Kauneutta ja hyvinvointia tyttöjen kesken

Viime viikon tiistaina Kouvolan Ohjaamossa järjestettiin tyttöjen ilta. Rasisminvastaista viikkoa mukaillen ilta oli kansainvälinen tapahtuma kaikille 16-29 vuotiaille naisille. 

Koska minä olen Ohjaamossa harjoittelussa, pääsin myös mukaan suunnittelu porukkaan ja osaksi iltaa. Itsellä vastuut oli yhteistyöasioissa sekä tarjottavien tekemisessä.

Illan tarkoitus oli siis tarjota ilmaiseksi muutaman tunnin ajaksi naisille hyvinvointiin ja kauneuteen liittyvää tekemistä. Jotain sellaista josta voisimme yhdessä nauttia, rennosti ilman tarkkaa aikataulua. 

Mun mielestä tähän tavoitteeseen päästiin ja ilta oli oikein onnistunut!

Illassamme oli mukana myös yhteistyökumppaneita joille vielä kerran suuri kiitos. Ilman teitä iltamme ei olisi ollut onnistunut. (Kiinnostuneille yhteystietoja alhaalla)

Tähän tapahtumaan sai siis vapaasti tulla kun itselle sopi. Aika moni kuitenkin oli mukana koko illan! Saatavilla oli terveellistä suupalaa, korujen tekoa, kynsien laittoa ja käsihierontaa, kosmetiikkaan, ihoon ja hiuksiin liittyviä vinkkejä sekä mindfullnessia videoharjoitusten muodossa.

Saimme illasta positiivista palautetta ja toivottiin myös uusintaa! Kiitos myös kaikille kävijöille.

Loppuun vielä kuvia illasta, sillä kuvathan kertoo enemmän kuin sanat.

Tässä vielä hyvä muistutus kaikille jatkoon: 

Kiitos vielä kaikille ja reseptejä tulee myöhemmin!

- Krista



Delight Finland, terveelliset proteiinipatukat:
 http://www.feeldelighted.com/fi/


Unelma Itsestä valmennukset ja tuotteet (Hyvinvointi, elämänmuutos, unelmat):
 http://tuulikaunisluonto.fi/

Suvi Hakasalo, ripsienpidennykset:
(Kouvola+kotikäynnit Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pääkaupunkiseutu)
https://m.facebook.com/tmisuvihakasalo/

Taito-shop, korut:
 http://www.taitoshop.fi/Etusivu

Monikulttuurikeskus Saaga:
https://monikulttuurikeskussaaga.wordpress.com/yhteystiedot/

Kouvolan seudun ammattiopisto:
https://www.ksao.fi/

Nuorten Kouvola, Ohjaamo Kouvola:
 https://www.nuortenkouvola.fi/index/ohjaamo.html

Kun toinen toimii väärin niin minä myös!

Alkuun sanon, että en halua yleistää vaikka siltä kuulostaakin. Jos ei tunnu sinun toiminnalta niin hyvä ja jos taas osui vähän arkaan paikkaan niin älä suutu vaan mieti asioita.

Viime viikkoina minua on ihmetyttänyt eräs asia. Johtuen ehkä siitä, että kiinnitän liikaa huomiota siihen miten toiset ihmiset käyttäytyy, analysoin sitä ja opiskelen muutenkin ihmisten tunteiden hallintaa.

Mutta olen huomannut seikan, joka omalta osaltaan jopa huolestuttaa.

  Nimittäin se, että negatiivisuuteen vastataan negatiivisuudella.

Joku sanoo sulle ilkeästi tai toimii törkeästi niin heti ollaan valmiina sotaan. Ja siis ihan pienemmistäkin asioista, toki isommista mäkin varmaan käyttäydyn itsekkin typerästi.

Olen huomannut, että monesti parisuhteessa käyttäydytään näin. Kun toinen on ilkeä niin perkele sitte oon minäkin! Jos poikaystävä tekee jotakin tyhmää/eitoivottua (ja nyt puhutaan ihan pienistä teoista ei esim pettämisestä) niin tyttöystävä heti vastaa siihen jollakin/joillakin näistä: mykkäkoulu, toisen mollaus, huuto, kiroilu, tavaroiden rikkominen, mökötys. Tai toki sama toimii toistepäin tai vaikka kaverisuhteissa.

 Olen myös huomannut sen kuinka somessa kysellään neuvoja parisuhdeasioihin "kuinka toimia kun mies teki näin ja näin?" Sitten vastaus on, että "anna samalla mitalla takas! Mökötä, anna kuulla kunniansa." ja kyse on siis esim. siitä ettei mies heti pyydettäessä laita pyykkejä kuivumaan tai hän haluaa lähteä kaverin kanssa kaljalle eikä viettää iltaa kotona. 90% lähtis suoraan sotaan, todella harvat kehoittaa rauhoittumaan ja keskustelemaan asioista. Parempi on heittää pyykit roskiin, pleikkari alas parvekkeelta tai haukkua toista kusipääksi.

Tai muutenkin jos joku sanoo sulle ilkeästi tai huomauttaa jostain niin miksi pitää heti vastata siihen tyyliin, että siitä varmasti tulee riitaa ja/tai pahamieli? Ja etenkin jos sen tiedostaa, että kun toimin näin tai sanon näin niin toinen varmasti suuttuu.

Toki moni näistäkin keskusteluista joita olen lukenut, tulee sellaisten korkeintaan parikymmpisten suusta eli nuorilta ihmisiltä ja tässä moni ajattelee, että se on ihan normaalia. Mutta silti missä on ne toisia kunnioittavat käytöstavat ja aikuisen välinen keskustelu? Miksi kaikesta täytyy heti huutaa tai mököttää? 

