Mitä mulle kuuluu?

Hei taas! 

Ihanaa jos olet vielä kuulolla, vaikka olen itse ollut hiljaa. Täytyy sanoa, että pari viikkoa on ollut aika kiireistä. Koulua, työssäoppimista, treenejä, ruokaa, reissu, toiminnan suunnittelua sekä valmistautumista mahdollisiin pääsykokeisiin. 

Nyt yritän taas tsempata ja kertoa mitäs mulle oikein kuuluu :) Kesälomaa odotellessa! 

Oikeastaan mulla menee aika hyvin. Työssäoppiminen on kohta loppu ja oon ainakin omasta mielestäni suoriutunut todella hyvin! Olen siis opiskelemassa koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Tämän harjoittelun olen tehnyt erityislasten parissa sekä iltapäiväkerhossa alakoululla. Vaikka haasteita onkin niin kaikki sujuu hyvin! Olen suunnitellut lapsille mukavaa toimintaa sekä ohjannut ehkä jopa opettanut oppilaille jotakin. Kyllä lasten kanssa toimiminen on niin mun juttu! Ja lapsetkin jopa tykkäävät minusta :D 

27.5 olisi valmistuminen ja näillä näkymin minäkin saan helposti paperit käteen. Ensimmäinen ammatti ja ihan hyvä sellainen :)

Noin sata sivua luettavaa. Aika vähän, mutta silti tarpeeksi :D

Tosiaan hain myös kouluun tässä kevään yhteishaussa. Ajattelin etten mainitse mitään, koska hävettää jos en pääse opiskelemaan. Mutta kuitenkin hain siis Sosionomi -koulutukseen eri paikkakunnille. Nyt vaan toivotaan, että pääsen sisään ja musta tulee muutaman vuoden päästä lastentarhaopettaja. Se ois vaan niin mun unelma. Löysin vähän aikaa sitten vanhan ystäväkirjan johon olin kirjoittanut

Isona minusta tulee: Lastentarhatäti. 

Ja vieläkin 14 vuoden jälkeen haluan sitä. 

Ensi tiistaina on esivalintakoe sosiaali- ja terveysalalle ja heistä/meistä parhaimmat pääsevät pääsykokeisiin ja sieltä koulunpenkille. Tiistaina siis on suuri päivä ja siihen on nyt luettu sekä valmistauduttu henkisesti. Uskon silti, että koulunkäynninohjaajankoulutus sekä intohimo tätä työtä kohtaan on mulle suuri plussa. Toivotaan siis parasta. 

Mä niin rakastan tätä takkia! Keväinen ja niin erilainen mitä yleensä :)

No se siitä opiskelusta! 

Viime viikonloppuna kävin tapaamassa taas läheisiä ihmisiä ja äiti vei minut shoppailemaan! Se vähän ehkä riistäytyi käsistä, mutta ainakin nyt mulla on hienoja uusia vaatteita ja asusteita. Kesää kohti ja haluan näyttää hyvälle! Pois vanhat takit sekä musta väri. 

Laihdutusprojektin yksi suurimmista plussista on ollut se tyytyväisyyden löytäminen. "Hei mähän oon upea! Jopa yhtä upea kuin tuo toinenkin. Eikä mun tarvitse peitellä sitä. Mä näytän tälle ja olen tyytyväinen. Olen kaunis." Tällainen fiilis mulla on mun uudessa takissa. Se ei ole miesten, eikä musta eikä kokoa 50 vaan L(noin 42). Mietin kehtaanko ostaa sitä. Voinko minä muka käyttää jotain nättiä ja hyvin erilaista mitä ennen on ollut? No just tuon tyylisen takin olen halunnut jo pitkään ja vihdoin löytyi. Pakko oli ostaa.

Joku kuitenkin kaipaa: 2 kananmunaa, 250 rahkaa ja itse laitoin vielä proteiini pancakemixiä 1,5dl.

On sitä syötykkin! Hyvin ja just sitä mitä saakin eli en ole vieläkään lipsunut :D Neljä kuukautta nyt oltu aika tiukalla ruokavaliolla (siis vanhaan minuun nähden ei mihinkään fitnesspimujen diettiin) ja hyvin sujuu. Paino laskee ja en kärsi hirveistä himoista irtokarkkeja tai hampurilaisia kohtaan. Joskus tosin niitäkin ja silloin pitää vähän kokkailla jotain erilasta. Kuten proteiinipannaria tai näitä proteiinilettuja. Namm! 

