Olen pahoillani...

Yhteistyössä Unelma Itsestä

Olen pitkään pohtinut suhdetta itseeni. Sitä kuka olen, mitä haluan olla, millaista elämää haluan elää ja millaiseksi haluan tuntea elämäni.

Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelee aika usein. Jo tähän kahteen vuoteen, kun olen ollut "uusi minä" on mahtunut kymmeniä vastauksia.

"Päivä päivältä tunnen oloni kuitenkin paremmaksi. Kokonaisvaltaisesti."

Mä etsin tunnetta. Joka päivä. Niin mielestä kuin sydämestä. Käyn sisäistä puhetta joka päivä itseni kanssa: miltä tämä tuntuu, millainen olo mulla on, mitä mä haluaisin tehdä, en kai meinaa tehdä mitään mitä en oikeasti jaksa/halua, olenhan tehnyt itselleni hyviä valintoja, olenhan tyytyväinen niihin, enhän ota liikaa stressiä... no lista on loputon. Mutta se on hyvä, näin mä saan itsestäni paljon enemmän irti ja teen asiota jotka oikeasti saa mussa aikaan hyvää tunnetta. Sellaista tunnetta, mikä on hyvä nyt sekä tulevaisuudessa.

Haluan kuitenkin saada aikaan pysyviä muutoksia niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikista näistä kysymyksistä eksyin jotenkin siihen, kuinka olen kohdellut itseäni vuosien varrella sekä juuri tälläkin hetkellä. Ajatuksia oli monia, ikäviä totuuksia paljon, itsellensä valehtelua enemmän. Mutta onneksi mukaan mahtuu myös hyviä kokemuksia.

Negatiiviset ajatukset itsensä kohtelusta jäi kuitenkin pariksi päivää mieleen. Haluankin purkaa niitä myös tähän. Vaikka omalta osaltaan tämä olikin haastavaa katsomista peiliin sekä rehellistä puhetta itselleen, niin jotenkin tämä sai auki taas aivan uusia ajatuksia siihen miten aion toimia jatkossa.

"Olen pahoillani siitä, mitä olen aikaisemmin tehnyt. Olen pahoillani, että ruokin kehoani aivan liikaa väärillä tavoilla enkä antanut sille mahdollisuutta nauttia hyvää terveellistä ravintoa, vaan tein kaikesta epäterveellisestä arkipäivää. Olen pahoillani, että huononsin omaa oloani lähes päivittäin sillä, että söin vain pari kertaa päivässä ja muuten ruokin itseäni herkuilla ja alkoholilla. Olen pahoillani, että monista kehoituksista huolimatta jatkoin vain samanlaista syömistä, vaikka jo pienillä muutoksilla moni asia olisi saanut paremman suunnan.

Olen pahoillani, että en antanut keholleni sen kaipaamaa liikettä. Olen pahoillani, että mieleni teki täyden vihasuhteen liikuntaan, vaikka kehoni olisikin pitänyt siitä. Olen pahoillani, että hyötyliikuntakin jäi pois ja kaikki tämä vaikutti negatiivisesti mun terveyteen.

Olen pahoillani myös siitä, että en antanut itselleni tarpeeksi unta vaan annoin itseni valvoa joskus monia päiviä putkeen. Joskus sain unta kaksi tuntia ja joskus 15. Olen pahoillani, että tälläkin tapaa tein itselleni hallaa, kun en ymmärtänyt nukkumisen tärkeyttä.

Olen pahoillani, että nämä valinnat oikeasti huononsivat terveyttäni niin henkisesti kuin fyysisesti ihan todistetusti. Olen pahoillani, että jo niin nuorena olin hukannut sen mitä elämältäni haluan ja sen elämän kipinän. Olen pahoillani, että jo niin nuorena laitoin itseni kokemaan kaikkea ikävää.

Olen pahoillani siitä, että vuosia tein hallaa itselleni monilla tavoin, vaikka olisin itse voinut vaikuttaa asioihin. Toisaalta en ole pahoillani, sillä näihin vaikutti niin moni asia, henkinen oloni, joka ei antanut kovin usein voimia millekkään. Asiat olivat joskus siis hyvin monimutkaisia, mutta olen silti pahoillani, että tajusin nämä vasta nyt ja panostan näihin vasta nyt. 