Varmaankin sitä oman käytöksen pohtimista olisi hyvä harjoittaa myös näiden tilanteiden kaikkien osapuolien kesken. Inhottava käytös ja rumat sanat ei kuitenkaan ole keneltäkään hyväksyttävää. 

Mutta jos se oma mies tai nainen käy hermoon, niin miksi siitä asiasta ei voi keskustella niin kuin aikuiset? Negatiivisuudella ei kuitenkaan saa mitään hyvää lopputulosta aikaan. Jos se mies ei nyt heti niitä pyykkejä laita, niin ei varmaan kauheasti auta asiaa jos alat pitämään mykkäkoulua tai huudat sille haukkumasanoja sekä saatanaa perään? Vai viekö se asiaa eteenpäin? Tai jos kadulla joku huutaa sulle jotakin niin onko siihen pakko huutaa takaisin jotain vielä ilkeämpää? Sekö voittaa kuka saa toiselle pahemman mielen?

Mitä jos ensi kerralla hermostuessasi tai suuttuessasi mietit hetken: Mistä mä nyt suutuin? Onko tää nyt ihan sellanen asia josta oikeasti voi suuttua? Miten mä haluaisin, että tää tilanne nyt ratkeaa? Mitä mä voisin tehdä sen eteen? Auttaako se huuto tai mykkäkoulu vai voisinko ottaa ihan aikuisten kesken puheeksi tämän asian kunhan olen rauhoittunut? Tai tuntemattoman kanssa jopa antaa olla ja jatkaa elämää?

Nää pohjautuu toki paljon elettyyn elämään, minkälaista mallia muilta saa, mutta myös siihen miten hallitaan oma itsensä, oma käytös sekä tunteet. Opi tuntemaan itsesi ja tiedosta kaikki tunteet mitä sun elämään kuuluu. Sitten sä voit hallita niitä sekä käytöstäsi.

Loppujen lopuksi tämä ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen asia ja vaatii toisilta ehkä aivan äärettömän paljon harjoittelua. Mutta kannattaa opetella se, että viekö tää negatiivinen käytös tai sanat mua yhtään minnekkään. Oli asia mikä vain niin tuskin. Elämässä kuten ihmissuhteissa pärjää varmasti paljon paremmin positiivisella toisia kunnioittavalla asenteella. Tämmöiset oikeasti turhatkin huutamiset, mykkäkoulut ja toisen haukkumiset voivat tehdä myös vahinkoa, vaikka sitä ei niin tosissaan tarkoittaisikaan. Monihan tekee suutuspäissään vaikka mitä, mutta ei sekään ole syy käyttäytyä huonosti edes hetkellisesti.

Mäkin harjoittelen tätä usein. Ennen huusin ja haukuin aika välittömästi. Nykyään teen sitä todella harvoin. Yritän harjoittaa sitä, etten edes leikillä mollaa suhteen toista osapuolta tai muitakaan ihmisiä. Ja vaikka ärsyttäisi, niin yritän myös olla luomatta kotiin tai minnekkään muualle sellaista negatiivista ilmapiiriä omilla sanoilla tai teoilla edes hetkellisesti.

Joskus kannattaa siis ehkä pysähtyä ja miettiä: miten toimia seuraavaksi?

Olen pahoillani...

Yhteistyössä Unelma Itsestä

Olen pitkään pohtinut suhdetta itseeni. Sitä kuka olen, mitä haluan olla, millaista elämää haluan elää ja millaiseksi haluan tuntea elämäni.

Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelee aika usein. Jo tähän kahteen vuoteen, kun olen ollut "uusi minä" on mahtunut kymmeniä vastauksia.

"Päivä päivältä tunnen oloni kuitenkin paremmaksi. Kokonaisvaltaisesti."

Mä etsin tunnetta. Joka päivä. Niin mielestä kuin sydämestä. Käyn sisäistä puhetta joka päivä itseni kanssa: miltä tämä tuntuu, millainen olo mulla on, mitä mä haluaisin tehdä, en kai meinaa tehdä mitään mitä en oikeasti jaksa/halua, olenhan tehnyt itselleni hyviä valintoja, olenhan tyytyväinen niihin, enhän ota liikaa stressiä... no lista on loputon. Mutta se on hyvä, näin mä saan itsestäni paljon enemmän irti ja teen asiota jotka oikeasti saa mussa aikaan hyvää tunnetta. Sellaista tunnetta, mikä on hyvä nyt sekä tulevaisuudessa.

Haluan kuitenkin saada aikaan pysyviä muutoksia niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikista näistä kysymyksistä eksyin jotenkin siihen, kuinka olen kohdellut itseäni vuosien varrella sekä juuri tälläkin hetkellä. Ajatuksia oli monia, ikäviä totuuksia paljon, itsellensä valehtelua enemmän. Mutta onneksi mukaan mahtuu myös hyviä kokemuksia.

Negatiiviset ajatukset itsensä kohtelusta jäi kuitenkin pariksi päivää mieleen. Haluankin purkaa niitä myös tähän. Vaikka omalta osaltaan tämä olikin haastavaa katsomista peiliin sekä rehellistä puhetta itselleen, niin jotenkin tämä sai auki taas aivan uusia ajatuksia siihen miten aion toimia jatkossa.