Jos ei meinaa huvittaa polkea kauaa niin puhelimesta Netflix auki ja menoks! Itse katsoin Vampyyripäiväkirjoja samalla :D

Fillari on ollut aika kovassa käytössä edellisillä viikoilla sekä pyörällä on menty myös salilla ja eräänä päivänä juoksin jopa hetken juoksumatolla! Treenit alkaa kulkea koko ajan paremmin, mutta silti tiedän et sitä voimaa, asennetta ja energiaa ois vielä vaikka mihin. No kyllä se tästä :) Tämä viikko on menty/mennään aika vähillä treeneillä, koska pakko pyhittää enemmän aikaa koululle ja sen tulevaisuudelle. Ensi viikolla taas eteenpäin, muutama viikko vielä kesään joten hetken kerkee vielä kiriä kiinni :D 

Aina on otettava saliselfie! No ei aina, mutta usein :D Ihan kiva ilmestys sieltä peilistä näkyy :) 

Alla kuva joka on pyörinyt kovasti mielessä. Oon taas panostanut salaisesti siihen päänsisäiseen työhön. Mitä mä haluan? Haluanko käydä salilla? Onko se pakkopullaa? Onko ruokavalio sitä mitä haluan? Vai onko se täyttä kuraa? 

No kuvan mukaan keskityn enemmän siihen mitä haluan tulevaisuudessa enkä mitä haluan juuri siinä hetkessä. Jos toimisin juuri sen hetken mukaan niin äkkiä jäisi treenejä välistä, ostelisin irtokarkkeja ja leipoisin juustokakkuja. Mutta mä haluan kuitenkin enemmän sitä minkälaiseks mä kuvittelen pään sisällä itseni tulevaisuudessa! 

Niimpä en jätä treenejä välistä enkä viikonloppuisin salli sitä herkkupäivää. Ne ajaa mua kuitenkin kauemmaksi tavoitteesta ja siitä mitä haluan. Yritän nyt asennoitua lisää niin, että kun täysillä vedän niin saavutan enemmän ja nopeammin. Sitten ensi vuonna ajattelin vähän höllätä. Tää vuos mennään kuitenkin vielä täysiä ja karistetaan vielä loput kilot pois! Ja ennekuin joku luulee, että kidutan itseäni olemalla herkuttelematta, käymällä salilla tai syömällä tietynlaisesti niin ei, se ei ole niin. Toki tekisi mieli silloin tällöin toimia erilailla. Mutta mä olen kuitenkin tottunut tähän. Tää on elämäntapa ei dieetti. En kokkaa pahaa ruokaa ja herkkuja saan terveellisemmistä lähteistä. Liikuntakin muuttuu koko ajan mukavemmaksi ja tätäkin kirjoittaessa minun tekisi mieli olla salilla :)

Katselen usein muiden onnistumiskuvia sekä hyvässä kunnossa olevien naisten kuvia. Näyttää juuri sellaiselta minkälainen minäkin haluan olla. "Mäkin haluan näyttää tuolle. Oispa mullakin tollanen kroppa." Jos hekin ovat onnistuneet niin myös minä! Tulevaisuudessa vähemmän muiden katsomista ja keskitytään itseen. Kyllä mäkin joskus saavutan sen. Se ei tapahdu heti eikä varmasti edes tänä vuonna, mutta joskus. Ja mitä pidemmälle sitä venytän niin sitä myöhempään sen tavoitan. 

Joten nyt katse kirkkaana kohti tulevaisuuden minää! Terveelliset elämäntavat on aika hallussa, mutta tietynlainen tyytyväisyys sekä onnistumisen tunne tarvitsee lisäbuustia. Muutaman vuoden päästä tilanne on varmasti ihan toinen. 

Usein pitää pohtia: Mieliteot vai haaveet?

Pohtikaa tekin välillä asioita. Mitä haluatte? Keskitytkö itseesi vai katseletko vaan muita? Voisitko keskittää energiasi johonkin muuhun? 

Ihanaa viikonloppua ja hyvää vappua! 

- Krista