Tuntuu oikeasti todella pahalta, kun miettii minkälaiseen tilanteeseen aivan itse on itsensä laittanut. Vaikka ympäristö onkin vaikuttanut minuun paljon, mutta silti minulla olisi ollut mahdollisuus myös vaikuttaa asioihin. Onneksi teen niin nyt.

Olen pahoillani myös siitä, että muutoksen myötä olen ollut myös liian ankara itselleni. Olen pahoillani, että jossain vaiheessa laitoin kehoni liikkumaan liikaa, vaikka se ei pitänyt siitä. Olen pahoillani, että olen syönyt ruokaa mikä maistuu mitättömälle, vaan koska se on terveellistä. Olen pahoillani, että olen joskus tehnyt asioita, koska minun muka täytyy tai koska inhoan itseäni. En siis aina muista tehdä asioita rakkaudesta. 

Olen pahoillani, että olen joskus hieman antanut vaakalukeman määrittää sitä kuinka arvokas olen. Olen pahoillani, että se melkein sai minusta otteen ja elin elämää sen kautta. Olen pahoillani, että tein joskus ikäviä asioita sen vaakalukeman takia, vaikka se ei kannattanut.

Olen pahoillani myös sitä, että liian kauan näin itseni arvottomana, rumana, kelpaamattomana. Olen pahoillani, etten uskonut itseeni ja sitä kautta luonut elämästäni itselleni ihanaa. Olen pahoillani, että vasta nyt huomaan oman potentiaalini, tärkeyteni, ainutlaatuisuuteni sekä mahdollisuuteni vaikuttaa ja tehdä elämästä juuri sellaista kuin haluan.

Olen pahoillani, että joskus vain suoritan enkä elä. Olen pahoillani, että joskus vaadin itseltäni aivan liikaa ja otan mallia muista "näin minunkin täytyisi tehdä" ajatuksella. Olen pahoillani, että joskus kadotan itseni ja sen mitä juuri minä haluan olla ja tehdä. Olen pahoillani siitä, että aiemmin en yrittänyt olenkaan ja nykyään taas koitan joskus liikaa pyrkiä "täydellisyyteen".

Olen pahoillani, että joskus se "kultainen keskitie" hukkuu kaiken alle.

Olen pahoillani, että joskus teen asioita mistä en pidä ja otan muilta mallia.

Olen pahoillani, että aikaisemmin tein aivan liikaa huonoja valintoja.

Mutta mä lupaan yrittää.

Kuunnella sitä tunnetta mikä minulla on sisälläni. Tehdä asioita rakkaudesta itseäni kohtaan ja rakentaa elämästä juuri sellaista mikä tekee siitä loistavaa minulle. Minä kuitenkin tiedän sisimmässäni sen mikä minulle on hyvää ja oikein. Lupaan kuunnella itseäni enemmän.

Haluan oppia sen, että tämä elämä on minua varten ja minulla todellakin on mahdollisuus vaikuttaa. Tiettyinä hetkinä haluan oppia armollisuutta itseäni kohtaan ja joskus taas haluan olla kiitollinen tästä kaikesta mikä onkaan muuttunut. "

Joskus aina toivon, että olisimpa tehnyt asioita toisin itseäni kohtaan. Mutta sitten taas ensimmäiset ajatukset eletystä elämästäni ei ole suru ja katkeruus vaan ilo ja hauskuus. Menneisyys on kuitenkin tuonut minut siihen missä olen nyt. Ja tätä en suostuisi vaihtamaan pois mistään hinnasta. Ymmärrän menneisyyden valintani ja en syytä itseäni mistään. Enkä enää elä menneessä enkä toivo, että olisipa asiat olleet toisin. Sillä olen niin onnellinen tällä hetkellä. 

Kiitos Unelma Itsestä näistä oivalluksista.

Tämän avulla olen saanut taas ajatuksiani kasaan ja elämää eteenpäin.

Ymmärtäen menneisyyttä, arvostaen tätä hetkeä, unelmoiden tulevaisuudesta.

"Mutta joskus menneisyyden ottaminen hallintaan on hyvästä. Joskus tekee hyvää ottaa pieni kurkkaus menneeseen. Nyt pääsee taas hienosti eteenpäin ymmärtäen enemmän itseään, valintoja, toiveita sekä elämää."

- Krista