"Olen pahoillani siitä, mitä olen aikaisemmin tehnyt. Olen pahoillani, että ruokin kehoani aivan liikaa väärillä tavoilla enkä antanut sille mahdollisuutta nauttia hyvää terveellistä ravintoa, vaan tein kaikesta epäterveellisestä arkipäivää. Olen pahoillani, että huononsin omaa oloani lähes päivittäin sillä, että söin vain pari kertaa päivässä ja muuten ruokin itseäni herkuilla ja alkoholilla. Olen pahoillani, että monista kehoituksista huolimatta jatkoin vain samanlaista syömistä, vaikka jo pienillä muutoksilla moni asia olisi saanut paremman suunnan.

Olen pahoillani, että en antanut keholleni sen kaipaamaa liikettä. Olen pahoillani, että mieleni teki täyden vihasuhteen liikuntaan, vaikka kehoni olisikin pitänyt siitä. Olen pahoillani, että hyötyliikuntakin jäi pois ja kaikki tämä vaikutti negatiivisesti mun terveyteen.

Olen pahoillani myös siitä, että en antanut itselleni tarpeeksi unta vaan annoin itseni valvoa joskus monia päiviä putkeen. Joskus sain unta kaksi tuntia ja joskus 15. Olen pahoillani, että tälläkin tapaa tein itselleni hallaa, kun en ymmärtänyt nukkumisen tärkeyttä.

Olen pahoillani, että nämä valinnat oikeasti huononsivat terveyttäni niin henkisesti kuin fyysisesti ihan todistetusti. Olen pahoillani, että jo niin nuorena olin hukannut sen mitä elämältäni haluan ja sen elämän kipinän. Olen pahoillani, että jo niin nuorena laitoin itseni kokemaan kaikkea ikävää.

Olen pahoillani siitä, että vuosia tein hallaa itselleni monilla tavoin, vaikka olisin itse voinut vaikuttaa asioihin. Toisaalta en ole pahoillani, sillä näihin vaikutti niin moni asia, henkinen oloni, joka ei antanut kovin usein voimia millekkään. Asiat olivat joskus siis hyvin monimutkaisia, mutta olen silti pahoillani, että tajusin nämä vasta nyt ja panostan näihin vasta nyt. 

Tuntuu oikeasti todella pahalta, kun miettii minkälaiseen tilanteeseen aivan itse on itsensä laittanut. Vaikka ympäristö onkin vaikuttanut minuun paljon, mutta silti minulla olisi ollut mahdollisuus myös vaikuttaa asioihin. Onneksi teen niin nyt.

Olen pahoillani myös siitä, että muutoksen myötä olen ollut myös liian ankara itselleni. Olen pahoillani, että jossain vaiheessa laitoin kehoni liikkumaan liikaa, vaikka se ei pitänyt siitä. Olen pahoillani, että olen syönyt ruokaa mikä maistuu mitättömälle, vaan koska se on terveellistä. Olen pahoillani, että olen joskus tehnyt asioita, koska minun muka täytyy tai koska inhoan itseäni. En siis aina muista tehdä asioita rakkaudesta. 

Olen pahoillani, että olen joskus hieman antanut vaakalukeman määrittää sitä kuinka arvokas olen. Olen pahoillani, että se melkein sai minusta otteen ja elin elämää sen kautta. Olen pahoillani, että tein joskus ikäviä asioita sen vaakalukeman takia, vaikka se ei kannattanut.

Olen pahoillani myös sitä, että liian kauan näin itseni arvottomana, rumana, kelpaamattomana. Olen pahoillani, etten uskonut itseeni ja sitä kautta luonut elämästäni itselleni ihanaa. Olen pahoillani, että vasta nyt huomaan oman potentiaalini, tärkeyteni, ainutlaatuisuuteni sekä mahdollisuuteni vaikuttaa ja tehdä elämästä juuri sellaista kuin haluan.

Olen pahoillani, että joskus vain suoritan enkä elä. Olen pahoillani, että joskus vaadin itseltäni aivan liikaa ja otan mallia muista "näin minunkin täytyisi tehdä" ajatuksella. Olen pahoillani, että joskus kadotan itseni ja sen mitä juuri minä haluan olla ja tehdä. Olen pahoillani siitä, että aiemmin en yrittänyt olenkaan ja nykyään taas koitan joskus liikaa pyrkiä "täydellisyyteen".

Olen pahoillani, että joskus se "kultainen keskitie" hukkuu kaiken alle.

Olen pahoillani, että joskus teen asioita mistä en pidä ja otan muilta mallia.

Olen pahoillani, että aikaisemmin tein aivan liikaa huonoja valintoja.

Mutta mä lupaan yrittää.

Kuunnella sitä tunnetta mikä minulla on sisälläni. Tehdä asioita rakkaudesta itseäni kohtaan ja rakentaa elämästä juuri sellaista mikä tekee siitä loistavaa minulle. Minä kuitenkin tiedän sisimmässäni sen mikä minulle on hyvää ja oikein. Lupaan kuunnella itseäni enemmän.

Haluan oppia sen, että tämä elämä on minua varten ja minulla todellakin on mahdollisuus vaikuttaa. Tiettyinä hetkinä haluan oppia armollisuutta itseäni kohtaan ja joskus taas haluan olla kiitollinen tästä kaikesta mikä onkaan muuttunut. "

Joskus aina toivon, että olisimpa tehnyt asioita toisin itseäni kohtaan. Mutta sitten taas ensimmäiset ajatukset eletystä elämästäni ei ole suru ja katkeruus vaan ilo ja hauskuus. Menneisyys on kuitenkin tuonut minut siihen missä olen nyt. Ja tätä en suostuisi vaihtamaan pois mistään hinnasta. Ymmärrän menneisyyden valintani ja en syytä itseäni mistään. Enkä enää elä menneessä enkä toivo, että olisipa asiat olleet toisin. Sillä olen niin onnellinen tällä hetkellä. 

