Kannattaako muutos?

Tarinoita ja kokemuksia liittyen elämänmuutoksiin ja painonpudotuksiin on valtavasti.

Jos jokaiselta elämäänsä muuttaneelta kysyttäisiin kannattiko se niin mitähän olisi vastaukset?

Multakin kysytään aina joskus tätä, joten nyt kerron oman vastaukseni.

Elämää voi muuttaa niin monella tapaa. On myös pieniä ja todella suuria muutoksia. Jokainen on yksilö ja kokee ne eri tavoin. Nyt puhutaan kuitenkin elämäntapojen muuttamisesta ja etenkin painonpudottamisesta. Kannattiko se?

Mun osalta se ehdottomasti kannatti. Tämä tuskin yllätti jos olet jo aikaisemmin lukenut minun kirjoituksia tai seurannut mun elämää. Mun elämäntapojen muutoksesta ja painonpudotuksesta ei ole seurannut juurikaan mitään pahaa. Ehkä nyt mieleen nousee vain rintojen pienentyminen sekä joskus tuntuu, että aika loppuu ja stressiä riittää, kun ruokailu ja liikkuminen sekä uni vie niin paljon enemmän aikaa kuin ennen. Mutta toisaalta edellä mainittu tuo niin paljon hyvää ja rinnat on vaan rinnat, joten aika hyvin mulla pyyhkii! 

Tämä muutos on tuonut mulle niin paljon. Olen saanut elämästä kiinni. Sain päiviini rutiinia, opiskelun takaisin, harrastuksen, mielekästä tekemistä ja järkevän uni- sekä syömisrytmin. Ennen makasin ja söin herkkuja, jos lähdin johkin se oli usein juhlat tai baari, koulusta oli jossain välissä pois jopa kuukausia eri syiden takia, mun elämässä ei vaan juurikaan ollut sisältöä. 

Mä oon saanut myös mun terveyden takaisin. Astma katosi ja enää mun ei tarvitse miettiä lääkityksen aloittamista diabetekseen, verenpaineeseen ja kolesteroliin. Näistä keskusteltiin vakavasti muutamia vuosia sitten, mutta nyt mä voin hyvin. Musta tuntuu hyvälle, oon tosi energinen verrattuna entiseen, mulla ei ole enää ongelmia vatsan toiminnan eikä kuukautisten kanssa. Jaksan liikkua ja suoriutua koulusta toisin kuin ennen. 

Olen myös löytänyt kauneuden ja rohkeuden itsestäni. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja ymmärrän, että mä olen ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ja ansaitsen yhtälailla ihanan elämän kuin muutkin. En katso enää peiliin vihaten itseäni. Rakastan itseäni ja elämääni. Uskallan unelmoida ja uskon, että jotkut niistä unelmista voi jopa käydä toteen. En enää piileskele omassa häpeänvarjossa siinä uskossa, että olen arvoton eikä elämä tule tarjoamaan mulle mitään ihanaa.

Paino ei ole enää esteenä. Kyllä, mulle se oli esteenä/haitaksi joissakin asioissa. Niin itsetunnolle kuin ihan toiminnoille. On ihanaa, kun ei enää kuule haukkuja eikä solvauksia. Hyvillä mielin menen ulos ilman pelkoa, että joku katsoo ja mollaa. Uskallan mennä uimahalliin ja olla vapaasti siellä kehoni kanssa. Huvipuistossa ei enää pelota, etten mahdu johonkin laitteeseen. Jaksan juosta helposti kiireessä bussipysäkille. Löydän paljon helpommin vaatteita itselleni. Tunnen olevani paljon seksikkäämpi ja kauniimpi nyt. Olen helposti miehen edessä alasti. Jos olisin sinkku uskaltaisin jopa nyt lähestyä miehiä. Esimerkkejä olisi niin paljon. Toki moniin näihin vaikuttaa se itsevarmuus. Mutta sitten taas mä sain sitä, kun keho muuttui, haukut loppui ja aloin näkemään itseäni toisella tavalla. Vaikka mä kuinka yritin ennenkin olla oma itseni ja olla itsevarma niin ei se onnistunut.

Mun elämä on muuttunut monelta osaa. 

Ennen elämä ei ehkä edes ollut elämistä, se oli vain olemista.

Hetkittäistä iloa, pahasta pakenemista.

Juhliin lähdössä. Paljon viinaa ja tupakkaa, valvomista, itsensä piilottelua huumorin alle.

Ahh, herkkuillat. Usein tuli syötyä näin, piilossakin. Ja tottakai aktiivisuus sohvalla.

Mä olin biletyttö. Ja silloin musta tuntui, että elämässä ei ole mitään parempaa.

Näitä syötiin aina salaa. Kotona ei siis ollut kovinkaan paljon herkkuja, mutta mä hankin niitä itse. Sokeri oli kuin huume. Rakastin sitäkin. Se toi "lohtua".

Toki mä oon muuttunut myös hieman ihmisenä. 

Ennen olin tosi vitsikäs ja nauravainen, nyt olen ehkä kadottanut sitä puolta. Mutta tämä käytös johtui siitä, että halusin huumorilla tuoda esiin itsestäni jotain muuta ettei kaikki huomio kiinnittyisi heti kiloihini. Joten sinänsä ymmärrettävää, että sellainen "hulluttelija" on kadonnut. Ei musta kuitenkaan tosikkoa ole tullut, mutta on se silti erilaista. 

