sunnuntai 27. syyskuuta 2015

"Syötsä oikeesti tommosta paskaa?"

Tollaisen kommentin sain eilen, kun laitoin laihduttajien fb-ryhmässä kuvan mun hampurilaisesta. Hän kertoi, että ei oo vuosiin syönyt minkäänlaisia hamppareita ja alkoi paasaamaan tosissaan niiden terveysvaikutuksista mulle yksityisviestillä. Miten joku jaksaa? :D ensinnäkin en ymmärrä miten joku ottaa niin tosissaan tän homman, kun hän ei kuulemma koskaan mitään herkkuja syö.. Ja lisäks en myöskään käy joka viikko hampurilaisella eli sallittakoon eilisen retkahdus :)


Tällästä herkkua kävin eilen syömässä! 

Perjantaina lähdin takas kotikonnuille moikkaamaan tuttuja. Oli niin ihanaa nähdä ihmisiä! Lisäks tuli vähän herkuteltua sekä juotua muutama lonkero. Eilen käytiin vielä vetämässä kunnon hampparit eli ei ees mitään hesemättöö :) 

Nyt näin aiheeseen liittyen oli ihanaa syödä herkkuja! Oon tullut siihen tulokseen, että en enää jaksa koko ajan miettiä mitä suuhun laitan. Arkena kotona syödään terveellisesti, mutta esim toi hamppari ateria ei kaduta yhtään :D en todellakaan voi elää koko elämää ilman herkkuja! Välillä siis sallin itselleni kiellettyä hedelmää. Muutenkin koko viikonlopun eläminen ilman mitään kieltoja oli todella rentoa ja hyvää vaihtelua. Musta ei tuu koskaan sellaista joka syö vaan terveellisesti eikä koskaan retkahda. Kuka siihen ees pystyy niinkuin oikeesti että haluaa? Veikkaan, että tämä yksityisviestienkin laittaja kaipaa joskus hampurilaisia, ei vaan kehtaa myöntää. Oishan se hienoa sanoa, että syö aina vaan terveellisesti. Ainakin noissa laihdutuspiireissä arvostetaan kovasti heitä, jotka pystyvät kieltämään itseltään onnistuneesti kaiken epäterveellisen. Nä ainakin arvostan heitä, jotka pystyvät tekemään ees jonkunlaisen muutoksen parempaan. 

Joskus miettii sitä, että ois kiva palata vanhaan. Ei tarvis miettiä mitä suuhun laittaa, saa aina hyvää ruokaa ja ei tarvis murehtia vaa'an lukemaa. Vois vaan oikeesti elää niinkuin haluaa. Mutta sitten taas en vois koskaan enään elää niin. En jaksais joka päivä syödä tosi rasvasta ja raskasta ruokaa. En haluis katsoa sitä, kun vaa'an lukema ja verenpaine sekä kolesteroli arvot nousee. En haluaisi jatkuvasti ostaa uusia housuja, kun vanhat ei enään mahu päälle. Mieluummin ostan niitä nyt sen takia, että vanhat tippuu päältä. Vaikka ruoka onkin yksi maailman parhaimpia asioita, täytyy pysyä kohtuudessa :) 

Annan itselleni anteeksi viikonlopun "läskeilyt" :D Olen silti jo onnistuja ja näytänkin jo aika perkuleen hyvältä! 



Olkaahan itsellenne armollisia ja jos tekee mieli herkkuja niin voi sitä välillä vähän herkutella ;) 

7 kommenttia:

  1. Oon sun kanssa samaa mieltä, että herkkuja kohtuullisesti eikä mitään täydellistä lakkoa. Mä oon päättäny niin et kerran kuukaudessa saan syödä kebuu/hampurilaista yms.. Mut ettei menis taas siihen et joka viikko. :D Tosin oon huomannu mun ruokaremontin aikana että ei tee ees mieli niitä. Yleensä jos syödään ulkona niin otan jonkun ruokaisan salaatin, mut kyl hamppariakin pitää joskus syödä. :) Ja toihan on ihan "huipputerveellistä" verrattuna hesen hamppareihin. :D

    Sulla on kiva blogi, tosi kiva lukea!