Kiitos Unelma Itsestä näistä oivalluksista.

Tämän avulla olen saanut taas ajatuksiani kasaan ja elämää eteenpäin.

Ymmärtäen menneisyyttä, arvostaen tätä hetkeä, unelmoiden tulevaisuudesta.

"Mutta joskus menneisyyden ottaminen hallintaan on hyvästä. Joskus tekee hyvää ottaa pieni kurkkaus menneeseen. Nyt pääsee taas hienosti eteenpäin ymmärtäen enemmän itseään, valintoja, toiveita sekä elämää."

- Krista

Kohti rasvattomampaa kehoa

Huomenna se alkaa.

Nimittäin jonkinlainen dieetti.

Vihaan sanaa dieetti. Mutta en nyt keksi mitä muutakaan käyttäisin.

Kyse ei siis ole mistään kaalikeittodieetistä, Nutrauksesta eikä kesäkuntoon2017 projektista.

Vaan tarkoituksena on saada kropasta rasvaa pois, maltilla, mutta kuitenkin tuloksekkaasti.

Haluan siis pienentää rasvaprosenttiani. Tämä ei enää varsinaisesti ole siis elämäntapamuutosta vaan jotain muuta. Ulkonäköönkin keskittyvää. Mun rasvaprosentti on nyt jotakin 34, se on vähän liikaa. Lisäksi mun viskeraalirasva on edelleen aika korkealla ja se on huono juttu terveyden kannalta. Joten rasvaa pyritään karistamaan jonkin verran etenkin keskivartalosta.

Nyt joku miettii, että enhän mä välitä enää vaakalukemasta?

No en niin! En ole käynyt vaa'alla useampaan kuukauteen enkä varmaan otakkaan sitä esiin. Nyt mietin siis täysin kehonkoostumusta mm. vaatteiden sekä etenkin peilin kautta. Sillä ei ole siis mitään merkitystä käykö painolukemalle -2kg, -10kg vai ei mitään. Tosin uskon kuitenkin, että se johonkin suuntaan muuttuu, kun rasvaa lähtee. Mutta se vaakalukema ei ole millään tavalla oleellinen enkä oikeasti tiedä milloin käyn vaa'alla seuraavaksi.

Mulla on hyvä fiilis mun kropassa. Se jaksaa yllättävän paljon, se tuntuu voivan aika hyvin, mä tykkään siitä. Mieli ja keho on jollain tasolla tasapainossa ja elämänmuutos näkyy joka päivä.

Mutta haluan silti tehdä kropastani urheilullisemman näköisen. Vaikka mulla onkin siis asiat hyvin niin se ei tarkoita ettenkö saisi panostaa enempää. Ja toki edelleen sen keskivartalossa oleva rasva on vieläkin terveyshaitta.

Huomenna siis alkaa rasvanpoltto. Motivaatio on aika korkealla ja tuki kotona hyvä. Kalenteri on käytössä, jotta kaikelle riittää aikaa. Tänään on käyty kaupassa hakemassa monipuolisesti kaikkea kaappeihin, suunniteltu etukäteen hieman mitä ruokia tehdään sekä kirjasin ylös treenisuunnitelman seuraavaksi seitsemäksi viikoksi.

Olen siis valmis!

Mukana kulkee myös kirjallisuutta mielen hyvinvointiin liittyen sekä Unelma Itsestä valmennus sekä siihen liittyvät harjoitukset. Treenisuunnitelma ja syömisetkin on mietitty niin, että ne innostavat tekemään vaikka ovatkin vaativia. En siis aio laittaa lautaselle sitä ruokaa mistä en pidä, vaan koska se on terveellistä. Enkä aio käydä aamu viideltä juoksulenkillä vain sen takia, että rasva palaisi tehokkaammin. 

Teen siis valintoja ja paljon töitä, mutta itselleni miellekkäällä tavalla.

Mukana tässä on myös Fitverstas.

Vaikka tein salille suunnitelman itsenäisesti Jukan hyväksymänä niin käytän myöskin neljää eri ohjelmapakettia Fitverstaalta. Huomenna alkaa siis seuraavat paketit:

Ruokavalio on siis suht vapaa. En katso paperista jokaista asiaa enkä mittaa kaikkea vaa'an kautta. Se ei vain motivoi  minua ainakaan vielä, vaikka sillä saisi ehkä paremmin tuloksia. Haluan kuitenkin edelleen nauttia tästä ja kaiken tarkka mittaus ei ole ihan mun tyyliä. Katson kuitenkin vähän kalorimääriä sekä makrojakaumaa, jotta ne menee yhteen kulutuksen kanssa. Ravintopaketti tukee varmasti tässä, sillä se monipuolistaa mun syömisiä sekä antaa siihen uusia ideoita.

Treeniohjelma viikon ajalta näyttää aikalailla tältä:

Maanantai: Selkä-, olkapää- ja ojentajatreeni salilla

Tiistai: Burn it sekä Hot Booty (koti tai sali)

Keskiviikko: Kehonhuolto

Torstai: Käsi- ja rintatreeni salilla sekä Burn it

Perjantai: Olkapää- ja vatsatreeni salilla sekä pitkä aerobinen

Lauantai: Reisi- ja pohjetreeni salilla sekä Hot Booty

Sunnuntai: Kehonhuolto

Näillä siis ainakin seuraavat seitsemän viikkoa. Sen jälkeen katsotaan treeniohjelmaa hieman uusiksi. Toki matkalla on kevyitä viikkoja sekä tankkauspäiviäkin. Ja etenkin alussa täytyy kuulostella miten se keho reagoi uuteen ja alkaako siinä näkymään mitään muutoksia.