Kun mua ei enää katsota juurikaan vain kilojen kautta, niin mä pystyn päästämään paljon enemmän sitä oikeaa itseäni vapaammaksi.

Musta on tullut myös omalta osaltani hieman itsekäs. Ennen elin paljon sille, että kunhan muilla on kaikki hyvin ja teen paljon muille. Nyt mä olen alkanut tekemään myös paljon itseäni varten. Ajattelen paljon enemmän itseäni, mun unelmia, mun haaveita ja toiveita. Sitä mitä mä haluan tehdä ja mitä mä haluan olla. Mutta eihän tämä väärin ole? Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elän yksin omassa kuplassa.

Mun arvot ovat muuttuneet paljon kahdessa vuodessa. Joten ihmekkös tuo jos minä olen itsekkin muuttunut? Olisi outoa jos en muuttuisi ihmisenä, kun kaikki mun ympärillä muuttuu, mun toiminnat muuttuu, ajatukset muuttuu sekä se mitä pidän tärkeänä muuttuu. Olen myön tietenkin saanut tässä lisää ikää ja varmasti itsenäistyminen, vakava parisuhde, muutto tms. ovat vaikuttaneet siihen miten minä olen muuttunut.

Omalta osaltani olen siis sama Krista kuin ennenkin, mutta sitten taas täysin erilainen.

Tämä on jotenkin todella outoa eikä sitä varmaan voi käsittää.

Pidän silti siitä kuka minusta on tullut.

Kuntosali on harrastus ja joskus oikealla tiellä pitävä asia.

Ruokin kehoa sen ansaitsemalla tavalla. Kun sille antaa hyvää se antaa hyvää myös minulle ja toimii kuten kuuluu. On myös saanut sitä sokerinhimoa kuriin.

Yhä enemmän liikun, koska saan ja pystyn, koska rakastan kehoani ja tiedän sen kaipaavan sitä. Yhä vähemmän liikun siksi, että vihaisin itseäni.

Joskus jopa nautin ulkona liikkumisesta ja arvostan luontoa. Ennen olin sisällä mahdollisimman paljon.

Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen ruoka on iso osa kehon ja mielen hyvinvointia.

Jokaisen kokemus on erilainen.

Olen törmännyt niihinkin missä painonpudotus ei ole tuonut mitään hyvää elämään. Mennyt ehkä jopa huonompaan suuntaan. Ensin ihmettelin, mutta sitten mietin, että no miksi ei voisi niinkin käydä. Uskon kuitenkin, että useimmiten elämäntapamuutokset sekä painonpudotus on hyväksi. Nämä negatiiviset kokemukset mihin olen törmännyt niin on todella todella harvassa. Enkä toki niistä osaa sen enempää sanoakkaan.

Kukaan ei voi luvata, että elämäntapojen muuttaminen tai painonpudotus tuo onnea tai itsevarmuutta tai varman terveyden ja hyvän olon.

Mulle kävi niin, mutta se ei tarkoita että muillekkin käy.

Ja toki ylipainoinenkin voi olla terve, energinen, iloinen, itsevarma, rohkea.. ihan mitä vaan yhtälailla kuin normaalipainoinen!

Mutta sen mä sanoisin aika varmaksi, että terveelliset elämäntavat, panostaminen omaan hyvinvointiin sekä itsensä ja elämänsä rakastaminen on hyväksi kaikille. 

Painonpudotuksen vaikutukset näkyy vasta sitten itsellesi, kun olet siinä vaiheessa.

Toisille, kuten minulle, painonpudotus voi olla elämän parhaimpia asioita. Toki terveyden kannalta isomman ylipainon vähentäminen on aina hyväksi. 

Mutta sitä lopputulosta ei kukaan voi sanoa etukäteen.

Siksi kannattaakin edelleen muistaa, että vaakalukema ei kauheasti kuitenkaan määritä sinua eikä elämää. Mitä pienempi vaakalukema ei automaattisesti tarkoita sitä suurempaa onnellisuutta. Toki joillekkin/useimmille se pienempi vaakalukema tai pienempi peilikuva antaa hyvin paljon positiivisessa mielessä.

Tehdään itselle hyvinvointia tukevia ja sitä nostavia valintoja. Pieniä ja joskus ehkä jopa suuria.

Jätetään sitä vaakalukeman tuijotusta vähemmälle ja keskitytään enemmän elämään.

Siinä samalla se painokin saattaa tippua.

Minun osaltani muutos siis kannatti ja uskon, että hyvät ja terveelliset elämäntavat on aivan kaikille kannattavia. Mutta pienempi vaakalukema ei välttämättä tuo sitä onnea mitä moni toivoo.

Kannattaa kuitenkin panostaa itseensä ja omaan hyvinvointiin. Siinä ei varmasti häviä mitään.

Luoda sellaista elämää, jossa itse viihtyy ja voi oikeasti hyvin!

Mä olen nyt oikeasti onnellinen. Oikeasti iloinen tästä elämästä. Nyt mä tunnen eläväni ja tunnen oloni kaikella tapaa hyväksi.Mä en halua luopua tästä ja uskon, että kaikki menee vaan parempaa kohti koko ajan.

- Krista