä, että jätät niitä pois. Kokeile vaikka kuukausi, ettet syö niitä juttuja mitä sinulla menee eniten. Huomaat varmasti eron ja kroppa sekä oma mielesi kiittää. Alku voi olla hankalaa, mutta siihen tottuu 1-3 viikossa ja mitkä fiilikset!

Toinen asia minkä haluan sanoa herkuista ja vähän myös viitaten alkoholiin tulee seuraavaksi.

Tässä kommentti jonka vähän aikaa sitten lisäsin erääseen facebookin ryhmään jossa keskusteltiin aiheesta:

"Mua rehellisesti ärsyttää se kun ruoasta etenkin siis herkuista ja alkoholista on tehty yksi isoimmista asioista mitkä tekee elämästä ihanaa, nautinnollista ja mahtavaa! Just :D mä en oo tänä vuonna syönyt yhtäkään kakkupalaa, muffinssia en edes irtonamua enkä ole käyttänyt alkoholia ja oon nauttinut mun elämästä enemmän kuin koskaan :) ja luovunhan mä tietyistä herkuista ja alkoholista jos en niitä käytä, mutta saan jotain parempaa vastineeksi. Ensi vuonna mulla tulee taas herkut mukaan, mutta hyvin pienissä määrin. Mutta tätä kuulee aina! Jos ei syö juhlissa niin "miksi kituutat itseäsi? Miksi pitää elää noin tiukasti? Onko toi nyt kivaa?" No ei mulla ole valittamista :) ja etenkin nyt kun en itse ole yhtäkään tietynlaista herkkua syönyt niin kaikki luulee, että mun elämässä ei ole nautintoa! No niinkuin sanoin nautin enemmän kuin koskaan :) Herkut ja alkoholi toki kuuluu kohtuudella elämään jos haluaa ja tuo sitä pientä iloa tiettyihin hetkiin, mutta pitäisi päästä eroon siitä, että ne olisi jotenkin perusedellytys sille, että nauttii elämästä!"


No siinäpä se ajatus kai tuli. Miksi nykyään herkut/epäterveellinen ruoka/alkoholi on semmoisia asioita, että heti kun niitä saa on elämä ihanaa ja nautinnollista? Ilman niitä elämä on tylsää, ikävää, tiukkaa. Ja ei,en väitä ettenkö niistä nauttisi, mutta ei ne nyt niin suuri asia ole! Mun elämä on ollut tänä vuonna mahtavaa vaikka en olekkaan juhlien kakkua maistellut, lauantaisin saanut irtokarkkeja tai juhannuksena rentoutunut alkoholin voimalla. Enkä koe, että olen luopunut mistään. Niinkuin sanoin olen saanut paljon hyvää tilalle.

Herkuista haluan sanoa vielä sen, että ne eivät ole myöskään lohtu eikä palkinto! Mäkin kuuluin ennen niihin ketkä söivät herkkuja parantaaksen huonon päivän tai ostivat jotain hyvää sillä oli ollut niin upea päivä. No siinähän sitten syö herkkuja koko ajan.

Palkinnoksi tai lohduksi pitäisi kyllä keksiä jotain muuta. Ainakin joskus.

Täytekakkuja on leivottu, mutta muut syövät

Eivätkä juhlat tai lomat ole syy pistää ranttaliksi. Jos ne olisivat niin sitähän myös herkuttelisi koko ajan, Toki joskus voi herkutella ja juhlissa voi joskus maistella vähän ja joskus vähän enemmän, mutta ei niin, että sanoo jokaisessa juhlassa (etenkin siis kesällä kun niitä monilla on joka toinen päivä) "Kyllähän mä tänään vähän, kun on kerta tarjolla" tai "Eikai sitä voi olla ottamatta, kun kerran ihanaa kesäpäivää vietetään". Herkkuja ei siis aina ole pakko ottaa kun niitä on saatavilla eikä niitä ole pakko syödä aina kun tekee mieli. Jos olet erimieltä niin mietippä uudestaan oletko sokeriaddikti?

No jokainen toki tekee ihan omat valinnat ja sitten kärsii tai on iloissaan seurauksista. Ja en puhu nyt taaskaan siitä jos kerran kuussa syöt pullaa, joskus lauantaisin nautit irtokarkkeja tai kerran kesässä olet humalassa. Vaan siitä, kun joka viikkoiseen jopa joka päiväiseen elämään tai ajatuksiisi kuuluu herkut ja ne on liian suuressa osassa.

Suklaakakkukin maistuu paljonpaljon paremmalta, kun sitä saa harvoin eikä joka viikko! 

Opetelkaa siis oikeasti se kohtuus sekä se, että ne herkut ei olisi teille palkinto tai lohtu. Keksitte varmasti jotain parempaa. Pohtikaa sitä omaa käytöstä herkkujen suhteen. Olisiko pieni sokerilakko paikallaan?

Tiedän, että nämä asiat oikeasti tuottavat monille ongelmia ja tuskaa. Siksi toin omia ajatuksia esiin ehkä hyvin jyrkästi, mutta toivon, että tämä sai jotain ajatuksia sinuun.

Herkuista ei ole pakko kieltäytyä kokonaan, mutta älä anna niiden hallita elämääsi!

-krista