Jos sä kaipaat jotakin uutta syömiseen tai treeniin niin käy tutustumassa tähän linkkiin ja etsi itsellesi sopiva paketti: https://www.fitverstas.com/

Nyt tarjolla myös alekoodi!

Mä olen tosi innoissani tulevasta!

Vaikka ruokavalio suppenee hieman, sieltä lähtee pois ylimääräisyyksiä sekä treeniohjelma on tarkkaan laitettu paperille niin tää tuntuu aika hyvälle. Koska toteutin nämä kuitenkin sen mukaan mitä itse haluan enkä pakota itseäni tekemään kaikkea mitä vihaan. Lisäksi näiden viikkojen jälkeen vaihdan kuntosalia, joten se tuo sitten taas jotain uutta!

Kyllä mä saan sen mun rasvaprosentin pienenemään eikä seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa tarvitse taas olla huolissaan viskeraalirasvasta.

Tehkää tekin teidän tavoitteisiin sopivia, haastavia, mutta miellyttäviä valintoja!

ps. Muistakaa, että kohta blogi uudistuu sekä saa youtubekanavan.

Ideoita ja toiveita saa esittää!

- Krista

Painonpudotuksen ankeus

Multa kysyttiin eilen millainen fiilis mulla eniten on ollut niinä aikoina, kun painoa on pudonnut?

Miltä se tuntuu? Onko painonpudotus joka päivä työlästä ja ankeaa? 

Näitä on kysytty usein, joten nyt nopea vastaus!

Mainittakoon heti alkuun jälleen kerran, että nämä on mun ajatuksia ja kokemuksia. Painonpudotustarinoita on varmasti yhtä monia kuin painonpudottajia ja aina jollain tapaa ne eroaa toisistaan, vaikka niissä onkin paljon yhteistä.

Tunteet ovat heitelleet niin paljon, että ette uskokkaan! Nyt mä oon ollut jo pitkään todella hyväntuulinen ja positiivinen, mutta en olekkaan hetkeen painoa enää pudottanutkaan sekä olen työstänyt sitä henkistä puolta. Mutta tulee joskus vieläkin niitä hetkiä, kun ahdistaa ja ärsyttää oma paino/keho, mutta ajatustyöllä tämä tilanne on usein nopeasti ohi.

Kuitenkin painonpudotuksen alussa tilanne oli toinen. Tai sanotaan siinä vaiheessa, kun painoa oli jo lähtenyt ja tavoitteet kasvoivat. Mukaan mahtui päiviä jolloin itku tuli ja kaupasta haettiin jäätelöä.

Se on varma, että ei tää ihan helppoa ole ollut. Vaikka päällisin puolin ehkä tuntuukin joskus siltä, että mihin ihmeeseen ne kilot katosi?! Enhän mä oo edes huomannut sitä. Eli mulla on kyllä suurimmaksi osaksi ollut koko ajan tosi hyvä ja iloinen fiilis tästä kaikesta. Toki tulokset, voinnin muutokset, itsetunnon kasvu ym. ovat tukeneet sitä, että musta tuntuu hyvälle tehdä tätä muutosta.

Mutta tuskin kenelläkään painonpudotus on 24/7 iloa, onnistumisia ja innostunutta fiilistä. Etenkin mitä "huonommista" lähtökohdista ja/tai isommista painoista lähdetään liikkeelle. Tai jos on niin mahtavaa! Pidä siitä kiinni mitä teetkin.

Jotta muutoksia tapahtuu tarvitaan muutosta.

Jos jatkat samaan tapaan elämistä niin kyllähän sen tietää ettei se paino laskuun lähde.

Jotta sille tapahtuu jotain, tarvitaan muutosta. 

Joillekkin riittää aika pienetkin muutokset, kun taas joidenkin tarvitsee muuttaa hyvinkin paljon. 

Aina ne muutokset ei ole niin kivoja, mutta se miten ne toteuttaa voi tehdä asiasta hieman paremman.

Monesti ihmisten kanssa keskustellessa tai ihmisten kokemuksia lukiessa tulee sellainen kuva, että painoa pudottaessa elämä on lähes yhtä tuskaa!

 "Ruoka on pahaa ja sitä on vähän, liikkua pitää hikihatussa ja salillekkin on pakko mennä, vaikka ei tahdo. Lompakko tyhjenee lisäravinteisiin, kuntosalikorttiin sekä pt-palveluihin, sillä ilman niitä en voi onnistua. Tämän myötä mulla ei myöskään ole aikaa enää millekkään muulle. Mä vaan käyn töissä, syön, treenaan ja nukun. Ystäviäkään ei enää näe, kun ei voi mennä kahville tai baariin. Juhlatkin täytyy jättää välistä, koska siellä syödään kakkua ja juodaan viinaa. Mieskin valittaa kotona, kun on pahaa kasvispöperöä ja mä raivoon puntarille, kun mitään ei tapahdu."

No täytyy myöntää eihän toi kovin upealle kuulosta.

Mutta miksi se kuulostaa tuolle?

Monet meistä tekee oikeasti siitä painonpudotuksesta ankeaa. Toki ei se helppoakaan aina ole, vaikka kuinka yrittäisi, sillä se vaatii kuitenkin työtä niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Mutta jälleen kerran meidän omilla ajatuksilla ja valinnoilla on suuri merkitys.

