Painonpudotuksen ankeus

Multa kysyttiin eilen millainen fiilis mulla eniten on ollut niinä aikoina, kun painoa on pudonnut?

Miltä se tuntuu? Onko painonpudotus joka päivä työlästä ja ankeaa? 

Näitä on kysytty usein, joten nyt nopea vastaus!

Mainittakoon heti alkuun jälleen kerran, että nämä on mun ajatuksia ja kokemuksia. Painonpudotustarinoita on varmasti yhtä monia kuin painonpudottajia ja aina jollain tapaa ne eroaa toisistaan, vaikka niissä onkin paljon yhteistä.

Tunteet ovat heitelleet niin paljon, että ette uskokkaan! Nyt mä oon ollut jo pitkään todella hyväntuulinen ja positiivinen, mutta en olekkaan hetkeen painoa enää pudottanutkaan sekä olen työstänyt sitä henkistä puolta. Mutta tulee joskus vieläkin niitä hetkiä, kun ahdistaa ja ärsyttää oma paino/keho, mutta ajatustyöllä tämä tilanne on usein nopeasti ohi.

Kuitenkin painonpudotuksen alussa tilanne oli toinen. Tai sanotaan siinä vaiheessa, kun painoa oli jo lähtenyt ja tavoitteet kasvoivat. Mukaan mahtui päiviä jolloin itku tuli ja kaupasta haettiin jäätelöä.

Se on varma, että ei tää ihan helppoa ole ollut. Vaikka päällisin puolin ehkä tuntuukin joskus siltä, että mihin ihmeeseen ne kilot katosi?! Enhän mä oo edes huomannut sitä. Eli mulla on kyllä suurimmaksi osaksi ollut koko ajan tosi hyvä ja iloinen fiilis tästä kaikesta. Toki tulokset, voinnin muutokset, itsetunnon kasvu ym. ovat tukeneet sitä, että musta tuntuu hyvälle tehdä tätä muutosta.

Mutta tuskin kenelläkään painonpudotus on 24/7 iloa, onnistumisia ja innostunutta fiilistä. Etenkin mitä "huonommista" lähtökohdista ja/tai isommista painoista lähdetään liikkeelle. Tai jos on niin mahtavaa! Pidä siitä kiinni mitä teetkin.

Jotta muutoksia tapahtuu tarvitaan muutosta.

Jos jatkat samaan tapaan elämistä niin kyllähän sen tietää ettei se paino laskuun lähde.

Jotta sille tapahtuu jotain, tarvitaan muutosta. 

Joillekkin riittää aika pienetkin muutokset, kun taas joidenkin tarvitsee muuttaa hyvinkin paljon. 

Aina ne muutokset ei ole niin kivoja, mutta se miten ne toteuttaa voi tehdä asiasta hieman paremman.

Monesti ihmisten kanssa keskustellessa tai ihmisten kokemuksia lukiessa tulee sellainen kuva, että painoa pudottaessa elämä on lähes yhtä tuskaa!

 "Ruoka on pahaa ja sitä on vähän, liikkua pitää hikihatussa ja salillekkin on pakko mennä, vaikka ei tahdo. Lompakko tyhjenee lisäravinteisiin, kuntosalikorttiin sekä pt-palveluihin, sillä ilman niitä en voi onnistua. Tämän myötä mulla ei myöskään ole aikaa enää millekkään muulle. Mä vaan käyn töissä, syön, treenaan ja nukun. Ystäviäkään ei enää näe, kun ei voi mennä kahville tai baariin. Juhlatkin täytyy jättää välistä, koska siellä syödään kakkua ja juodaan viinaa. Mieskin valittaa kotona, kun on pahaa kasvispöperöä ja mä raivoon puntarille, kun mitään ei tapahdu."

No täytyy myöntää eihän toi kovin upealle kuulosta.

Mutta miksi se kuulostaa tuolle?

Monet meistä tekee oikeasti siitä painonpudotuksesta ankeaa. Toki ei se helppoakaan aina ole, vaikka kuinka yrittäisi, sillä se vaatii kuitenkin työtä niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Mutta jälleen kerran meidän omilla ajatuksilla ja valinnoilla on suuri merkitys.

Kaikki kulminoituu mun mielestä siihen miten painonpudotusta lähdetään käsittelemään ja toteuttamaan. Negatiivisuus ei luo positiivisuutta vaan lisää negatiivisuutta. Mä olen huomannut, että usein painonpudotukseen lähdetään negatiivisuuden kautta ja odotetaan positiivisia tuloksia. Joskus tämäkin tapa voi onnistua jos on oikein sitkeä ja periksiantamaton, mutta aika harvoin negatiivisuus tuottaa yhtään mitään hyvää. Etenkin, kun monilla painonpudottajilla suurimpia painonpudotuksen haasteita on minä itse ja henkiset voimavarat eikä todellakaan se, että ei ymmärretä mitä syödä tai kuinka kannattaisi liikkua.

Kun lähdetään liikkeelle itseinhosta, pakosta muuttua, negatiivisilla tunteilla ja ajatellen "Olen niin lihava, hyi, mun on PAKKO muuttua. mun TÄYTYY laihtua 25kg ennen kesää, SITTEN mä oon ehkä ihan okei." Sitten näiden ajatusten jälkeen googlaillaan laihdutusvinkkejä ja mietitään miten sen painon saa alas. Äkkiä ollaan syömättä tai syödään vaan kanaa, rahkaa, kasviksia ja juodaan vettä.