    Äläkä välitä niistä typeristä fb- kommenteista. Siellä on semmosiakin laihduttajia, joilla ei oo hajuukaan terveellisestä/rennosta laihdutuksesta/painonpudotuksesta. :)

    http://www.pirstoutunutpolvi.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että tykkäät mun blogista! :) mulla taas tekee mieli paljonkin kaikkia herkkuja, mutta koitan pysyä kohtuudessa eli silloin tällöin. Ja joo oon huomannut, että monet ottaa vähän liian tosissaan tän homman tai tekee ihan outoja päätöksiä, mutta tehköön he mitä haluaa ja mä teen mitä mä haluan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans koitan vedellä arkena tiukasti niin viikonloppuna voi sit olla vähä rennommin :) et ei haittaa vaik pari suklaapalaa vklna menis tms. Semmonen ns. kultainen keskitie sopii mulle.

      Ne kilot palaa niin varmana takas, jos vaan pikadieettailee. Mut onneks me ei tehdä niin :D

      Poista
  3. Hei Krista :) sun blogi on ihanan energinen ja valovoimainen. sun kirjotuksista näkee että sulla on itselläsi hyvä olla :) joku kommentoi jotain tyhmää jossain ryhmässä - älä siitä välitä. aina on ihmisiä, joilla on mileipiteitä. aina on myös niitä, jotka ei osaa kuin nillittää. niitä, jotka ei ole ymmärtäneet että jos ei ole muuta kuin negatiivista sanottavaa, voi pitää mölyt mahassaan. aina on niitä, joiden mielestä teet kaiken päin honkia -riippumatta siitä, mitä teet ja mitä he tietävät sun tekemisistä. sellaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. tärkeintä on että ihminen itse tietää, mitä tekee ja miksi tekee. lopulta ihminen on tilivelvollinen vain itselleen. siksi tulisikin pyrkiä siihen että voisi olla itselleen rehellinen, valintoihinsa tyytyväinen ja elämässään onnellinen. näin mä ajattelen :) jatka rohkeasti omalla tielläsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos palautteesta :) ja olet aivan oikeassa! Ei mun tarvitse selittää tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kenellekkään. Hyvää jatkoa sullekkin! :)

      Poista
  4. Hei Krista! Ensiksi, olet idolini. Olen kamppailut painoni kanssa teini-iästä saakka ja nyt 24-vuotiaana vieläkin olen ylipainoinen. Mutta asenne tosin muuttunut pikkuhiljaa painoani kohtaa, vaikka silti pyrin saamaan suurimman ylimääräisen pois.
    Kävin läpi masennusta ja itsetuhoisuutta ja sain aina haukkuja. Rupesin lintsaamaan koulusta jne. Nyt kukaan ei enää kommentoi painoani (paitsi ehkä vanhempani) ja voin hyvin parisuhteessa. Painokin on alkanut pikku hiljaa tippumaan.
    Pidän siitä asenteesta, että ei tarvitse aina kaikesta hyvästä kieltäytyä. Me elämme täällä vain kerran, niin miksi ei sitten voisi nauttia siitä hyvällä omallatunnolla.
    Alan seuraamaan blogiasi ja yritän saada motivaatiota ja inspiraatiota painon pudotuksessa. Olen itse 170cm/84kg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän tuli ihan hymy huulille :) kiva saada näin ihania kommentteja! Ja on hienoa, että olet saanut omaa asennettasi paremmaksi. Mulla vähän samantyylinen tausta, masennusta ja haukkuja. Laihtumisen myötä se asenne itseän kohtaan on parantunut ja mä en enää kuule haukkuja vaikka enhän tiedä mitä ihmiset mun selän takana puhuu. Ja mä en itse ole aina muistanut sitä, että elämästä pitää nauttia. Jossain kohti meni vähän liian lujaa, onneksi kelkka on kääntynyt. Ruoka ei saa tietenkään olla se suurin nautinto :D kiva kuitenkin, että olet alkanut ottaa itseäsi niskasta kiinni. Minusta sä olet kuitenkin aika hyvän kokoinen, tai minä olisin tyytyväinen jos olisin sinun kokoinen :) toivottavasti saat mun blogista jotain irti! Ja facessahan on mun sivusto Better Life Choices jossa vielä pienempiä postauksia mitä ei tänne tule :)

      Poista