Kaikki kulminoituu mun mielestä siihen miten painonpudotusta lähdetään käsittelemään ja toteuttamaan. Negatiivisuus ei luo positiivisuutta vaan lisää negatiivisuutta. Mä olen huomannut, että usein painonpudotukseen lähdetään negatiivisuuden kautta ja odotetaan positiivisia tuloksia. Joskus tämäkin tapa voi onnistua jos on oikein sitkeä ja periksiantamaton, mutta aika harvoin negatiivisuus tuottaa yhtään mitään hyvää. Etenkin, kun monilla painonpudottajilla suurimpia painonpudotuksen haasteita on minä itse ja henkiset voimavarat eikä todellakaan se, että ei ymmärretä mitä syödä tai kuinka kannattaisi liikkua.

Kun lähdetään liikkeelle itseinhosta, pakosta muuttua, negatiivisilla tunteilla ja ajatellen "Olen niin lihava, hyi, mun on PAKKO muuttua. mun TÄYTYY laihtua 25kg ennen kesää, SITTEN mä oon ehkä ihan okei." Sitten näiden ajatusten jälkeen googlaillaan laihdutusvinkkejä ja mietitään miten sen painon saa alas. Äkkiä ollaan syömättä tai syödään vaan kanaa, rahkaa, kasviksia ja juodaan vettä.

Ei ihme, että painonpudotus on ankeaa.

Kun lähdetään liikkeelle siitä, että on totuttu syömään roskaruokaa ja paljon herkkuja niin eihän se ole mitenkään kannattavaa rajata syömistä toiseen ääripäähän eli minikaloreihin ja sellaisiin ruoka-aineisiin joita sä jopa vihaat. Sohvaperuna lähtee liikkeelle tekemällä joka aamu aamulenkin ja neljä kertaa viikossa salille, vaikka liikuntaan on täysi vihasuhde. Lisäksi luodaan vielä paineet itselle, että viidessä kuukaudessa on pakko pudottaa 20 kiloa niin oon nätti ja kehtaan käydäkkin jossain. Jo tässä sä luot itsellesi sitä, että astut tilanteeseen josta et alkuunsakkaan pidä. Miten sä tässä pystyisit mitenkään onnistumaan, kun luot sellaista elämää josta et saa mitenkään kiinni, kun KAIKKI on uutta ja kamalaa? Toki edelleen täytyy muistaa, että muutos vaatii niitä muutoksia, mutta niitä ei tarvitse tehdä itseään inhoten.

Miten sitten tulisi lähteä liikkeelle, jotta se painonpudotus olisi mahdollisimman innostavaa ja mielekästä? 

Yksinkertaisesti rakkaudesta itseään kohtaan. 

Tehdään asioita, koska mä SAAN, VOIN, KYKENEN eikä koska on PAKKO, TÄYTYY, PITÄÄ.

Ymmärretään se, että jos haluan muutosta niin se vaatii erilaisia tekoja ja usein myös paljon työtäkin. Se vaatii panostusta, mikään ei tule itsestään. Mutta se voi tapahtua myös miellekkäästi ja nauttien!

Mukaan mahtuu varmasti huonojakin päiviä, mutta painonpudotuksen ei missään nimessä pitäisi olla koko ajan sitä.

Painoa pudottaekseen ei tarvitse siis tehdä kaikkia muutoksia heti ja niin, että elämästä tulee kamalaa. Ei tarvitse ryhtyä millekkään tietylle dieetille eikä sinne salillekkaan ole pakko mennä jos ei halua. Painonpudotuksessa voi onnistua ilman ammattilaisen apua eikä sen tarvitse viedä sun kaikkia rahoja. Painoa pudottaessakin saa syödä reilumminkin ruokaa, kun vain katsoo mitä syö. Ja terveellinen ruoka voi myös olla hyvää jos teet siitä sellaista! Ei siis todellakaan tarvitse olla pahaa tai mautonta pupunruokaa. Aina joskus mukaan mahtuu myös suklaata, sipsejä tai vaikka alkoholin nautiskelua ystävien kesken. Tämän painonpudotuksen ei myöskään tarvitse hallita 100% sun elämää, sinne mahtuu vielä paljon muutakin. Missään ei tarvitse olla ehdoton eikä mitään tarvitse vetää niin tiukasti. Toki saa jos haluaa. 

ps. Jos vaaka ei ole ystäväsi ja oikeasti hyvä motivaattori niin se kannattaa aina laittaa piiloon joskus.

Kun tekee itselleen hyviä valintoja sen painon pitäisi kyllä pudota jos on jotain mistä pudottaa.

Lisäksi hyvinvoinnista kertoo niin moni muu asiakin kuin vaaka! Älä tuijota sitä sokeasti.

Kun muutetaan asioita sen takia, että välitetään itsestämme; omasta voinnista, terveydestä, mielentilasta niin silloin tapahtuu paljon. Lähdetään liikkeelle siitä, että halutaan tehdä itsellemme hyvää. Halutaan antaa itsellemme keho, joka voi paremmin, jaksaa paremmin ja jossa mulla on kevyt ja hyvä olla. Annetaan itsellemme energiaa elämään, hyvää mieltä ja terveellistä ravintoa joka ruokkii niin kehon kuin mielen hyvinvointia. Viedään keho liikkumaan, koska se rakastaa sitä (vaikka minä itse en siitä heti tykkäisikään). Nukutaan pidempiä yöunia ja otetaan aikaa itselle mielekkääseen harrastukseen, sillä se tekee mulle hyvää. Ajatellaan asioita positiivisemmin ja hymyillään, koska se tuo mulle iloa. Puhutaan itsellemme kauniisti ja kannustaen eikä aseteta tavoitteita ja luoda sitku-elämää.

Mä ansaitsen tän. Tämän kaiken hyvän.