Ei ihme, että painonpudotus on ankeaa.

Kun lähdetään liikkeelle siitä, että on totuttu syömään roskaruokaa ja paljon herkkuja niin eihän se ole mitenkään kannattavaa rajata syömistä toiseen ääripäähän eli minikaloreihin ja sellaisiin ruoka-aineisiin joita sä jopa vihaat. Sohvaperuna lähtee liikkeelle tekemällä joka aamu aamulenkin ja neljä kertaa viikossa salille, vaikka liikuntaan on täysi vihasuhde. Lisäksi luodaan vielä paineet itselle, että viidessä kuukaudessa on pakko pudottaa 20 kiloa niin oon nätti ja kehtaan käydäkkin jossain. Jo tässä sä luot itsellesi sitä, että astut tilanteeseen josta et alkuunsakkaan pidä. Miten sä tässä pystyisit mitenkään onnistumaan, kun luot sellaista elämää josta et saa mitenkään kiinni, kun KAIKKI on uutta ja kamalaa? Toki edelleen täytyy muistaa, että muutos vaatii niitä muutoksia, mutta niitä ei tarvitse tehdä itseään inhoten.

Miten sitten tulisi lähteä liikkeelle, jotta se painonpudotus olisi mahdollisimman innostavaa ja mielekästä? 

Yksinkertaisesti rakkaudesta itseään kohtaan. 

Tehdään asioita, koska mä SAAN, VOIN, KYKENEN eikä koska on PAKKO, TÄYTYY, PITÄÄ.

Ymmärretään se, että jos haluan muutosta niin se vaatii erilaisia tekoja ja usein myös paljon työtäkin. Se vaatii panostusta, mikään ei tule itsestään. Mutta se voi tapahtua myös miellekkäästi ja nauttien!

Mukaan mahtuu varmasti huonojakin päiviä, mutta painonpudotuksen ei missään nimessä pitäisi olla koko ajan sitä.

Painoa pudottaekseen ei tarvitse siis tehdä kaikkia muutoksia heti ja niin, että elämästä tulee kamalaa. Ei tarvitse ryhtyä millekkään tietylle dieetille eikä sinne salillekkaan ole pakko mennä jos ei halua. Painonpudotuksessa voi onnistua ilman ammattilaisen apua eikä sen tarvitse viedä sun kaikkia rahoja. Painoa pudottaessakin saa syödä reilumminkin ruokaa, kun vain katsoo mitä syö. Ja terveellinen ruoka voi myös olla hyvää jos teet siitä sellaista! Ei siis todellakaan tarvitse olla pahaa tai mautonta pupunruokaa. Aina joskus mukaan mahtuu myös suklaata, sipsejä tai vaikka alkoholin nautiskelua ystävien kesken. Tämän painonpudotuksen ei myöskään tarvitse hallita 100% sun elämää, sinne mahtuu vielä paljon muutakin. Missään ei tarvitse olla ehdoton eikä mitään tarvitse vetää niin tiukasti. Toki saa jos haluaa. 

ps. Jos vaaka ei ole ystäväsi ja oikeasti hyvä motivaattori niin se kannattaa aina laittaa piiloon joskus.

Kun tekee itselleen hyviä valintoja sen painon pitäisi kyllä pudota jos on jotain mistä pudottaa.

Lisäksi hyvinvoinnista kertoo niin moni muu asiakin kuin vaaka! Älä tuijota sitä sokeasti.

Kun muutetaan asioita sen takia, että välitetään itsestämme; omasta voinnista, terveydestä, mielentilasta niin silloin tapahtuu paljon. Lähdetään liikkeelle siitä, että halutaan tehdä itsellemme hyvää. Halutaan antaa itsellemme keho, joka voi paremmin, jaksaa paremmin ja jossa mulla on kevyt ja hyvä olla. Annetaan itsellemme energiaa elämään, hyvää mieltä ja terveellistä ravintoa joka ruokkii niin kehon kuin mielen hyvinvointia. Viedään keho liikkumaan, koska se rakastaa sitä (vaikka minä itse en siitä heti tykkäisikään). Nukutaan pidempiä yöunia ja otetaan aikaa itselle mielekkääseen harrastukseen, sillä se tekee mulle hyvää. Ajatellaan asioita positiivisemmin ja hymyillään, koska se tuo mulle iloa. Puhutaan itsellemme kauniisti ja kannustaen eikä aseteta tavoitteita ja luoda sitku-elämää.

Mä ansaitsen tän. Tämän kaiken hyvän.

Kun tehdään muutoksia, mitkä luo suurimmaksi osaksi iloa, innostusta ja pitää motivaatiota yllä niin avaimet onnistumiseen on lähellä. Silloin sinne mahtuu mukaan satunnaisia päiviä tai hetkiä jolloin tuntuu, että koko homma kaatuu. Mutta nämä hetket eivät kaada kuitenkaan koko projektia! Ja pitää muistaa, että hyvinvointi on muutakin kuin paino. Siihen voi panostaa ja ihminen voi voida hyvin, vaikka paino ei laskekkaan.

Kun tehdään innostavia muutoksia rakkaudesta itseään kohtaan niin siitä voi tulla elämäntapa. Siitä voi syntyä upeita fiiliksiä ja myös sitä painonlaskua.

- Krista