Kyllä mäkin saan joskus paskaa niskaan

Olen tänään lukenut jostain syystä enemmän muiden blogeja kuin aikaisemmin sekä katsoin myös pari youtubevideota. Niissä kaikissa nousi esiin yksi asia ja mun on nyt vaan pakko kirjoittaa siitä.

Olen pitänyt tätä blogia nyt noin vuoden, joskus aktiivisemmin ja joskus vähän vähemmän. Olen myös tuonut omaa elämäntapamuutostani esille useissa eri somekanavissa ja tuhannet ihmiset ovat varmasti siihen törmänneet. Toki tätä näkyvyyttä lisää myös useammat lehtijutut mitä on tänä vuonna tehty. 

Kerrotaan tähän väliin miksi jaan omia juttujani: 

1. Jos minun kirjoitukset/kuvat/ajatukset/toiminnat mitkä vaan motivoi edes yhtä eteenpäin omissa tavoitteissa ja unelmien jahtaamisessa niin mun työni on tehty. Se on se suurin syy miksi minä pidän blogia ja jaan omia juttuja sekä suostun haastattelupyyntöihin. 

2. Turha kieltää ettenkö halua näkyvyyttä. Mutta kyseessä ei ole se, että haluan naamani joka paikkaan vaan se, että täten ehkä yhä useampi löytää sivustoni (mikä johtaa kohtaan yksi) sekä tulevaisuuden suunnitelmieni kannalta ei haittaa yhtään minun saama näkyvyys jotta voin jatkossakin auttaa muita. 

Mutta nyt asiaan. Monet bloggajaat/youtubettajat ovat puhuneet tästä ja minäkin kerron omat kokemukseni. Nyt on kyse siitä miten epäasiallisesti ilmaistaan oma mielipide sekä oikeasti haukutaan ihmisiä.

Pakko sanoa, että kyllä, itsehän olen elämääni avannut muille ja annan itseni tarjottimella arvosteltavaksi, mutta se ei tarkoita etteikö minua tarvitsisi kohdella niinkuin muitakin ihmisiä.

Mä olen saanut hyvin paljon viestejä/kommentteja liittyen itseeni sekä blogiin. Kyllä, olen toivonut niitä teiltä ja toivon edelleen, mutta jos on jotain negatiivista sanottavaa niin sen voi sanoa asiallisesti. Kritiikki ja kehitystoiveet ovat aina tervetulleita ja nehän vie vain blogiani eteenpäin. Mutta sitten on tällaisia tapauksia...

Keskity heihin ketkä ovat rinnallasi.

Minulle on sanottu monta kertaa esim.facebookissa laihdutusryhmässä jakamissani postauksissa, että olen liian positiivinen eikä kukaan oikeasti voi olla noin onnellinen. Olen myös kuullut siitä kuinka jokainen ihminen jo tietää tarinani eikä siitä kuulemma tarvitse enään missään kirjoittaa. NOBODY CARES!!! Olen myös itserakas,ulkonäkökeskeinen ja tietämätön siitä kuinka vaikeaa on muuttaa elämäntapojaan. Minulle kun kaikki on kuulemma ollut niin helppoa ja yksinkertaista. 

Muutaman kerran olen saanut myös viestiä joissa ihan kirosanojen kera on haukuttu minun toimintaa ja minua. Kuinka edelleen postaan liikaa ja luulen olevani jotain sekä positiivisuuteni on muka vain haavekuvaa siitä mitä haluaisin olla. Olen kuulemma "pinnallinen ja wannabe fitnesstyttö joka saa kaiken helpolla." 

Lisäksi joskus jos olen postannut paljon ryhmiin ja saan paljon kommentteja sekä tykkäyksiä niin jotkut oikeasti kirjoittaa "Ei sun elämä niin hienoa ole. Kattoisit peiliin ja lopettaisit ittes mainostamisen." Ja edelleen olen kuulemma liian positiivinen eikä asiat voi olla oikeasti niin hyvin. 

Näiden takia mietin usein, että mitä helvettiä?! Siis eikö tässä maailmassa saa olla positiivinen? Olen synkistellyt niin paljon elämäni aikana, että se saa riittää.Eikö omista onnistumisista saa iloita ja jakaa niitä muiden kanssa? Lisäksi tuntuu, että monet oikeasti nauttisivat siitä jos kertoisin "Mistä motivaatiota? Kaikki menee nyt alamäkeä, paino noussut 10kg enkä saa itseäni niskasta kiinni." Tämmöiset julkaisut olisi varmasti ok, eikä kukaan sanoisi mitään. Saako ihminen kertoa asioistaan vaan silloin kun menee päinhelvettiä?

Mutta mä vaan oikeasti oon positiivinen! Mulla menee nii hyvin tämän oman elämäntapamuutoksen kanssa, että ei mulla ole ihmeellistä negatiivista sanottavaa. Sekä kaikki postaukset sisältää aina jonkun ajatuksen eikä ole vain "kävin salilla." joten kirjoitan ne aina niin, että joku saisi siitä itselleen jotain.  Lisäksi sanoisin kaikille ketkä luulee minun muutoksen olleen helppoa, että voihan v***u. Te, ette edes tiedä mitä kaikkea olen kokenut eikä sitä voi edes tietää vain kirjoitusteni perusteella. Mä olen saanut painaa aivan hulluna töitä, etenkin pääkopan kanssa jotta olen nyt tässä. Eikä mulle ole suotu sen parempia kortteja kuin muillekkaan, mutta mä sentään teen jotakin enkä vain mieti. 

Monet ovat toki sitten puolustaneet minua näissä ryhmissä joissa saan julkisesti kuraa niskaan. Ja kiitos siitä. Toiset oikeasti näkevät sen työnmäärän mitä olen tehnyt, uskovat positiivisuuteeni ja pitävät sitä hienona asiana sekä ovat kiitollisia julkaisuistani sekä kuvista sillä ne motivoi ja luo uskoa omaan elämään. 

En sitten tiedä miksi ihmiset ovat jotenkin niin ilkeitä? Kommentoivat saatika laittavat viestejä. Toki mielipiteitä on eikä kaikkien tosiaan tarvitse minusta tykätä, mutta jos sinua ei kiinnosta minun jutut niin älä seuraa vaan ohita ja elä omaa elämääsi. Monet ovat sanoneet, että johtuu kateudesta. Ja uskon myös, että joukkoon mahtuu muutamia jotka eivät oikeasti saa itse aikaan niitä tuloksia mitä haluaisi ja sitten minä ärsytän, kun kerron miten hyvin menee. Ja tietyllä tapaa ymmärrän, mutta toisaalta en. Toisen takia on vaikea olla onnellinen?

Mutta aion jatkossakin jatkaa samaa rataa! Olla yhtä positiivinen ja aktiivinen sillä se tuottaa tulosta! Niin moni on saanut minusta jotain omaan projektiin ja elämään ja sehän on vain mahtavaa. Ja lupaan kertoa heti, kun tulee jotain negatiivista asiaa, mutta nyt kaikki on vaan niin hyvin. 

Ja pakko lopettaa nyt positiivisesti joten KIITOS kaikille jotka ovat kannustaneet eteenpäin, seuraavat innolla mun matkaa ja uskovat minuun <3

-krista

Ps. En ajattele itseäni fitnesspimuna. 

Pps. Anteeksi kielenkäyttöni, tämä meni hieman tunteisiin. Mutta tätä on se aitous!