Kun tehdään muutoksia, mitkä luo suurimmaksi osaksi iloa, innostusta ja pitää motivaatiota yllä niin avaimet onnistumiseen on lähellä. Silloin sinne mahtuu mukaan satunnaisia päiviä tai hetkiä jolloin tuntuu, että koko homma kaatuu. Mutta nämä hetket eivät kaada kuitenkaan koko projektia! Ja pitää muistaa, että hyvinvointi on muutakin kuin paino. Siihen voi panostaa ja ihminen voi voida hyvin, vaikka paino ei laskekkaan.

Kun tehdään innostavia muutoksia rakkaudesta itseään kohtaan niin siitä voi tulla elämäntapa. Siitä voi syntyä upeita fiiliksiä ja myös sitä painonlaskua.

- Krista

Kannattaako muutos?

Tarinoita ja kokemuksia liittyen elämänmuutoksiin ja painonpudotuksiin on valtavasti.

Jos jokaiselta elämäänsä muuttaneelta kysyttäisiin kannattiko se niin mitähän olisi vastaukset?

Multakin kysytään aina joskus tätä, joten nyt kerron oman vastaukseni.

Elämää voi muuttaa niin monella tapaa. On myös pieniä ja todella suuria muutoksia. Jokainen on yksilö ja kokee ne eri tavoin. Nyt puhutaan kuitenkin elämäntapojen muuttamisesta ja etenkin painonpudottamisesta. Kannattiko se?

Mun osalta se ehdottomasti kannatti. Tämä tuskin yllätti jos olet jo aikaisemmin lukenut minun kirjoituksia tai seurannut mun elämää. Mun elämäntapojen muutoksesta ja painonpudotuksesta ei ole seurannut juurikaan mitään pahaa. Ehkä nyt mieleen nousee vain rintojen pienentyminen sekä joskus tuntuu, että aika loppuu ja stressiä riittää, kun ruokailu ja liikkuminen sekä uni vie niin paljon enemmän aikaa kuin ennen. Mutta toisaalta edellä mainittu tuo niin paljon hyvää ja rinnat on vaan rinnat, joten aika hyvin mulla pyyhkii! 

Tämä muutos on tuonut mulle niin paljon. Olen saanut elämästä kiinni. Sain päiviini rutiinia, opiskelun takaisin, harrastuksen, mielekästä tekemistä ja järkevän uni- sekä syömisrytmin. Ennen makasin ja söin herkkuja, jos lähdin johkin se oli usein juhlat tai baari, koulusta oli jossain välissä pois jopa kuukausia eri syiden takia, mun elämässä ei vaan juurikaan ollut sisältöä. 

Mä oon saanut myös mun terveyden takaisin. Astma katosi ja enää mun ei tarvitse miettiä lääkityksen aloittamista diabetekseen, verenpaineeseen ja kolesteroliin. Näistä keskusteltiin vakavasti muutamia vuosia sitten, mutta nyt mä voin hyvin. Musta tuntuu hyvälle, oon tosi energinen verrattuna entiseen, mulla ei ole enää ongelmia vatsan toiminnan eikä kuukautisten kanssa. Jaksan liikkua ja suoriutua koulusta toisin kuin ennen. 

Olen myös löytänyt kauneuden ja rohkeuden itsestäni. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja ymmärrän, että mä olen ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ja ansaitsen yhtälailla ihanan elämän kuin muutkin. En katso enää peiliin vihaten itseäni. Rakastan itseäni ja elämääni. Uskallan unelmoida ja uskon, että jotkut niistä unelmista voi jopa käydä toteen. En enää piileskele omassa häpeänvarjossa siinä uskossa, että olen arvoton eikä elämä tule tarjoamaan mulle mitään ihanaa.

Paino ei ole enää esteenä. Kyllä, mulle se oli esteenä/haitaksi joissakin asioissa. Niin itsetunnolle kuin ihan toiminnoille. On ihanaa, kun ei enää kuule haukkuja eikä solvauksia. Hyvillä mielin menen ulos ilman pelkoa, että joku katsoo ja mollaa. Uskallan mennä uimahalliin ja olla vapaasti siellä kehoni kanssa. Huvipuistossa ei enää pelota, etten mahdu johonkin laitteeseen. Jaksan juosta helposti kiireessä bussipysäkille. Löydän paljon helpommin vaatteita itselleni. Tunnen olevani paljon seksikkäämpi ja kauniimpi nyt. Olen helposti miehen edessä alasti. Jos olisin sinkku uskaltaisin jopa nyt lähestyä miehiä. Esimerkkejä olisi niin paljon. Toki moniin näihin vaikuttaa se itsevarmuus. Mutta sitten taas mä sain sitä, kun keho muuttui, haukut loppui ja aloin näkemään itseäni toisella tavalla. Vaikka mä kuinka yritin ennenkin olla oma itseni ja olla itsevarma niin ei se onnistunut.

Mun elämä on muuttunut monelta osaa. 

Ennen elämä ei ehkä edes ollut elämistä, se oli vain olemista.

Hetkittäistä iloa, pahasta pakenemista.

Juhliin lähdössä. Paljon viinaa ja tupakkaa, valvomista, itsensä piilottelua huumorin alle.

Ahh, herkkuillat. Usein tuli syötyä näin, piilossakin. Ja tottakai aktiivisuus sohvalla.

Mä olin biletyttö. Ja silloin musta tuntui, että elämässä ei ole mitään parempaa.

Näitä syötiin aina salaa. Kotona ei siis ollut kovinkaan paljon herkkuja, mutta mä hankin niitä itse. Sokeri oli kuin huume. Rakastin sitäkin. Se toi "lohtua".

Toki mä oon muuttunut myös hieman ihmisenä. 

Ennen olin tosi vitsikäs ja nauravainen, nyt olen ehkä kadottanut sitä puolta. Mutta tämä käytös johtui siitä, että halusin huumorilla tuoda esiin itsestäni jotain muuta ettei kaikki huomio kiinnittyisi heti kiloihini. Joten sinänsä ymmärrettävää, että sellainen "hulluttelija" on kadonnut. Ei musta kuitenkaan tosikkoa ole tullut, mutta on se silti erilaista. 

Kun mua ei enää katsota juurikaan vain kilojen kautta, niin mä pystyn päästämään paljon enemmän sitä oikeaa itseäni vapaammaksi.

Musta on tullut myös omalta osaltani hieman itsekäs. Ennen elin paljon sille, että kunhan muilla on kaikki hyvin ja teen paljon muille. Nyt mä olen alkanut tekemään myös paljon itseäni varten. Ajattelen paljon enemmän itseäni, mun unelmia, mun haaveita ja toiveita. Sitä mitä mä haluan tehdä ja mitä mä haluan olla. Mutta eihän tämä väärin ole? Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elän yksin omassa kuplassa.

Mun arvot ovat muuttuneet paljon kahdessa vuodessa. Joten ihmekkös tuo jos minä olen itsekkin muuttunut? Olisi outoa jos en muuttuisi ihmisenä, kun kaikki mun ympärillä muuttuu, mun toiminnat muuttuu, ajatukset muuttuu sekä se mitä pidän tärkeänä muuttuu. Olen myön tietenkin saanut tässä lisää ikää ja varmasti itsenäistyminen, vakava parisuhde, muutto tms. ovat vaikuttaneet siihen miten minä olen muuttunut.

Omalta osaltani olen siis sama Krista kuin ennenkin, mutta sitten taas täysin erilainen.

Tämä on jotenkin todella outoa eikä sitä varmaan voi käsittää.

Pidän silti siitä kuka minusta on tullut.

Kuntosali on harrastus ja joskus oikealla tiellä pitävä asia.

Ruokin kehoa sen ansaitsemalla tavalla. Kun sille antaa hyvää se antaa hyvää myös minulle ja toimii kuten kuuluu. On myös saanut sitä sokerinhimoa kuriin.

Yhä enemmän liikun, koska saan ja pystyn, koska rakastan kehoani ja tiedän sen kaipaavan sitä. Yhä vähemmän liikun siksi, että vihaisin itseäni.

Joskus jopa nautin ulkona liikkumisesta ja arvostan luontoa. Ennen olin sisällä mahdollisimman paljon.

Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen ruoka on iso osa kehon ja mielen hyvinvointia.

Jokaisen kokemus on erilainen.

Olen törmännyt niihinkin missä painonpudotus ei ole tuonut mitään hyvää elämään. Mennyt ehkä jopa huonompaan suuntaan. Ensin ihmettelin, mutta sitten mietin, että no miksi ei voisi niinkin käydä. Uskon kuitenkin, että useimmiten elämäntapamuutokset sekä painonpudotus on hyväksi. Nämä negatiiviset kokemukset mihin olen törmännyt niin on todella todella harvassa. Enkä toki niistä osaa sen enempää sanoakkaan.

Kukaan ei voi luvata, että elämäntapojen muuttaminen tai painonpudotus tuo onnea tai itsevarmuutta tai varman terveyden ja hyvän olon.

Mulle kävi niin, mutta se ei tarkoita että muillekkin käy.

Ja toki ylipainoinenkin voi olla terve, energinen, iloinen, itsevarma, rohkea.. ihan mitä vaan yhtälailla kuin normaalipainoinen!

Mutta sen mä sanoisin aika varmaksi, että terveelliset elämäntavat, panostaminen omaan hyvinvointiin sekä itsensä ja elämänsä rakastaminen on hyväksi kaikille. 

Painonpudotuksen vaikutukset näkyy vasta sitten itsellesi, kun olet siinä vaiheessa.

Toisille, kuten minulle, painonpudotus voi olla elämän parhaimpia asioita. Toki terveyden kannalta isomman ylipainon vähentäminen on aina hyväksi. 

Mutta sitä lopputulosta ei kukaan voi sanoa etukäteen.

Siksi kannattaakin edelleen muistaa, että vaakalukema ei kauheasti kuitenkaan määritä sinua eikä elämää. Mitä pienempi vaakalukema ei automaattisesti tarkoita sitä suurempaa onnellisuutta. Toki joillekkin/useimmille se pienempi vaakalukema tai pienempi peilikuva antaa hyvin paljon positiivisessa mielessä.

Tehdään itselle hyvinvointia tukevia ja sitä nostavia valintoja. Pieniä ja joskus ehkä jopa suuria.

Jätetään sitä vaakalukeman tuijotusta vähemmälle ja keskitytään enemmän elämään.

Siinä samalla se painokin saattaa tippua.

Minun osaltani muutos siis kannatti ja uskon, että hyvät ja terveelliset elämäntavat on aivan kaikille kannattavia. Mutta pienempi vaakalukema ei välttämättä tuo sitä onnea mitä moni toivoo.

Kannattaa kuitenkin panostaa itseensä ja omaan hyvinvointiin. Siinä ei varmasti häviä mitään.

Luoda sellaista elämää, jossa itse viihtyy ja voi oikeasti hyvin!

Mä olen nyt oikeasti onnellinen. Oikeasti iloinen tästä elämästä. Nyt mä tunnen eläväni ja tunnen oloni kaikella tapaa hyväksi.Mä en halua luopua tästä ja uskon, että kaikki menee vaan parempaa kohti koko ajan.

- Krista